Pilariperustus

Olen päässyt jo jonkinlaiseen alkuun herra muurarimme hanslankarina. Toimenkuvaani on kuulunut mm. seisoa montun vieressä ojennellen Isännälle erinäisiä työkaluja ja väistellä monenlaisia montun pohjalta ilmaan lenteleviä asioita kuten kipinöitä, lapioita, soraa, kuraa, sementtipölyä jne...

Betonimyllyn käytössäkin olin tänään jo melko oppinut. Tunsin jo melkeinpä ammattiylpeyttä napsutellessani sitä päälle ja pois. Ja kun sementti oli valmistunut, niin osasin jo kiepsauttaa sen vauhdissa ylösalaisin melkeinpä niin että suurin osa sementistä osui saaviin.
Ja Isännän huudellessa montun pohjalta erinäisiä työkaluja: rälläkkä, pora, kirves, vatupassi tänne !... ........KAIKKI erotin toisistaan.

Ja nyt tiedän reseptin, miten tehdään harkkopilariperustus. Siinä tarvitaan mm. vesiletkua mittaamaan, että pilarit ovat vaaterissa eli ovat samassa tasossa niin, että rakennus ei ole sitten lopulta kallellaan. Ja lopuksi voi vielä laittaa vaikka laudan parin kulmapilarin väliin ja sen päälle vatupassin, jos ei usko vesiletkua. Ja tarkistaa ovatko vaaterissa. (hieno sana )
Niin, ja tänään opin mm. sen ihmeen, että tämä rakennus ruuvataan pulteilla kiinni alustaan eli pilareihin.
Sitten ymmärsin tänään linjanarujen suuren merkityksen. Jos niitä ei olisi, voisi rakennuksen sijainti hukkua helposti touhutessa, melkeinpä eksyä monttuun pyörimään ja pilareitten paikat hämärtyä sikinsokin eikä osua ollenkaan tulevan rakennuksen alle. 

Mutta kyllä sitä on kuin kaksi alle 1-vuotiasta liikkeissään kun siellä möngerretään. Hitaasti kuin hidastetussa elokuvassa tehtävä käännöksetkin ettei vaan ala huippaamaan ja lennä päistikkaa montun pohjalle tai betonimyllyyn tai kompuroi johtoihin jne.... miten sitä ihminen semmoiseksi muuttuu.

Vanhan koulukunnan lihastreenit

Vietelty tässä Isännän kanssa syyslomaa raksalla ruskettuen. Pihasaunan perustuksia puurtaen.

Tänä Sunnuntai-aamusella heräsin kylläkin yltäpäätä hikisenä ja tyyny märkänä ja tunsin suurta hetkellistä toivottomuutta. Totesin Isännälle, että "Onko tästä enää toivoa pihan entiseksi muuttua ja Mikä ihme on noita kolojakin pihaamme kaivanut ???" Ehdotin, että josko tilattaisiin pihaamme sittenkin palkollinen työmies, että onko meistä enää moiseen urakkaan.
Mutta meidän Isäntä se haluaa tehdä aina kaiken ihan itse. Eikä tuntenut laisinkaan toivottomuutta.

Liekkö karhu käynyt yöllä naamansa likaamassa meidän montuissa??

Monenlaista työvaihetta on viikkoon mahtunut.


Ja  Repe toiminut kunniakkaasti vastaavana työnjohtajana. Aina paikalla siellä, missä tarvitaan.






                                            Emännällä meni kyllä alkuviikosta maitohapoille jo pelkästään talsiminen tontilla liian painavilla saappailla. Mutta onneksi sai puolen viikon maissa virkistävän työkomennon Pirkanmaalle, ja tuli uusia voimia puhkuen takaisin rakennustyömaalle jatkamaan keveämmillä kengillä.

Ja Isäntäkin sai alkutreeninä aloittaa lihaskuntoharjoittelut kaivurin puikoissa. Ja siitäkös se oli iloinen.

Jotain kummallista on viikossa ajatusmaailmalle tapahtunut.
Kun tänään ajelin kauppaan hakemaan ruokaa meille ja näin matkalla lenkkeilijöitä kaiken maailman hilavitkuttimia heiluttaen kuntoillakseen, niin tuli ihan outo olo, kun aattelin " Että MIHIN on kadonnut kaikki hyötyliikunta maailmasta ?? Miksi kaikki pitää tekemällä tehdä, kuten maksettavat kuntosaliryhmät yms". Mitä lihasvoiman hukkakäyttöä !? Jossain kuntosalilla voisi valjastaa kaiken sen heilumisen vaikka samalla jollainlailla....... energiaksi, tai vaikkapa työnteoksi , no ehkei nyt sitten kumminkaan....koska eihän se nyt kivalta tuntuisi.

Miksei enää ole tämmöisiä "Vanhan koulukunnan lihastreenejä", jossa liikunta tulee kuin itsestään, kuten ennen  esim."Perunatalkoot" yms.....

Mutta.... NYT tänä iltana onkin kiva laittaa pää tyynyyn, kun Isäntä huuteli illansuussa iloisesti yhdestä  montusta, että "Tuus kattoon". Ja siellähän komeili kaksi harkkobetonitornia, jossa komeili perustuspalkit kauniisti päällekkäin, vielä VAATERISSAKIN.  Olinpa ihan ylpeä Isännästä, ehkäpä se tästä vielä ennen ensi lumia... saadaan saunanperustus kuntoon ............

Valekokki

Aika pitkälle on päästy, vaikka en ole vieläkään paljastanut perheelleni olevani oikeasti valekokki.

Pystyn tarvittaessa esiintymään aika kiitettävästi pieniä hetkiä keittiön puolella melkolailla kokin näköisenä. Hikikarpalot vain kiiltelee otsallani tehokkuuden merkkinä taiteillessani sapuskoita, ja olen huomannut, että tekeleille kannattaa keksiä nimi vasta niiden valmistumisen jälkeen.

Ja kun jotain teen, niin teen sitten kunnolla.

Pullatkin pulkistuu kuin Emäntänsä, eivät meinaa pellille mahtua.

Ja hyvin on vaimoksi päästy, vaikka ilmoitin heti kättelyssä, etten osaa laittaa ruokaa, enkä edes halua laittaa sekä ilmoitin samalla kertaa ensimmäisellä istumalla olevani monella tapaa muutoinkin itsepäinen enkä ala sitten esittämään mitään......



Mutta onneksi minulla sentään on muutama kestohitti, joiden onnistumisessakin on suuret mahdollisuudet. Niitä vaihdellen pääsee jo pitkälle..........

 

Mielikuvitus

Päivän prinsessana toimii tällä kertaa armoton aidanvierushaukkujamme Repe

Seikkailua lähimetsässä, jossa puut on kasvaneet valtavan isoiksi ja kävely metsässä tuntuu kuin joltain ihmemaalta.
No joo, myönnetään....vaatii hiukan ehkä mielikuvitusta.




Joidenkin puiden juuret ovat kuin jättiläisen jalat.

Näin sitä pienellä mielikuvituksella vanhasta poikien pyörästäkin voi syntyä tyttömäisempi malli

Ja sitä mitä ennen innolla kasvatettiin, niin nyt sitä sitten innolla kaadetaan, että taivas näkyisi. Ja kuinka ihanaa, kun alkaa taas näkyä.

Niin lähtee Terijoen salvat, Suomeen luontoon sopimattomat sekä lähti myös yksi omenapuukin tulevan ulkosaunan tieltä. Eikä harmita yhtään.

Isännän piti leikkiä intiaania, niin päästiin lomatunnelmaan. 
Tässä hyvä ja helppo Tiipii-malli. 

Ja Emäntä kuvittelee pihasaunan jo paikalleen (kuten kuvasta näette: hyvä on mielikuvitus)


Niin jaksaa paremmin olla hanslankarina.

Olikos se niin, että "Laiskan lempihuvitus, on vilkas mielikuvitus............"

Hyvä meininki

Viikolla kuultua ja koettua:

Eräs mummo tuumas että "Eihän meille nyt voi millään siivoojaa tilata, kun meillähän on pölyä "

Viikolla vein kesän aikana kertyneitä tyhjiä pulloja pullonpalautus automaattiin ja sain koneesta kuitin, jossa oli 8,55 euroa. Menin sitten samalla kaupan puolelle ostamaan astianpesuainetta ja saippuaa. Kassatäti sanoi, että tekee sitten 8,55 Euroa !!. Aattelin mennä sitten samantien koittamaan tuuriani ostamalla arpoja, mutta eipä tullut voittoa.

Kotipihaan ajettuani ja astuttuani autosta ulos, orava hyppäsi ylös autonpohjaan, kuten olen joskus aikaisemmin sen nähnyt hypänneen. Siellä on vissiin oravalla pesä. Meitä on siis kaksi Saabin tyytyväistä omistajaa ja käyttäjää.
Taidan ottaa sen joskus töihin mukaan ....

Koittakaapa vääntää muuten sana parkeerata yllä olevaan muotoon, ei onnistunut minulta.....

....parkkeeruttuani............... ?!?!?!?

Kuva Ladun Majalta

                            >>>>      Hyvä meininki

Syysunelmia

klikkaa tästä >>  Syysunelmia
Kun oikein kuvittelet, voit saada nuo pilvet liikkumaan. No, oikeesti ne ei liiku muuta kuin tosi mielikuvitusrikkailla ihmisillä .

Syyskuu on lempikuukauteni. Valo on niin pehmeän kaunista ja ilma ihanaa hengittää. Ja tänään tullessani töistä ja  noustessani autosta,  aattelin että voiko kauniimmalta maisema näyttää. 

Maiseman pilasi ainoastaan selän takana könöttävä masiina:

Mokoma rotisko. Mikä lie sementtimylly. Mutta jospa sillä saataisiin toteutettua pitkäaikainen haave, nimittäin pihasauna.

Siinä sitä on puuhaa ja kuntopiiriä kahdelle tämmöiselle varrestaan tuhtille vanhuutta kohti käyvälle kantturalle. Onhan sitä aikanaan taloakin rakennettu, mutta siitä on jo neljännesvuosisataa. Mutta tässäpä nyt testi, selviääkö sitä enää tämmöisistä urakoista.

Mutta mahtaa siellä sitten olla kiva istua ja katsella ikkunasta taivasta ja kuuta ja tuulessa heiluvia puita....

Täytyypä muistaa pitää tämä visio mielessä, kun alkaa laiskottaa. 

Syysjumpat alkaa

Infoähky

Sairastin armottoman lyhytkestoisen infoähkyn.  Tauti alkoi ihan yllättäen ja siihen ei auttanut muu kuin alkaa välttää hetkeksi somea ja noudattaa viiden kohdan vinkkiä somestressin ehkäisyyn.   > Viisi vinkkiä
Ja uskoa vahvasti siihen, että pärjään vaikken tiedäkkään kokonaisena päivänä, mitä muut tekevät tai kuka ketäkin peukuttaa. 

Minun käy jo NIIN sääliksi koululaisiakin. TV:ssä oli juttua 8:s luokkalaisista, joiden piti keksiä tietokoneella runoja, jotka jotenkin rimmaavat,   Kts.aiheesta > Runokone       
                                                                                

Siinä innottoman näköinen (mikä toisaalta tietenkään ei ole mitenkään epänormaalia sen ikäiselle muutoinkaan) poikaparka yritti innostua tietokoneen kanssa keskimään RUNOJA !! Ei näyttänyt kiinnostavat runot eikä innostanut tietokonekaan.......

Ei olisi kyllä minuakaan innostanut -> Onko ihan pakko työntää se tietokone siis  ihan joka paikkaan, rajansa kaikella.   
Tuostahan voi saada jo pahemman sortin trauman ....ÄIKKÄÄ TIETOKONEELLA !!!!!!