Tuumailin ja tuijottelin katon oksankohtia päivätorkuilta silmät avatessani. Tuumailin mm. semmoisia asioita, kuten kuinka kummallista onkaan tämä iän karttuminen. Vanhetessa pitää mm. tämmöinen sananparsi paikkansa, että "mitä notkempi nuorena, sen kankeampi vanhana" ja että mitä enemmän tulee ikää, sen nopeammin kulkee aika. Mutta toisaalta se johtunee esim. siitä, kun ottaa näitä päivätorkkuja, niin meneehän siinä väkisin aika nopeammin, kun ajasta puuttuu pätkiä.
Lomaviikkokin on mennyt niin, että "hups keikkaa" vaan. Ei sitä tahdo oikein edes ymmärtää, miten viikko menee ihan huomaamatta. Ja NIIN PALJON olisi kaikenlaista kivaa tekemistä, mutta aika ei vaan riitä. Sitä harmitellessani Isäntä päätti viedä minut mönkijämatkalle Norjaan. Kuulemma mönkijällä pysyy paremmin pystyssä tämän ikäiset. Ei kai sitten muuta, kuin hyppään kyytiin ja matkaan mukaan:
>>> Mönkijällä Norjassa, jakso 1
>>> Mönkijällä Norjassa, Jakso 2
Mutta, aatelkaa kohta se on täällä, nimittäin >>> Kevät
