perjantai 12. tammikuuta 2018

Puhelin


Niin meni joulu, mutten kyllä raaski joulu-vakstuukiani vielä vaihtaa. Vaihdan sen sitten kun alkaa
silmille hyppiä. Ihanan raikas se on. Ilo silmälle. Ehkä pääsiäiseksi vasta sitten tarvitaan keltaista ja alkaa ehkä nuo punaiset pallot hyppiä silmille.

Olin kirjoittanut joulupukille ja toivonut puhelinta.
Ja kappas....pukki TOI sen.
Pukki oli raihnainen ja hajamielinenkin: merkkasin meinaan että tuli toisesta ovesta ja lähti toisesta樂  

Nyt olen tutustunut puhelimeeni kohta kolmisen viikkoa ja alkanut kyllä epäillä Isännän olleen asialla. Puhelin on meinaan iso, kömpelö, miehinen ja liian suilee (=virtaviivainen) mutta tässä tapauksessa liiankin suilee, niin että jo kerran lipesi käsistäni lattialle, mutta on kuulemma iskun kestävää sorttia.

Minulle heräsi pieni epäily, että Isäntä on ostanut sen ja aatellut salaa itseään. Kuvitellut, että kun olen ihaillut Isännän nykyistä puhelinta jo pitkään ja toivonut itselleni hiukan entistä puhelintani isompaa, Isäntä on ostanutkin tämän mallin (siis isomman mitä toivoin) elätellen toivoa, että sanonkin joku päivä, ettei tämä nyt vastaa ihan toiveitani, että vaihdetaanko, saat tämän uuden, jos saan sinun puhelimen....
Meinaan, joskus aikaisemmin on käynyt niin.

MUTTA  Ehei... nytpä olen tämän vajaan 3 viikon opettelun jälkeen ihastunut uuteen puhelimeeni ja keksin, että pitääkin ostaa siihen omaleimainen kännykkäkuori ja sellainen, että liika suileus häviää.....

Siinäpähän sitten ihailee viereisellä nojatuolillaan, kun näpyttelen joululahjaani.
 


Muuten, vaikka pöytäliina vielä jäi, niin ostin tänään ensimmäiset LASKIAISPULLAT. 

Perjantai illan musaa -> Agnetha