Serkut koolla

Jyväskylä kuvattuna Harjun tornista Kuokkalaan päin

Nyt on sitten taas serkut savustettu saunassa ja vuoden kuulumiset päivitelty. Todettu, että ikää senkun karttuu.

Mietittiin iltaa istuessa muun muassa semmoisia kuin että: ei tuo suuren suurta keksintöä aikoinaan olisi tarvinnut savunpoistoon, kun olisi piipun keksinyt savusaunaan.

Kaunis oli pihapiiri, paljuja joka lähtöön

Tässä rakennus, jossa iltaa istuttiin. Samassa pihapiirissä oli myös häät. Meinattiin mennä kuokkimaan.

Repukka vietti serkkupäivät koirahotellissa, jonne meni hippajalkaa. Siellä kun sai olla nuorien tyttöjen lenkitettävänä ja siitäkös Repe tykkää.

Mutta lähti kyllä perin juurin innoissaan Emäntänsäkin matkaan pois haettaessa ja uni maittoi kotona omalla makuualustalla  makeasti.



Koirahotellilta pois ajaessa polliiseja tuli vähän väliä vastaan, niin että Isäntä jo totesi, että  "Eikö täällä saa ollenkaan rauhassa ajella ?", alkaa kuulemma tulemaan jo melkein syyllinen olo" ja tuumattiin että "Paras kohta nostaa kädet varulta pystyyn" vaikkei mitään olla tehtykään.

Perjantaipakina

Rankka viikko takana ja vaatii rankat huvit. Joten aattelin piipahtaa kotimatkalla oikein ABC:lle kakkukahville.

Kovasti sai kylläkin taas etsiä siitä kakkupalasesta sitä varsinaista kakkua, mutta löytyihän se sieltä lopulta pohjalta millin kerros sitäkin. 

Suomen vientituote ??

                         Monesti on pitänyt  ylistää tätä suomalaista tapaa rakentaa huoltamo joka niemeen ja notkelmaan.Ei pääse bensa eikä sapuska loppumaan, kun vähän väliä on tienposkessa toinen toistaan hienompia huoltamoita, joissa on palveluitakin laidasta laitaan.

Toista on ajella muissa maissa. Baanaa saa päästä pitkät matkat ennen kuin pääsee tarpeilleen metelin kasvaessa autossa.

Sitten kun lopulta huomaa jossain jonkun huoltamontapaisen moottoritietä muiden seassa päästäessään, niin voi vain huutaa kuskille että "HEI, tuolla OLI huoltoasema !!".


         

Katselen tässä samalla tietokoneella istuessani ulos ikkunasta, jossa on ihan oikeat luonnon säleverhot. Kohta ne vaihtavat väriä. 

                          Tässäpä jo hiukan harjoitusta syksypimeisiin ->   Kauas pois

Teemaviikot

Ihmettelin tänään Isännälle, kun ei mistään kolota !?!?!? ja tajusin, että lämpöhän se on, joka hellii ruotoani. Oikeastaan on jo viikko mennyt, että on ollut nöyrempi olo ilman kolotuksia. IHMEELLISTÄ ! Ja huomasin tarkemmin ajateltuani, että taitaa tässä viikon verran olla tarjettu pitää olohuoneen oveakin verannalle auki ilman palelematta. Ihan tässä nauttii lämmöstä ja nöyrästä olosta. Nyt kyllä pitäisi jaksaa jatkaa pimeään syksyyn lässähtämättä.

Leipä se on joka lihottaa, kuulee sanottavan. No, minä jätin puolet leivistä syömättä tässä muutaman viikon ajan,oikeastaan tosi monen viikon, ja puntarin viisari.... se ei vaan värähdä suuntaan eikä toiseen. Viikonloppuna vietettiin sitten Isännän kanssa aineenvaihdunnan kiihdytyspäivät. Nyt kun on vielä meineillään bassonkorjausviikot keittiön pöydällä,niin käytiin sitten syömässä hyvin ravintolassa. Ja vielä päälle suklaata ja makiaa. Ei sitä ihminen jaksa ihan joka päivä kittuuttaa. Tuntuu ihan, että pelkkä henkäisy keittiöön päinkin jo lihottaa.

Olen vuosien varrella tehnyt jos jonkinlaista testiä, mm.että samaan painoon on syömisen liikkumavara AIKA SUURI. Sama paino pysyy 55:lla, syöt sitten yhden päällysteisen leivän tai 2 päällysteistä kahvin kanssa. Ja kuka sitä nyt sitten viitsii puolet vähemmällä olla, jos kerta viisariin ei ole vaikutusta asialla. Ja samaan painoon saat syödä puolet enemmän ihanaa leipää.
Ja leivänpäällisrasvatestissä huomasin, että Keijua syödessä saunassa hikeä päästä pyyhkiessä käsi ei meinaa iholla pysyä, mutta jos syöt Oivariinia, niin hyvin pysyy käsi poskella, ei ala liukua hien mukana. Älkää naurako, tehkääpä itse sama testi vaikkapa noin parin viikon ajalta ja sitten saunan löylyihin. Kotitestin tulos: Notkeampaa on ....Keiju.
Kumpi rasva lie sitten parempaa tällaiselle "aikuiselle iholle"............joka jo rypistyy.

Ai niin, tuosta tulikin mieleeni kikka pitää iho nuorekkaana. Jos nuoruudesta lihoo tasaisesti ihan pikkuriikkisen joka vuosi, niin vanhana ei varmaankaan ole sitten rypyn ryppyä.

Niin mutta, nyt pitää jaksaa pysyä liikkeessä edes jonkin verran pimeiden tultua. Repukka onneksi pitää liikkeessä, mutta lisäksi olen aatellut valita jotain kivaa kurssitarjonnasta. Tämä valintavaihehan on se kaikkein kivoin vaihe tässä prosessissa. Jotain liikunnallistahan sitä täytyy katella...
                    
Pist.  On siellä kurssitarjonnassa kyllä ukulele-kurssikin...............Ukulelen soittoa

Tänään kotona

Alkaa tässä yty loppua, mutta onneksi loppuu kohta kasvukausikin. Huomaan jo haaveilevani pimeistä illoista, jolloin en näe ikkunasta enää kaikkia tekemättömiä töitä ja pusikoita harmittamassa. Lumi peittäköön vuorimännyt, ja taittakoon ne näköalani tieltä. Niistä on kyllä päästävä eroon. En voi sietää, kun en näe ikkunasta mihinkään. Kaikkea sitä saa päähänsä taloa rakentaessaan, istuttaa nyt hienon näköalan eteen kaikenmaailman puskia ja puita. Ei ollenkaan kaukonäköistä touhua.

Sitten saa koko kesän kaataa ja raataa niiden kimpussa.Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Ja sama puskienhävitys-villitys näkyy olevan muotia naapurustossa Emme siis ole ainoita. Tässä pitää alkaa ajatella jo vanhuutta ja karsia töitä pois tieltä. 

Nyt juurihan on "Kaikkien Isäntien rauhoitusaika", jolloin ei mikään toiminta kotona edisty. Kestänee muutaman viikon. Ensin jalkapallo ja nyt Lontoon MM. Silloin on turha yrittää edes pyydellä mitään apuja. Rehottakoon rauhassa puskat.

Eilen kävi taas yksi katonputsausmies ovella rimputtamassa ovikelloa, raukkaparka..... Nousin tukka pystyssä sohvalta kun ovikello soi, Isäntähän ei kerennyt, kun oli juuri joku finaali menossa. Neuvoi vain, että jos siellä on kattomies, niin sano ettei ole tarvetta.

No, menin ja avasin oven ja siellähän oli kuin olikin kattomies, joka kysyi että "Olisiko tarvetta katon putsaukselle ?? Minä siihen, että "Isäntä kyllä käski sanomaan, ettei ole tarvetta". Mies siihen kommentoi, että "Sammaltahan tuo katto näkyy kasvavan". No, minä siihen, että "Meillä onkin sammalkatto" ja laitoin oven kiinni. Mies jäi pitkään tuijottamaan. Hitsi kun en älynnyt sanoa, että puskia ja puita olisi kyllä kaadettavaksi.............

Tänään päätin töistä tullessa nauttia ilman mitään tunnon tuskia päikkärit ulkokeinussa.

Olihan yksi kesän harvoista lämpöisistä päivistä. Ja tein sen oikein nautinnollisesti. Peitin shaalilla näköalan vielä kaikenvaralta silmistä, etten vaan kiinnittäisi huomiota niihin kaikkiin tekemättömiin töihin ja heitin pitkäkseni ihanan karvapeiton alle ja nukahdin siihen Repen uskollisesti untani valvoessa.


Räystäät jos tippuu 
Siinäpä meidän Iskelmä-Finlandian voittaja

Syksyn merkit

Tänään oli taas oikein semmoinen meteorologin unelmapäivä: taivas täynnä valtavia muhkupilviä ja tällaisen maallikkometeorologin mielestä selviä suihkuvirtauksiakin liikkeellä, joista Isäntää varoitin matkalla 13-vuotis syntymäpäiviltä kotiin. Kiitos vaan kovasti ihkulle päivänsankarille päivistä.

Isäntä ihmettele, että "Eihän me sentään lentokoneella olla liikkeellä ?!?!?" , johon totesin, että varoitan silti.    

Katsokaa nyt, ihan SELVÄ turbulenssi tuloillaan.

.

Kyllä minun TÄYTYY kyllä jostain vielä ostaa vanhoilla päivilläni sellainen sää/pilvi -kirja...

Paljon kerkesi viikonlopussa tapahtua, niin paljon.... että pää ei ole vielä kerinnyt lokeroida kaikkia tapahtumia. Tapasin yllättäen kadoksissa olleen serkkuni (yhden heistä), joka kertoi minulle serkkuja olleen lähemmäs 30. Eilen vietimme yhdessä (3 serkkua) serkkupäiviä. Ja pää on vieläkin pyörryksissä kaikista niistä vanhoista kuvista, mitä yhdessä tutkittiin ja minä koitin sisäistää kuka kukin on ja kuuntelin kiinnostuneena vanhoja mielenkiintoisia tarinoita. Yllättäen esiin nousi yhtäläisyyksiä kuten tämä pilvipongaus ja oma pörröpääni, jota on ihmetelty, että mistähän sekin on kotoisin....ja monta muuta outoa ja hassua tapaa. Nyt selvisi, nehän on geeneissä...

Äsken käytiin Repukan kanssa iltakävelyllä. Repe haisteli tapansa mukaan naapurin heilansa (nyt edesmenneen) jälkiä, jotka pikkuhiljaa häipyvät. En ole vielä raatsinut kertoa koko totuutta Repukalle..

Ja sitten huomattiin, että syksyn ensimmäinen lehtikin oli tipahtanut, nimittäin postilaatikkoon. Sitä on sitten taas NIIN kiva tutkia ja innostua monestakin kurssista ja sitten syksyn kuluessa taas todeta, että mitenkähän sitä taas on tullut aloitettua tuommoinenkin kurssi, kun eihän sitä kerkiä kuitenkaan eikä jaksakaan näin syksypimeillä.....

....ja niin toistuu tämä rituaali vuodesta toiseen ....

 Tässäpä muuten juttu Suomen säästä >> Sää

Niin ja tietenkin Päivän Biisi > Hyvää alkavaa viikkoa !

Loman lopettajaisbiisi