Liian vaikeeta

Tuntuu nykyään niin ihmeelliseltä, kun kaikesta tehdään niin vaikeeta.

Avaat TV:n ja ihmettelet taas Uutisista, että MITEN VOI OLLA nykyään KAIKKI esim.lapsenhoito asioidenkin järjestäminenkin noin vaikeata. Ei se kokonaiselämä siitä kärsi, oli sitten kumpi vanhempi tahansa lapsia hoitamassa pidemmän tai lyhemmän aikaa, vaikka mitä väittäisivät.
Sumuttavat meitä kuitenkin ja minä kun en muutenkaan usko mitään, ennen kuin näen.

Ja ihan turhahan sitä on siinä iässä vielä vanhuutta ajatella, eihän sitä pian ole enää silloin hengissäkään. Pitää keskittyä nykyelämään ja koittaa tehdä siitä siedettävä. Se, jos mikä harmittaa, kun vanhana huomaa sitten, että turhaanko rypistin.


Ja juuri kun tekevät yhden mallin, niin eikö olla jo kohta toista mallia vääntämässä.

Ja sitten tämä sote, MIKÄ SE ON ?? En enää edes muista, mikä se on. Kait maailman pisin projekti. Miksi sekoittaa kaikki, miksei voisi vaan parannella ja hiukan sovittaa jo vanhoja hyviksi koettuja juttuja yhteen pienemmillä muutoksilla kuin uhkarohkeasti sekoittaa kaikki.

Mä en nyt ala mitään....mää lähen maate.       >>>> Turhaa ja tärkeää

Päivitystä

Jatketaanpas tätä päivittelyjen sarjaa, kun kerran alkuun on päästy. Tällä viikolla on ajatuksia herättänyt mm. Hiihtojen MM-avausjuhlat, jota katsellessa ihmettelin, että milloin suomalaisilta on kadonnut kokonaan tuntuma Suomen kesään ja talveen. Olikohan se muutama vuosi sitten, kun katselin kauhuissani Suomen kesäolympialaisia TV:stä, ja sinne oli  laitettu lapsikuoro puisten sellojen soiton kera keskelle jalkapallokenttää taivasalle laulamaan Finlandiaa kauheaan kaatosateeseen ja nyt oli sitten unohdettu TAAS, että Suomessa tosiaankin saattaa sataa lunta talvella ja laitettu aukinaiselle lavalle lumeen kahlaamaan puolialastomia balettitanssijoita kompuroimaan umpilumessa korkokengissä ja rullaluistimilla. Sääliksi minun kyllä hiukan kävi heitä, varmaan itku pääsi muutamalla tytöllä takahuoneessa, paitsi että Kiira kyllä urheasti hymyili rullaluistimillaan.

Ja toinen, joka särähti korvaan avausjuhlista puhuttuessa...oli kun arvokkaista mitalleista puhutaan, että montakohan mitskua Suomi mahtaa nyt näissä kisoissa saada. MITSKU ??!!!!    
Alan kuullostaa ihan Tuula Inkeri Ankeiselta, Voi luoja.............se on MITALI !                                                                                                                                                                     
No niin....asiaan.  Paitsi, että vielä on yksi ihmettelyn aihe: ostin tänään kotimatkalla mielestäni oikein hyvän hammasharjan. Ja paketin avattuani ihmettelin taas, että miksi melkein joka hammasharja on nykyään tehty hampaiden "nyrkkipesuun". Eihän sitä hammasharjaa voi pitää sievästi peukalon ja etusormen välissä, kun sen varsi on semmonen kauhea outo möhkö. Sitä on pakko pitää kuin lapset lusikkaa.....nyrkissä. Kyllä jossain vielä täytyy olla myynnissä lituskoitakin hammasharjoja !!!!!

Tuleekohon tänään Voicea, vaikka uusintana, kun meidän Isäntä eilen töistä tullessa muistutti, että hän katsoo illalla sitten Voicea ja odotti sitä sitten kovasti ja niin istuttiin katsomaan Heikkiä,  joka on joka kanavalla ...mutta samantien Isäntä nukahtikin, heti kun ohjelma alkoi, tökin sitä vähän väliä ja se vain huitaisi kädellä kuin kärpästä. No, sitten se alkoi kyllä virota, kun Voice loppui ja kysyi, että "koska se Voice alkaa"... Että kyllä musiikilla on rentouttava vaikutus, ainakin meidän Isäntään.

                                                      

Petkutusta

Ja taas kädet venyneinä kaupan kautta kotia. Miten kaksi ihmistä ja koira voi syödäkin niin paljon. Sitä jaksan ihmetellä. Mihin ne oikein tuolta kaapista häviää.

No, viime yönä ainakin Emäntä kävi jääkaapilla, kun koira pariin otteeseen haukkui mörköjä ja vei yöunet. Mutta ei se mörköjen haukkuminen Emäntää pelottanut, kun oli oma mörkö onneksi vieressä kuorsaamassa. Mutta jos ei olisi ollut, niin sitten olisi Emännänkin pitänyt istua vahtimassa haukkuvan koiran kanssa yhdessä tuijottaen ovelle päin. Mutta hei, jos möröt tyhjentääkin öisin minun lisäkseni meidän jääkaappia.
No, uni ei kyllä tullut yöpalankaan jälkeen, kun kaksi mörköäni kuorsasi tyytyväisenä samassa
huoneessa niin turkasesti.

Niin, tuosta ruoasta puheen ollen: minua sitten loukkaa ihan hirveästi semmoinen asia, jos ihmistä petkutetaan. Luuleeko kauppiaat ja valmistajat meitä tosiaan niin tyhmiksi, että me ei muka huomattaisi, kun esim. Royal-suklaapatukka kuihtuu kuihtumistaan ja minulla on sentään vahvaa vuosikymmenten kokemusta sen koosta ja mausta ja.... Pansuola........senkin paketti pienenee pienenemistään. Elmex-hammastahna tuubin kun aukaisee, niin puhahdus kuuluu vaan ja se on puolessa välin jo tyhjä. Täyttävät kaikki tuubitkin nykyään ilmalla. Ja hinta senkun nousee.

Sanon kuin Matti Näsä kahvinkeittimestään:        >>> Matti Näsä

Onneksi kananmunat ovat vielä suurinpiirtein entisen kokoisia

                   

Runonlausuntaa

Töistä ajellessa radiosta tuli runon lausuntaa, siis sitä semmoisella nuottia pitkästi venyttävällä narisevalla naisen äänellä selkäpiitä pitkään vetävää. Tulee outo olo ja epämääräinen tunne. En ole koskaan ymmärtänyt sitä taiteenlajia. Asia on erikseen "tavallisessa" runonluennassa pysähtyen pilkkujen kohdalla. Se menettelee.

Siinä ajellessa muistelin, kuinka alakoulussa joka tytöllä oli vihko, johon ystävät sitten liimasivat kiiltokuvan ja siihen jonkun värssyn. Ja kun oikein siinä ajellessa muistelin, niin tuommoinen tuli mieleen ja sekin muunneltuna niin, että jotenkin rimmaa:

Kun vanhuus tulee
ja muisti pettää,
ja ystävistäs
et muista kettään.

Niin muistokirjan
kun jostain etsit,
niin minunkin nimeni
sieltä keksit.

Arjen leppostajat

                       >>>>Tätähän mää juuri sanosi

Pystytorkut

Aatella, ei mennyt kuin 55 vuotta, kun opin torkkuttelemaan kuin meidän Repe. Istuallaan.

Nykyään kun tulen töistä, ja ollaan Repen kanssa pakolliset hoidettu alta, niin istun olohuoneen nojatuoliin ja Repe rahille jalkojen viereen ja sitten kaulan ympärille pehmeä niskatuki ja TV:stä jotain unettavaa sarjaa katsellen vaivun ihanaan hössänään, enkä muista mitään koko päivän kulusta herättyäni.

Tänään kyllä kävi niin, että niskatuki oli valahtanut niin, että aukko oli kääntynyt rintamukseen päin ja heräsin siihen kamalaan humpsahdukseen, kun pää putosi. Tuntui ihan vapaapudotukselta.
Mutta, ihanaa kun on nyt tämänkin taidon oppinut eli pystytorkut, jotka olen aina mieltänyt lasten ja vanhojen touhuksi. Niin tai näin, mutta antaa mukavasti virtaa iltaa kohti.

Ja illallahan tulikin sitten lempiohjelmani Sohvaperunat, joka on mielestäni ihastuttava esimerkki siitä mitä se elämä loppujen lopuksi onkaan: ihan tavallista ihanaa yhdessäoloa sohvannurkassa.

 Sohvaperunat

          ja             >>>  Aivan ihastuttava uusi mainos

Viihdettä

Niinhän se nyt on, että viikonloppu alkaa nykyisin torstaista, mikäli TV:n sattuu silloin avaamaan.
Ja katsottavia ohjelmia tulee (tietenkin) monelta kanavalta yhtä aikaa. Tänään oli Voicea ja 'Pitääkö olla huolissaan' ja 'Heikin mutsia'. Minua hiukan olisi kiinnostanut tämä Heikin mutsi, mutta kun samaan aikaan tulee tämä 'Pitääkö olla huolissaan' ja se on minusta niin leppoisa ohjelma ja olen pohjattoman utelias yleensäkin erilaisista persoonista ja niiden sanailusta. Heikin Mutsia yritin katsoa mainosten kohdalla, mutta eihän se onnistu, kun kaikki mainostauotkin on samaan aikaan. Mutta sen verran sain vilkaistua, ettei se tavallista kummoisemmalta mutsilta tuntunut ja vitsitkin oli siinä kohtaa huonoja.

On se muuten tosi kiva, kun ovat nyt palauttaneet viikonlopuiksi ns. perhe-Viihde-ohjelmia telkkariin. Mikä sen hienompaa, kun perheenä kaikki yhdessä viettää lasten kanssa laatuaikaa katsellen mukavaa ohjelmaa. Yhteen aikaan poistivat kaikki viikonlopun kivat ohjelmatkin, kun luulivat, että ihmiset itse etsisivät netistä sopivia. Eihän siinä ole mitään yllätystä. Minä tykkään ainakin istua lempituolissani kauko-ohjain kädessä ja yllättyä, että MITÄHÄN sieltä mahtaakaan tulla ?
Ja sitten on kiva odottaa niitä viikottaisia suosikkejaan, noudattaa rituaaleja. Johan tästä elämästä maku menee, jos kaiken saa tilattuna. Sen takia tykkään katsella taivaallekkin kun ei koskaan tiedä, mitä sieltä tulee......... ja mistä suunnasta.

Uutisista olin juuri kuuntelemassa Isännän kotiin tullessa värisokeudesta, kuinka se voi hankaloittaa ihmisen elämää ja olikohan se 9 % näitä punaviher-värisokeita kuten meidän Isäntäkin. Isäntä kyllä tuumasi tullessaan, että ei häntä kyllä ole mokoma vaivannut, vaan niitä muita (91 %). Ja kyllähän se ns."normaalia" mahtaa vaivatakin esim.istua autossa punavihreä -värisokean vieressä tuumaten itsekseen, että "huomaakohan tuo edes valojen vaihtumista" tai veneessä, että meneeköhän se nyt varmasti ihan oikealta puolelta reimaria............   
                     >>> Naisen logiikkaa viime vuosituhannelta
 
                        

Paluu olennaiseen

Kuulinpa hiljattain viisaan sanonnan: Less is more.

Ja pääni sisäinen hiukkaskiihdytin hyppäsi hiukan toiselle radalle, ja mieleeni kimposi uusi ajatus, että miksi ihmiset haluaa rakentaa aina esim. koko huvilan töineen päivineen. Miksei riitä esim. pelkkä laituri ja laiturin päähän pikku sauna, johon voi halutessaan mennä saunomaan ja näin tehdä mukava retki veneellä ilman sen suurempia ponnistuksia. Eihän sinne metsän puolelle tarvitse edes kurkkia, tekee vaikka kaikki ikkunat järven puolelle.

Kyllä ihminen on sitten ajatuksissaan kankea.......
                           

SAUNA

On se nykyään vaikeata tuo pankissakin käynti. Ensin pitää avata kone, ja odottaa monta hetkeä kun kone päivittelee ja sitten pitää lähteä etsimään tunnuksia ja kirjautua sisään pankkiin ja kun sitä työkseen tekee vielä kaikenmaailman kirjauksia päivässä milloin minnekkin ohjelmaan, niin kyllä se illalla jo ylitöistä käy. Ja sitten ne numerosarjat, meikätyttöä kun ei ole koskaan numerot kiinnostaneet.....ihmettelen vaan, että kuinka pitkiä numerosarjoja sitä ajan mittaan tuleekaan, kun numerot loppuu....Minulla nousee nykyään karvat heti pystyyn, kun pitää kirjautua, no säästyypähän rahat, kun en kerta kaikkiaan kirjaudu.

Isäntä tuolla huutelee, että olisko Emäntä hyvä ja laittas jotain iltapalaa. Huusin sille takaisin, että " Ei onnistu, kun mää oon sihteeri.........", no nyt sieltä alkoi kuulua kattilan kolinaa.

No, nyt ollaan sitten jo helmikuulla ja Emännällä nousemassa taas erämaakaiho. Isännällä myös, suunnittelijamiehenä tutkinut ilta toisensa jälkeen kaikenkattavan mökkitarjonnan. Minä ilmoitin, että TAHDON SAUNAN, että kerkiän siellä vielä kylpeä ennen vanhuutta. Ja ilmoitin myös, että enää en jaksa sitä ihan kaadetuista puista alkaa väkertämään, että valmissaunakin kelpaisi ja Kah ! Isäntäkin oli samaa mieltä  HÖH, vanheneekohan sekin.
Tänä aamuna silmät ristissä heräsin kun piti sitten yömyöhään haaveilla jos jonkinlaisesta mökistä, joissa olisi haaveilemani näkyväisyys kauas (pilvet, tyrskyt, tuulet) ja takka.

TV:ssä juuri kertoivat saunan suotuisista vaikutuksista ja tutkimuksen mukaan tulleet siihen tulokseen, että monta kertaa viikossa saunoneet (miehet) olivat paljon terveempiä kuin ne jotka saunoivat harvakseltaan. No, sen tutkimustuloksen olisin minäkin osannut lonkalta heittää, ensinnäkin ovatko ottaneet varmasti huomioon sen seikan, kun tutkittavat olivat jo melko vanhoja, niin hehän eivät välttämättä muistaneet käyneensä juuri edellisenä päivänä saunassa ja toinen seikka saattaa olla, että terveemmäthän saunoo ilman muuta enemmän, heikot ei jaksa mennä saunaan.......

Mutta nyt PITÄÄ SAADA SE SAUNA .... PAKKO !!!!

>>>My cabin