keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Legendat

Kuulkaas tytöt, tulee vielä aika kun teidätkin kutsutaan auttamaan tuiskuun ja tuuleen renkaiden vaihdossa, haluatte sinne tai ette. Pienenä vinkkinä vaan, että Kannattaa siis nauttia ihan reilusti sisätilojen lämmöstä kahvia keitellessä niin kauan kun kerta hommaa sujuu miesväeltäkin hyvin tuiskussa ja tuulessa ilman teitäkin. Se on sitten eri asia, jos hirveesti on omasta tahdosta sinne halua.

Eikä kannata tehdä niin suurta numeroa tasa-arvoisuudestakaan, ne (siis miehet) alkaa nimittäin  tosissaan toteuttaa sitä sitten vanhuuden kynnyksellä. Siellä sitten saatte kököttää kylmässä milloin minkäkinlaisena hanslankarina. Tämmöstä tuli vaan mieleen eilen pimeässä pihassa renkaan pultinavaaja kädessäni kylmässä seisoskellessani. No, meillä Isännällä oli kyllä eilen todellinen syy pyytää renkaanvaihtoapua, kun polvi oli kipeä. Siis kannattaa muistaa edelleen se Andy McCoyn sanonta, joka meni suurin piirtein näin: "Sun kannattaa varoo, mitä sä haluut, koska sä pian saat sen"

No, mutta TÄNÄÄN sai lojua ihanan karvapeitteen alla sohvalla pitkästä aikaa. Saunamontut on peitetty hiekalla ja mielessäni toivon projektin jatkumista vasta kevätpuolella pysyen ihan hiljaa muistuttamatta koko projektista ja laitan verhot heti kotiin tullessani kiinni siltä puolelta taloa, missä työmaa odottaa.

Siinä sohvalla onnellisena lojuessani TV oli auki Alfa-kanavalta. Sieltä tulee nykyään musiikkiohjelmia, sellaisia kivan arkisen oloisia, ei liian pitkälle hiottuja. Yhtenä iltana oli tavallisen kansan karaokekilpailut, nyt esiintyivät "Sinivalkoiset Legendat"ja soittamassa oli Legendayhtye.




Kyllä tulikin sitten IHANAT unet sitä ohjelmaa
kuunnellessa. Tuli jotenkin niin leppoisa olo. Ja täytyy myöntää, että tuli ihan Kari Tapiota ikävä. Jostain syystä tykkäsin kovasti hänen äänestään. Muistattekos muuten
>>>  Viisitoista kesää

Ihana oli siis lojua siinä sohvalla ja kuunnella sitä konserttia. Eikä mieltä painanut mikään, kun ikä auttaa siihenkin asiaan. Ajatukset häipyy yleensä kotiin ajellessa radiota kuunnellessa kuin vesi hanhen selästä tyhjyyteen, eikä ne enää juutu päähän pyörimään kuten joskus nuorena.

Ja vielä pitää laittaa tähän yksi kaunis kappale  
>>> Yön väistyessä

maanantai 16. lokakuuta 2017

Sataa lehtiä



Käytiin Repukan kanssa katsastamassa tähdet ja ilmanhenki iltapimeässä, kuten joka ikinen ilta. Siellä satoi lehtiä.

Se on niitä elämän pikku iloja, kun käy iltamyöhään haistelemassa ilmaa. Voi jopa nähdä revontuliakin joskus.

Mikä olikaan katellessa, kun vihdoin on saatu työmaakin peitettyä hiekalla. Saa vaikka lunta tulla nyt, vaikken sitä yhtään muuten kaipaakkaan, paitsi kuran ja hiekan sisälle kulkeutumisen takia olisi helpompaa elämä lumen kanssa. Ei tarvitsisi yöllä tyynyltä hiekkaa putsata, kun siellä käy päätään pitämässä eräs kaverini Repe nimeltään.


           ***********

Tuossa ohessa vielä kuva päiväsaikaan otetusta inkkari leiristämme.

Jostain oudosta syystä olen kovin ihastunut tuohon rujon kauniiseen kuvaan.

Tänään kupsahdettiin töiden jälkeen iltapäikkäreille uupuneina viikonlopun urakasta. Vuorossa oli hiekankuljetus ja Emännällä hiekan tamppauspäivä kumisaappaiden kanssa hiekan päällä käyskennellen.


Alla etevä peli hiekan kuljetukseen.
 

Mini Dumber
Ei ollut ilmoissakaan valittamista
Laitanpa tähän vielä alle linkin teillekin Isännän saamasta mainospostista, jos haluatte vaikka joskus yöpyä luonnonhelmassa Seinen rannalla lähellä Pariisin keskustaa ja kokea muutakin kuin hotelli-ilmaa.
Kyseessä uudistettu leirintäalue, jossa mekin camppasimme viikon verran muutama kevät sitten Isännän ja Ruubertin kanssa                 >>>  Pariisin leirintäalue
 

                                                          Seine 









perjantai 13. lokakuuta 2017

Yksinkertaista

Isäntä oli aamulla ihmeissään kun heräsi. Kertoi nähneensä unta siitä, että oli unessa !?!?, joten tietenkin herääminenkin oli kuulemma ollut siten kaksin verroin työläämpää. Uni oli ollut kait ihan miellyttävä, kun sai oikein kaksin verroin nukkua. 

No, minä siinä sitten Isännän heräämistä odotellessani katselin aamu-TV:tä: siellä haastateltiin 100-vuotiaita. Yhdeltä mummolta kysyivät, että minkälaista se elämä ennen oli, niin se vastasi, että "Paljon yksinkertaisempaa". Niinpä, siinä se kyllä oli oikeassa. Ei tartte mennä kuin 10 vuotta taaksepäin, kun elämä oli PALJON yksinkertaisempaa ja jotenkin hitaampaakin. Nyt aivot väsyy ihan eri tavalla. On NIIN PALJON häiriötekijöitä.

Pitää tehdä ihan Konmarit, että löytää olennaisen, kuten minä tein tänä iltana muoviastia-kaapini sisällölle, vaikken sieltä kaikkia turhia muoviastioita kuitenkaan raaskinut hävittää. MUTTA nyt sieltä sentään löytyy jotain. Eikä pelkkiä muoviastioita ilman kansia tai kansia ilman muoviastioita. Isäntä kyllä alkoi heti himoitsemaan niitä pois heittämiäni purnukoita omiin kätköihinsä autotalliin, mutta pistin ne äkkiä roskapussiin piiloon ja tarjosin sille omenajälkiruokaa kiinnittääkseni huomion muualle. Vain Elämää -ohjelma auttoi sitten lopullisesti sitä unohtamaan ne purnukat
.

Elämän yksinkertaistamisesta puheen ollen aamulla töihin ajellessani kuuntelin Novaa ja sielläkin oli sellanen möly ja turhan jauhanta, että käänsin Järviradiolle. Siinä saa mukavasti palata menneisyyteen ja tulla yllätetyksi. Koskaan ei voi tietää, mitä sieltä tulee.....

Yksinkertaisesta puheen ollen, täytyy myöntää, että kyllä Sillanpää sai kyllä kuullostamaan yksinkertaisenkin kappaleen tosi kauniilta. JOTAIN sillä on siinä äänessä. Olisin sen kappaleen tähän liittänyt, mutta olivat jo poistaneet sen netistä, mutta jos löytyisi jotain muuta mielestäni hyvää Sillanpäätä tilalle >>>  Valkeaa unelmaa vuosi sitten

No, nyt se poistettu kappale oli tullut takaisin >>>  Halvalla
                  Samaten Sanni onnistui tänään  :  Kelpaat kelle vaan

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Inkkari-leirillä

Tänään ei enää onnistunut hanslankarilta ulkotöistä luistaminen. Parina iltana olen saanut vapautuksen palveluksesta sisätöiden ja uupumuksen vuoksi, mutta tänään tuli komennus raksalle. Jäljellä oli viimeiset betonipilarit, joihin sementtiä piti yhdessä mäiskiä iltahämärissä.





Ulos astuessani tuntui ensimmäisen kerran tänä syksynä ilma ikävän kalsealta, kumma kyllä kuinka sama astemäärä (7 astetta) voi eri iltoina tuntua ihan erilaisilta ?!?!?.

Mutta pian siinä lämpeni pihassa taahatessa. Kumisaappaatkin ovat alkaneet jo keventyä kummasti ajan kuluessa ja askeleiden kertyessä.

                             *************


Vai'vihkaa kylläkin häivyin Isännän huomaamatta ison Tuija-puskan taakse ottamaan kuvia pimenevästä illasta.

Viimeistä pilaria muuratessa Isäntä keksi yht'äkkiä huippuidean: Kuinka ämpärin voi asettaa kaadetun saavin päälle maasta korkeammalle, niin siihen on sitten helpompi kyyristelemättä betonimyllystä heitellä sitä betonimäskiä. Että sillä tavalla, parempi myöhään kuin milloinkaan. Nobel Isännälle !



Mutta hienolta tuntui tänään, kun vihdoin saamme siirtyä seuraavaan  vaiheeseen, johon liittynee  jonkinlainen moottori- kottikärry....Isännän riemuksi ja Emännän onneksi ja helpotukseksi !





Inkkarileiri vai pihasavotta ??
                     >>>  Paljua ja pihasaunaa odotellessa


perjantai 6. lokakuuta 2017

Perjantai-illan huumaa

Taas viikko takana, vastahan sitä oli perjantai. Miten tämä aika kiiriikään.......

Harmi vaan, että tuppaa näin perjantaisin olemaan puhti poissa. Mutta onneksi olen oppinut torkuttelemaan ja nyt ymmärrän ja tiedän, miten IHANA taito se onkaan. Se on halpa harrastus, jota voi toteuttaa melkeinpä missä vain.  Kampaajallakin tänään torkuttelin hiusten pesussa. Huomasin että suu kävi kuitenkin koko ajan, vaikka olin jossain hämärän rajamailla kun kampaaja pesi tukkaani. Sitä en kyllä tiedä, mitä tuli puhuttua. Seuraavan kerran torkuttelin kotisohvalla. Olen jopa kehitellyt sellaisen pikatorkkumallin, jolloin käväistään vain pienessä eteerisessä olossa.

Viikon väsy tuntui jopa tietokoneen avaamisessa: kestää ihan liian kauan sekin homma...peräti minuutin kaksi. Isäntä istuu lempituolissaan olohuoneessa läppäri mahan päällä, mutta sieltäkin kuuluu kuorsaus kuten tuolin viereltä lattialta. Täytyy mennä taas pelastamaan.....läppäri. Saisikohan patentin, jos keksisi sen läppäriin mahatarran, jolla sitoisi sen Isännän mahaan kiinni, niin ei tipahtaisi läppäri sen nukahtaessa.

Heräsi se ja säikähti kun siirsin läppäriä turvaan, kertoi että täytyy pitää kuulemma läppäriä siinä, että on työteliään näköinen, selvensin sille että kotona ollaan.........ja tällä kertaa on kuulemma levottomat lonkat hällä, liekkö syynä perustuspilarien valamistyö, yleensähän sillä on levottomat jalat.

                                >>>>  Saturday Night Fever
 

maanantai 2. lokakuuta 2017

Huilinkipäivä


Isäntä totesi, kun raksalta kahville tultiin, että kyllä NYT ON hanslankarilla saappaita rivissä !

No, täytyyhän sitä nyt joka naisella ainakin kolmet punaiset saappaat olla. Yksillä vuorillisilla lenkitetään Repukkaa niin, ettei tarvi sukkia lainkaan jalkaan vauhdissa tunkea ja yhdet on kevyet, että jaksaa tehdä töitä ja yhdet kukalliset on sitten pisemmälle koiralenkille, jos sattuu vaikka ihmisten ilmoille.

No, nyt on Isäntä taas valistuneempi tuonkin asian suhteen.

Ollaan tässä nyt ilman luppopäiviä ahkeroitukin betonipilareitten kanssa, ettei vaan pääsisi talvi yllättämään ennen aikojaan. Ja Emäntä on käynyt aina välillä suurin piirtein lauteiden kohdalla fiilistelemässä. Samaten pukuhuoneen kohdalla katselemassa ikkunoista.

Muovipusseista, joilla pilarit on peitetty, olisi näköjään voinut tehdä vaikka Taloustutkimuksen. 

Suhdeluvut näkyy olevan 9:stä pilarista:
 7 pussia/ S-Market, 1 pussi/ K-Market ja 1 pussi/ Eurokangas. Siinä on Emännän viime aikaiset kauppakäynnit.


Lauantaiaamuna Repe ilmoitti voipuneena, että "Eikö tässä talossa enää saa ollenkaan huilata !?!, että "Eikös lähdettäisi vaikka Mänttään päiväunille ?"
           No, se oli hyvä idea. Siellä oli kahvipöydän näköalakin senkun vaan parantunut.
                          Mikä on katsellessa kauneinta päiväkotia, mitä olen nähnyt:
Siinä sitä kahveella aika kuluu, kun katselee päiväkotilapsia, uimahallia ja jäähallin liikennettä.