Ihmeellistä, tuo pakkasen tuntu. Kierrettiin Repen kanssa tuttu lenkkimme eikä paleltanut yhtään. Ja luontokin oli tosi kaunis. Melkeinpä hikeä pukkasi. Kotona sitten katsoin pakkasmittaria ja se näytti jopa 10 astetta !!! Lenkillä arvioin, että on ehkä 1 astetta pakkasta. Minusta ei näköjään olisi kyllä pakkasasteiden arvioijaksi, vaikka ajan arvioinnissa olen mielestäni kyllä erityisen hyvä. Eihän minulla ole koskaan edes kelloa ranteessa. Ja jos on, niin se on vain koristuksena. Meillä on Isännän kanssa kyllä ihan eri aika. Sen tunnin tuntu on oikeasti 2 tuntia. Siis aina kerrotaan kahdella Isännän ilmoittama aika. Siis tässäkin on eroja ihmisillä kuten eri maitten kelloilla.
Nyt on vuosi siinä kohtaa, kun kiikastaa. Koko muu vuosi on ihan ok, MUTTA tämä
tammi-helmikuu
Tammikuussa paleltaa, iho kiristää, on niin kuivaa että tukka nousee pystyyn ja silmät kuivuu ja jää auki. Ja helmikuun valo, se on semmoista sinisen kalpean kylmää, joka tuo kaiken karmeuden esille. Kun on koko talvensydämen saanut olla katsomatta peiliin, niin ei meinaa itseään helmikuussa enää tuntea, kun kaivaa peilin esiin. Sieltä kurkistaa kalmankalpea totuus, jolle on parhaimmassa tapauksessa kasvanut sinne tänne talviturkkiakin... naamaankin.... Voi auta armias..... Mutta onneksi maaliskuussa helpottaa.Isännällä ei näitä huolia ole. Ei se siunaa peilin edessä keväisin minkään muuttuneen talven aikana. Helppoa on miehillä sanon minä.
On se hauska katsoa, miten joku voi saada tuollaisen riemun mm. paketin kulun seuraamisessa maailmalla. Kun Isäntä on tilannut jotakin maailmalta, niin sen suuri lysti on avata läppäri ja seurata sieltä tilaamansa paketin kulkua maailmalla. Kaippa se kuvittelee itse olevansa matkalla.
Ennen joulua vaan sitä kismitti kovasti kun ennen pyhiä paketti näytti olevan tulleen JO pääpostiin asti, siis niin lähellä ja posti kiinni ja pyhät tulossa.
Mainostin Isännälle käyneenikin jo ennakko-äänestämässä. Se ihmetteli, että enkö nauti yhtään vaalisunnuntain tunnelmasta käydä oikein vaalipaikalla. Kerroin että juuri sen halusin väistää, minusta oli niin ihanan vaivatonta käydä kirjastossa laittamassa numero lappuseen ilman sen suurempia suosionosoituksia. En ole koskaan tykännyt vaalitunnelmasta, jossa tulee ihan Kaurismäen elokuvan fiilis, mennään yleensäkkin (sama monella paikkakunnalla) jonnekkin vanhalle koululle ja yleensä liikuntasaliin, jossa nenään tulee vanha tuttu jumppatunnin haju ja aina samat ihmiset vuodesta toiseen istuu rivissä leimojensa ja pitkien listojensa kanssa. Ja on hiljaista ja kengät narisee tai kopisee, kun kävelee sinne koppiin. Siinähän iskee ihan melkein pakokauhu.............
Jee, minä olenkin vaalipäivänä ihan vapaa ilman velvollisuuksia , Isäntä menköön pönöttämään.
