lauantai 31. maaliskuuta 2018

Pitkänperjantain saldo

Siinä se komeilee Pitkäperjantain Saldo.
Me nuhanenät hissukseen sitä paikalle laitoimme ja tulos oli mielestämme komea. Vanhasta hellasta kun uuninsuuluukku ei enää suostunut menemään kiinni ja lieden nupeista ei nähnyt enää edes numeroita. Niin oli aika ostaa uusi hella.

Vieressä oleva astianpesukonekin on rakennusaikainen eli 26 vuotta vanha. Ja toimii edelleen. Vaikkei siinäkään enää näy pesuohjelmat, mutta tuntumalla laitetaan pyörimään. Samaten jääkaapitkin on sitä muinaisajan kestävää sorttia. Ei enää niin hyviä koneita tehdäkkään. Ja minullahan on se taipumus kiintyä kaikkeen vanhaan, josta Isäntä erityisesti on mielissään.

Astianpesunkoneen ritilätkin on tuossa meidän mallissa jämäkästi päällystettyä metallia. Sinne voisi laittaa vaikka muurinpohjapannun pesuun ja edelleen ritilät pysyisivät jämäkästi mallissaan.


Nykykoneet näkyy olevan järkyttävän hepposia. Ihan leikkikaluja. Sekö on sitä kestävää kehitystä ...mukamas.


Tänään huomasin auringonvalossa lämpöisemmän vivahteen. Se ei enää ollut sellainen kalsean sinertävä, josta en helmi-maaliskuussa tykkää. Kauheasti on tässä ollut viime aikoina funtsattavaa maailmaa seuratessa, mutta ei ne kestä päivänvaloa. Jääköön nyt näin pääsiäisenä ruotimatta.

Ostettiin pääsiäisen kunniaksi suklaamunia ja ihanaa vaniljamämmiä sellaisissa pikkupurkeissa.  Sekä uusi saunan ovi. Meinasin Isännälle, jotta NYT on aika tehdä pientä pintaremonttia. Pyhätyöllä liekkö siunausta, mutta kun arkena käydään töissä, niin joskushan ne on tehtävä.

Ai jai miten hykerryttävän kivaa saada hiukan huushollia päivitettyä ennen kesän tuloa, jolloin odottaa jo muut askareet.

Tein äsken Sweet & Sour -pataa, johon lisätään sekaan paistetut jauhelihat ja riisi. Sekä tein myös hedelmäsalaattia, josko ne siinä muodossa tekisi paremmin kauppansa.
Banaania kuoriessa lensi roska silmään, jota Isäntä jaksoi suuresti ihmetellä.

Tässäpä teille Pääsiäismusiikkia      >>>  Pääsiäismusiikkia

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Pääsiäisviikon tarina

Pekka Pouta se hihittelee TV:ssä sääkarttojensa kanssa, vaikka minä en kyllä nyt näe yhdessäkään kartassa huumoria. Sitä vastoin siinä on jo vitsin paikka, kun Suomessa alkoi mukamas kesäaika nyt  viikonloppuna ja lämpömittari näyttää edelleen pakkasta saman verran kun etelämmässä on lämpöistä.

Juuri katsoin Wikipediasta kesän määritelmän Suomessa ja siellä sanottiin, että " Suomessa ilmastotieteellinen terminen kesä tarkoittaa vuodenaikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila on korkeampi kuin +10 °C".    
Huomaatteko, meitä juksataan....pahemman kerran. Minä ainakin vastustan, ai mitä, no en enää muista..... Mutta vastahan jokseenkin kesäkuussa meillä alkaa kesäaika.

Sukka tuli muuten valmiiksi, mutta ongelmana on nyt liian pitkä paussi kahden sukan kutomisessa. Olisi pitänyt tehdä kahta sukkaa yhtä aikaa, niin saattaisi tulla samanlaiset. Mutta aion kyllä sitkeästi tehdä toisenkin suht' samanlaisen. Ensimmäisestä tuli oikein hyvä ....loppujen lopuksi ja persoonallinenkin ja Isännälle tuli. Kannattaa näköjään tehdä ensin ja katsoa kenelle tekeleestä tulee. 


Pääsiäinenkin tulossa. Minä en ole mikään juhlapyhäihminen, paitsi JOULU-ihminen. 
Mutta suklaamunia syön ja kannatan noitimista, sitä lasten suurta riemua. Ainut koristeenikin on se vanha tuttu noita-akka katossa roikkumassa, jonka Isäntä aina juhannuksen aikoihin ottaa pois katosta kiikkumasta.

Sellaista kyllä suuresti ihmettelen tästä nykyajasta, että kun ollaan olevinamme niin sallivia ja vapautuneita nykyään, mutta toisaalta sitten ollaan NIIN ahdasmielisiä että...esim. Lasten virpomisperinteelle. Milloin lukee lehdissä, että pajut häviää perinteen takia tai virpojat ovat ahneita ja jotkut jopa häiriintyvät, kun joskus tulee joku oven taakse tervehtimään iloisena punaposkisena.


No, ehkä semmoinen alkaisi olla jo ahneutta, jos ovelle ilmestyy puolitoista metrinen "lapsi" tai isä tuohikoreineen tai jos vanhemmat kyytii lapsiaan koko kylän kokoiselta alueelta peräkärryn kanssa MUTTA täytyyhän lapsilla jotain mukavaa perinnettä säilyttää. Aatella millä innolla ne posket punaisina askartelee niitä nättiä oksiaan ja pukeutuvat ja kulkevat ovilla lausumassa loitsujaan. Oi sitä lasten riemua ! Minä ainakin olen sen perinteen vankkumaton kannattaja.


Että....Se siitä aikuisten nykyajan suvaitsevaisuudesta.

Otetaan pääsiäisen kunniaksi  >>>  Kesäfanfaari
Se kun on niin hauskan iloinen kappale.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kantapää -Jatko-osa

Nyt on iloisesti ohitettu kantapää. Ja tehty kavennuksiakin teräosan alkupäähän.

MUTTA yllätyksekseni huomasinkin tekeväni JÄTTILÄIS-sukkaa. Alunperin oli kyllä tarkoitus  tehdä näistä sukista synttärilahja, mutta nyt pitääkin kohdetta muuttaa.

Joko tulee sukka jollekin Isokenkäiselle tai pitääkin käydä sovittamassa sukkaa Isännälle ja KAS: Silläpä olikin rintava jalka. Siis suomeksi tarkoittaa: jalan kaari on korkea.
Isäntä lupasi ottaa nämä koesukat testiin, kunhan valmistuvat 



Aika näyttää, miltä sukka lopulta näyttää. Jännitys tiivistyy........

Sukkaa kutoessa katselin  Melodifestivalen 2018, ja tuumasin että ...

                       >>>   Ja taas Ruotsi voittaa kuitenkin

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kantapää. Osa.2


Edelleen tässä olen jukertanut kantapäätä villasukkaan. Ja koittanut tehdä sen kerrankin niin sanotusti oikein, siis ohjeita noudattaen. Mikä minulle elämässä on hiukan hankalaa.
Aikanaanhan tuli ne villapaidatkin tehtyä ns. "omasta päästä". Tästä tulikin mieleeni yksi sanonta, mutta jääköön nyt.......

Luulen että "ominpäin" nyhräten olisin siihen jonkinlaisen kohouman kantapään kohdalle jo rakentanutkin moneen kertaan. Mutta tällä kertaa päätin noudattaa siis tiukasti ohjeita.

Novitan ohjetta tarkasti seuraten ei syntynyt sitten mitään, ei sitten millään täsmännyt silmukat eikä siitä muutenkaan saanut tolkkua. Joten muutaman purkukerran jälkeen luovutin sen mokoman ohjeen kanssa.

Tähän mennessä on siis jo melkein kaikki oljenkorret käytettynä sukan suhteen eli olen katsonut sukankudonta-videoita netistä mutta paras keksintö oli kilauttaa kaverille. 

Tämä kaveri on matemaattisesti nero, enkä olisi selvinnyt koulujanikaan matematiikan osalta ilman hänen tukiopetustaan eli kokeita edellisenä iltana tapahtuvasta matematiikan tehtävien kertauksesta sekä siinä samassa tapahtuvasta tirskumisesta. Onneksi yht'äkkiä muistin tämän oljenkorren.


Ja niillä neuvoin syntyi kantapää suit'sukkelaan.  ETTÄ ON ELÄMÄSSÄ OHJEILLA EROA ....niin, kyllä siis kannattaa miettiä tarkkaan, kenen ohjeita elämässä noudattaa.


No niin, nyt voin siis jatkaa kohti villasukan teräosan tekoa.



Vieressä naistenpäiväruusu.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Kantapää

Kaipasin yht'äkkiä kutomista, nuoruuteni intohimoa, siis sitä mitä nuorena jatkuvasti tein. Kun yhtä villapuseroa tein, niin toista jo päässäni suunnittelin. Ja kutominen kävi ihan siinä sivussa vaan, kun luin tai katsoin TV:tä tms.

No, kaivoin innoissani puikot ja langat esiin. Aattelin tällä kertaa kutoa sukkia. Niitä on tullutkin kudottua vähän. Aattelin sen olevan mukavaa ajanvietettä nojatuolissa istuessa.
Iloinen aloitus


Ja niinpä kaivoin joululahjaksi saamani puupuikot esiin, joilla on tosi kiva kutoa. Luistavat hyvin ja toisaalta "pitävät" myös hyvin.

Löysin lankapussukasta lankaa, josta tulee ihan mieleen rallit. Sukistahan voisi tulla nimeltään vaikka ns. "rallisukat" tai pääsiässukat.

Ja ei muuta kuin puikot heilumaan ja TV:stä jotain mukavaa keventävää samalla katsellen ajatusten järjestyessä päässä paikoilleen.



Kunnes.....saavutaan kantapäähän.

Eteen tulee ongelma. Keskittyneenä päätän seurata ohjetta, joka osoittautuu 'malliesimerkiksi yrityksestä tehdä kutojalle mahdollisimman perusteellinen ohje sukan kantapään teosta, josta on kuitenkin syntynyt monimutkaisuuden malliesimerkki', jota ei kyllä ymmärrä ...Erkkikään.

Luen edelleen hartaasti ohjetta rivi riviltä ja puran TAAS kantapään ja taas yritän seurata ohjetta. Lopulta tarvitsen jo kynän, jolla yliviivaan suoritettuja kohtia, että pysyn "kartalla". Ja sitkeästi puran ja aloitan taas uudestaan. Ja edelleenkään silmukat ei vaan täsmää...

Mutta periksi en aio antaa. Ja nyt muistan kyllä, MIKSI juuri sukat on jääneet kohdallani aikaisemmin kutomatta. Josko tässä kohtaa kannattaisi etsiä yksinkertaisempi kantapää-ohje.



Mutta pakkomielteen omaisesti EN AIO edes vaihtaa ohjetta. Pakko ratkaista tämä ongelma. Tuleehan vaan tässä jo mieleen tarinoita, kuinka seuraavaksi iän karttuessa ei ratkea enää palapelitossutkaan, joissa pitää koota neliön paloista kudotut tossut ja lopuksi ei sitten enää onnistu jättää ommellessa taskun suuta auki.......
                          >>>  PAKKO PAKKO PAKKO

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Kuu

Perjantai-ilta ja sen kunniaksi paistoin uunissa ranskalaisia ja lihapullia. Isäntä vohki jääkaapista maitopurkin jo olohuoneeseen odotellessaan ranskalaisten paistumista ja katseli Voice of Finlandia. Jaksan ihmetellä sitä kun meikäläisen juomalasillinen maitoa on Isännällä yhtä kuin maitopurkillinen. Sanoin sille, että "Et muuten joisi, jos tietäsit mistä se on tullut, minäpä meinaan tiedän hyvinkin ja siksi en sitä juo ainakaan ilman että syön samalla jotain, kun se haisee ihan lehmälle ja navetalle.....Mutta Isäntää se ei tunnu haittaavan.

Voicea siinä sitten katsellessamme, muisteltiin mm. kuinka on sentään tuo elämä muuttunut meidän ajoista. Nyt ne laulajat osaavat ihan ääneen hehkuttaa että "HITSI vie, oonpas mä muuten HYVÄ". Ennen olisi kainosti ehkä jonkun painostaessa kuiskattu, "Noo, ehkä mää nyt taisin joten kuten onnistua ja katsottu kainostellen varpaita ".

                                                               * * * * * * *

Repen kanssa käytiin tarkistamassa, että onko tähdet entisillä paikoillaan. Siinä Repen ahkerasti kirjeitä lukiessa tuijottelin taivaalle ja aattelin, että miksiköhän kuu on aina naama maata päin....??

Kuu, Yötaivas, Tähdet, Puut, Luonne