Isäntäkin tuli makutuomariksi ja täytyy myöntää, että sillä on kyllä silmää. Paitsi, että ihastui semmoisiin ns. klassisiin laseihin, joissa oli semmoiset ulokkeet silmänurkissa ylöspäin sivuille hiukan kuin siivekkeet. Minulle kylläkin niistä tuli mieleen se semmoinen joku englantilainen sketsisarja, jossa mies on pukeutunut naiseksi, ja sillä on lasit päässä ja niistä silmälasista roikkuu muistaakseni koristeelliset silmälasien pidikkeet. Mikään pelle en kyllä halua olla.
Mutta tuntuma tuli asiaan ja tiedän nyt mitä haluan...jatkan kierrosta edelleen.
Kotiin tullessa olin NIIN väsynyt ja jotenkin apeakin, mutta illan piristys oli, mikäs muukaan kuin ohjelma "Sohvaperunat". Se on NIIN IHANA ohjelma kuten myös "Pitäisikö olla huolissaan"-ohjelma. Niitä ohjelmia kun katson, tuntuu kuin kaikki padot aukeaisi. Nauran välillä niin että silmistä vesi tirisee Isännän ihmetellessä vieressä. Ei välttämättä ne jutut pelkästään naurata vaan ne ihmisten reaktiot ja joku semmoinen... toisaalta tavanomaisuus, kuten vaikka niitten papparoitten kommentit tai niitten kahden blondin ajatukset yms.
Aivan ihania ovat kaikki. Hurraa, tavallisen tallaajat ja arkielämä. Voi vaan sitä miesparkaa siinä keittiön pöydän ääressä, kun sen vaimo kaiken kansan kuullen luettelee sille sen kaikki elämän tekemättömät työt. Seköhän syynä lienee istua keittiön pöydän vieressä puutuoleilla katsomassa viikonloppuna TV:tä, luulisi sohvalla olevan mukavampi.
Bumptsipumia katsellessani huomasin toisaalta semmoisen jutun, että nyt olen siirtynyt seuraavaan ikävaiheeseen Isännän tulkitessa, että nyt olen mukamas tullut vanhaksi. Nimittäin sitä ohjelmaa en kestänyt ollenkaan. Asiaa ei yhtään auttanut. vaikka olivat kantaneet ohjelmaan vanhempien katsojien mieliksi huojuvat ikäleidit: Katri Helenan ja Paula Koivuniemen. Varovasti piti heidänkin jo silmin nähden tehdä äkkinäiset liikkeet ettei vaan ala pyörryttää.... Joo, ei ollut enää minun juttu se. En kestä enää sitä tekotouhotusta, enkä vallaankaan joka ohjelmassa olevaa Roope Salmista.
