Kauan kaivattu

Repe testaa uutta kesäkeinua

Kyllä sitä onkin jo odotettu. Lomaa nimittäin ja kesälaitumille pääsyä. Juhlan kunniaksi vaihdoin blogiinkin kesävärit ja kesälaitumen sekä lisäsin Menoinfon ja Sadetutkan kaiken varalta.
Ensimmäinen lomasuunnitelmani on nukkua pitkään ja valvoa yöt. Siis silloin kun se vain on mahdollista. Elää ilman kelloa. Vaikka ei minulla oikeastaan ikinä ole semmoista kapistusta ollutkaan, ja jos on ollut, niin vain koristuksena ranteessa patterit loppuneena.


Ollaan Isännän kanssa yöeläviä. Kun toiset hiljentyy naapureissa yöpuulle, aletaan me olemaan virkeimmillämme. Jopa työnteko alkaa maistua kun aika hiipii iltaan. Syynä ehkäpä semmoinen joku psykologinen vaikutus, että silloin sietää olla ahkera, kun tietää ettei työpäivästä tule välttämättä kovin pitkä. Ja yön tunteina elämä tuntuu muutenkin hauskemmalta kuin päivällä. (Ilmeisesti myös lasten mielestä).





Lopuksi vielä todella kaunis kappale näin yöksi, vaikkakin siinä kyllä jo aamu koittaa.                       
                                                                                   >>    Yön väistyessä

Silmätysten

Isäntä hoiti tänään paperiasioita innosta puhkuen ns. vanhanaikaisesti naamatusten. Meni virastoon oikein valtakirjan kanssa. Edellisellä virastokäynnillä samaisessa virastossa oli neuvottu seuraavalla asialla kääntymään toiselle luukulle, joka oletetusti kartasta tutkien sijaitsi kaupungin toisella puolen.

Mutta mennessään sitten sinne kaupungin toiselle puolen, sieltä neuvottiinkin palaamaan edelliselle luukulle, josta edellisellä kerralla ei vaivauduttu (ilmeisesti näistä kesähelteistä johtuen) neuvomaan, että kyseinen luukku sijaitsikin samassa rakennuksessa kuin missä Isäntä jo asioi aikaisemmin.

Siellä sitten Isännän sinne takaisin palauttuaan neuvottiin saman salin toiselle puolen vain noin 5 metrin päähän. No, Isäntä siirtyi sitten salin toiselle puolen toiselle luukulle, josta virkailija ilmeisesti kesälomalle jo kovasti haikaillen vastasi, että "sen voi kyllä täyttää netissä  ".

Mutta Isännän tuntien voin kyllä hyvin kuvitella, että tässä kohtaa Isäntä on osannut jo vaatia ihan henkilökohtaista palvelua ja kuulemma sitä saikin. Ja sai kuin saikin jättää lomakkeensa ihan paperiversiona kyseiselle luukulle. Ja jopa sai kysyttäessä vastauksia ihan henkilökohtaisesti "silmätysten" ns. vanhanaikaisesti.

                                   

Juhannusajelulla

Jotta päästään juhannustunnelmaan, pitäisi unohtaa villinä rehottava puutarha. Vaikka Isäntää se ei tunnu häiritsevän yhtään, niin Emäntä ei lupaudu eikä pysty juhannusajelulle ennen kuin asialle jotain tehdään.

Repe työnjohtajana lähdetään sitten Terraan ja ostetaan ketju-oksasaha ja uusi keinu notkahtaneen tilalle.

Tämän toimen jälkeen alkaa Emännänkin ahdistus helpottaa ja laitetaan saha ja keinu odottamaan ensi viikkoa ja poiketaan aluksi makkaralle.

Tässä pöydässä syötiin juhannuspäivänä KAIKKI tarjotut salaatit, makkarat ja lätyt pois ja puhuttiin mukavia

Juhannuksen seudun ajelu suunnistettiin taidekaupunkiin

Tällä kertaa ei roikkunut kirkon ympärillä mitään ylimääräistä (pelkäsin että tällä kertaa kalsareita kun vuonna 2014 roikkui paitoja), siistiä ja hiljaista oli kirkonpihassa 

Himoksen päällä roikkui uhkaavat pilvet

Melkeinpä jo harvinaisen peltoaukean (kun eihän enää saa harrastaa maisemointia)  päällä nähtiin kaksi sateenkaarta. Pelkkää puskaa ja metsää vaan; missä paljonpuhutut kauniit järvet piileksii tuhansien järvien maassa?

No tuoltahan se pilkistää puun takaa: kaunis järvimaisema, että onkin kaunis !

Menoinfo

Ei menoja, tänä juhannuksena. Takki tyhjä ja univelkaa. Kertynyt vuoden aikana jo niin paljon, että tänään meinasin jo unohtaa koko töihinmenon. Unisena painoin kellon herätysnapin alas ja heräsin ihmettelemään kelloa, että MITÄ IHMETTÄ TARKOITTAA kun kellossa on numerot 7.17:  
ei sano mitään ?!? Lyö tyhjää....kunnes pinkaisin vauhdilla ylös ja muistin olevani töissäoleva ja kohta pian poissaoleva....jos en pistä vauhtia aamutoimiin.

Ja ei muuta kuin robottina ajamaan työpaikalle, rutiinilla jokapäiväiset toimet ja aamufraasit kunnes aivotoiminta hieman kirkastuu ja pystyy puhumaan jopa oikein ajatuksen kanssa jonkinlaisen järkevältä kuullostavan lauseen. Karmeaa olla aamu-uninen ihminen. Senkin takia kun aamuvirkut pystyy tullen mennen sumuttamaan aamu-unisia. Ei pysty millään pitämään puoliaan ennen klo 9:ää. Silläpä kannattaa pysyä piilossa siihen asti ja aloittaa työn ähertäminen yksinkertaisimmista rutiinitehtävistä ja näyttäytyä vasta sitten kun alkaa hiukan näyttää täyspäiseltä.

Isäntä koittaa esittää Juhannuksen kunniaksi jos jonkinlaista menoa, villein kortti oli matka jonnekkin pohjoiseen ihailemaan yötöntä yötä nukkuen retkimeiningillä henkilöautossa. Kyllä pitää tällä emännällä olla vähintäin viikko lomaa takana, ennenkuin on tarpeeksi levännyt ja innostunut moiseen seikkailuun.............ja viikon jälkeen voipi olo olla jo hilpeä: >>>LOMAFIILIS
                           
                            

Laiskanpulskat puutarhurit

On se vaan jännä piirre ihmisessä, kun sitä aina haaveilee kaikenlaista ja että kylläpä olisi kivaa kun olisi semmoinen ja semmoinen, olkoonkin se piirre ihmisessä onneksi kuitenkin se ihmistä eteenpäin vievä voima....
Mutta sitten kun se kauan haaveiltu on siinä, niin johan on taas jotain seuraavaa mielessä.
Yksi malliesimerkki on omakotitalon puutarha. Voi kun sellaista aikanaan haikailtiin, Isäntä myös. Kuinka sitä olisi niin kiva tehdä sitä sun tätä ja kuinka sitä sitten marjapuskiakin kasvatettaisiin.
Hoki vuositolkulla, että kylläpä kasvaa hitaasti tuo meidän puutarha. Minä siihen: että kuule, ole  vaan mielissäs... Koittaa vielä sekin päivä kun siunaat, että TAASKO sitä pitää mennä nurmea leikkaamaan.

No, nih. Nyt on sitten koittanut se päivä, kun taloa ei näy puilta eikä puskilta. Ja nautinto muuttunut työksi ja puurtamiseksi. Naapurustokin on alkanut urakalla kaatamaan puita ja kaivamaan vaivalla istutettuja puskia pois...
Ja tuolla se istuu nyt meidänkin Isäntä tyytyväisenä ihanana kesäiltana sisällä nojatuolissaan kuunnellen musiikkia tuutista ja kaikki se kauan haikailtu ei maita ollenkaan, samaten kuin loppukesistä marjapuskien marjat: syövät vain kiilteen hampaista ja mehut lihottavat, joten turhia koko puskat ja nurmeakin saa alvariinsa ajaa ainakin juhannukseen asti.

Kauniita kylläkin nuo voikukat kukkiessaan

Ja kuinkahan moni menee siihen ansaan asuntoa hommatessaan, että järvinäköala muuttuu vuosien saatossa puskanäköalaksi...ja huomaa että "meitähän on petkutettu

Tykkäisin kyllä katsella ja hoidellakin puutarhaa, jos meillä olisi pidempi kesä mutta sen olen kokenut täysin turhaksi touhuksi, jos koko kesän kasvattaa vaivalla kukkia ja puskia ja ne viikon kukkii loppukesästä ja sitten saapuu halla vieden loput kukinnot. Niin ei voi kuin todeta, että "Kiva kiitos" ja lyödä hanskat naulaan pettyneenä.

Kotoa muistan ikkunalaudoilla kukkivat pelargoniat.

Ne oli tosi kauniita (ja varisevat hirveästi niitä pikkukukintojaan)

ja nyt sitten lopulta itsekin lankesin ostamaan yhden verannanpöydälle.
Mutta tuskin saan menemään talven yli, saa nähdä...



Omenapuut kukkivat tänä kesänä komeasti.

Lehmänhenkäys

No NYT se sitten tuli.....  nimittäin se lämmin "Lehmänhenkäys", jos tiedätte mitä tarkoitan. Ja jos ette tiedä ja ette ole sellaista koskaan kokeneet, niin juuri tänään sen saitte kokea, jos ulkona kävitte, nimittäin juuri samanlaiselta tuntuu lehmänhenkäys vasten kasvoja. Menkääpä vaikka joskus laitumelle kokeilemaan.

Kesä tuli sittenkin

Olenpa tässä saanut taas todeta, että auto on kiva keksintö samoin kuin Isäntäkin. Helpottavat selvästikin elämää. Mikähän Murphyn laki se oikein onkaan, kun joka kerta, kun Isäntä sattuu olemaan poissa kotoa yhdenkin yön, niin joka kerta auto lakkaa käymästä.

Niinpä, heti kun Isäntä loitontuu kotipiiristä muutaman sadan kilometrin päähän, lakkaa Emännän autonakku heti lataamasta. (ja jos ei auto, niin sitten vaikka ompelukoneen pakki juuttuu päälle) Siellä sitä sitten työpaikan pihassa tuskaisena starttailen turhaan autoani, ei lupaa mitään, ei auta etäneuvot puhelimitse, ei loitsut ei mitkään. Siihen on jätettävä kaverini ja juostava linja-auton kyytiin.

Seuraava lähdössä vasta tunnin päästä, kuluttelen aikaa, hikoilen auringossa väärän asuvalinnan kanssa, kun minun asunihan sopivat oman auton kyytiin ei linja-auto kyytiin. Lopulta bussi tulee, huojennun ja astun kyytiin, ja ajattelen positiivisesti.
Yritän rutinoituneen oloisesti laittaa pankkikorttia koneeseen, mutta kuski sanookin siihen, että ei meillä käy pankkikortti, onko käteistä pussissa. Minä sanon voipuneena, että "Ei ole, mites minä nyt sitten pääseen kotiin, ei ole autoa, ei miestä, ei mitään...". No, ei se kuski onneksi sitten raaskinut jättää minua ikäneitoa heittelle.

Matka kesti kokonaisen tunnin. Ilmeisesti autossa oli umpikumirenkaat, siltä se ainakin tuntui. Lopulta saavuttiin viho viimeiselle pysäkille. Nälkäkin kurni ja käteistä piti saada aamun linja-auto matkaa varten. No, ajattelin, että saaremme ainoalta kioskiltahan minä voin ostaa jotain. No, ei siellä mitään mainittavaa syötävää ollut, mutta sainpahan vähän kolikoita kun ostin suklaata. Sitten oli edessä maha kurnien pelkkää ylämäkeä kotiin asti, ja kello näytti jo puoli seitsemään illalla !!!! Normi 8-9 tunnin päivästä muodostuu melkein 12-tuntinen, jos myöhästyy bussista.


Ja kotona vastassa Repukka kuono kurtussa kysyen : "MISSÄS SITÄ ON OLTU" ? 

Ei muuta kuin sekin vielä lenkitettävä ja sitten pitikin alkaa jo psyykaaminen aamuiseen ylösnousuun. Yöllä ei tule unta, kun koira kokee, että Emäntää pitää tomerasti vahtia ja haukkua joka ovelle. Ja aikainen herätys, koiran lenkitys, joka sekin on ihan sekaisin normaalista päiväjärjestyksestä, kun Isäntähän se aamulenkit normaalisti hoitaa.

Sitten juosten alamäkeä tukka pystyssä taas bussiin, joka kolluutteelee taas niillä umpikumirenkailla tunnin n. 18 kilometrin matkaa. Pieni mukavan tuntuinen olokin häivähtää hetken mielessä katsellessa todella kaunista tyyntä järven pintaa, mutta häipyy samantein kun edessä olevan matkustajan takki haisee nenään niin ruualta, että tulee mieleen lapsuuden kansakoulun keittola.

Töissä olen ulkona kuin lumiukko, kaikki rutiinit hukassa. Kun päivän päätteeksi astun rakkaaseen kulkupeliini, niin se yllättääkin minut ja se hörähtää startatessa käyntiin ja silloin olen perin onnellinen, että auto on keksitty samaten Isäntä.

Linja-auton ikkunasta näkymä

   Ja onhan meillä Repen kanssa varattuna Isännälle yllätyskin pihassa:

Upeasti kasvava ruoho