Luontoääni

Kyllä nyt täytyy sanoa, että jotain vanhenemista tässä on alkanut tapahtua. Sen huomaa esimerkiksi siitä, kun Putousta katsellessa ei sitten millään naurattanut, paitsi "Ikäihmisen Facebook -kurssia" katsellessa:

>>>> Ikäihmisten Facebook-kurssi

Oli muuten Roope Salminen mielestäni paremman näkönen vanhaksi maskeerattuna, kuin nyt.   

Sama tylsistymislinja on jatkunut joulun jälkeen koko TV-ohjelmiston suhteen. Ei vaan jaksa katsoa esim.UMK:n lähetyksiä, kuten AINA ENNEN jokaikinen kevät se on kuulunut traditioihini, siis kiinnostus Euroviisuihin. Kuinka monta vuosikymmentä ollenkaan niitä fanittanut, mutta MITÄ nyt tilalle !?!?! Kysyn vaan.... nyt ei kyllä vaan enää vaan JAKSA sitä meuhketta. Isäntä tuolla vielä sentään jaksaa mutta se onkin hiukan huunokuuloinen.
Mitä minulle onkaan tapahtumassa. Aika näyttää...

Mutta tänään ajellessani apteekkiin, huomasin, että kevät oli saarillemme koittanut. Etuajassa.
Ilma oli kuin yleensä pääsiäisenä vaikka ollaan vielä tammikuussa ja ihmisiä parveili jäillä ja pojat pärtsäsivät onnessaan moottoripyörillään ja jos jonkinlaisilla menopeleillä, jotka vaan pärinää pitivät (Ah tuota niin tuttua poikalasten äidin luontoääntä, ihan tuli ikävä niitä aikoja) ja pikkulapset luistelivat innoissaan ...............

On sitä näköjään ennenkin ihmiset kokoontuneet jäille

Pimeän Ystävät

Kuulin tänään ystävältäni, että hänkin on alkanut pitää pimeästä vuodenajasta. Hän on hiukan etuajassa, kun luulin tämän vaiheen alkavan vasta 55-vuotiaana. Äskenkin Repukkaa ulkoiluttaessani huomasin jo kauhistelevani, että "Apua, kohta se vauhti taas alkaa, kevät koittaa ja...hyvä kun taas perässä pysyy".
Oikestaan tässä pitäisi perustaa "Pimeän Ystävät - Kerho".


Ainut huono puoli pimeässä ajassa on sen huonot hyötysuhteet työnteossa. Tällä viisaudella olisin hommannut nuorena jonkinlaisen ison verstaan vallankin Isännälle talvipimeitä varten, JOSPA sille olisi iskenyt vaikka nakerteluinto iltapimeisiin,vaikka taitaa olla jo mennyttä moiset intoilut ainakin talviaikaan, taitavat vaan olla pelkkää puhetta.....
niin siis olisin hommannut vaikka heinäladon, missä se olisi sitten voinut talvipimeät askarrella, niin ei tarvisi sitten kaikkea hommia kesään kerätä, silloin kun on muutoinkin yleensä niin paljon tekemistä.

MUTTA tosiaankin iän karttuessa olen talvipimeissä huomannut PALJON PALJON kivoja asioita, joita kylläkin vasta kypsään ikään ehtineet kerkiää toteuttaa sekä malttaa niistä ottaa ilon irti, että kerkiäisi kaiken työnteon lomassa vielä laiskottelemaankin, ennen kuin on liian vanha siihenkin.

Niin, siis pimeän vuoden aikana voi mm.laiskotella, torkutella, lueskella, kutoa, katsoa hömppää (kuten eilen Ruotsin miljönääriäitejä, joista Maria on aina niin sydämellinen ja pahoittaa raukka parka mielensä niin herkästi, kun muut naiset aina jaksaa tappella      
                                     >>   Maria ja hänelle NIIN RAKKAAT Tupsut

Ai niin, se talvipimeitten lista jatkuu: piilottaa pölyt tunnelmavaloihin, poltella kynttilöitä, kuunnella musiikkia, katsoa elokuvia, nukkua istuvilleen tai peräti makuulleen, ihastella pörrö-shaaleja, nauttia lämpimästä tai kuljeksia pimeässä myrskyiltana koiran kanssa, mököttää rauhassa, ajatella ajan kanssa, nörätä netissä ilman että tekemättömät työt vaanii koko ajan, tuijotella tulta, syödä suklaata, antaa ajan kulua.....

APUA: Ja kohta sitten ankara valo saapuu, joka paljastaa joka ainoan talven tuoman rypyn sekä kaikki ne keräämäni pölyt, joita olen ahkerasti koko talven piilotellut. Liian äkkiä taas meni se talvisydän.

Niin ja sittenhän voi nauttia vaikka musiikista:
              >>     Polaris tai Tuu mua vastaan

Suomalainen

Flunssaa pitänyt tässä viimeisen viikon äänen ollessa kylläkin vielä kuin Isännän ääni, töissäkään ei kukaan puhelimessa tuntenut. Nyt tauti ilmeisesti siirtymässä Isäntään, kun se kuljeksii viluissaan levottomana pitkin huushollia koira perässään kuin tunnustellen, että "Ollako vai eikö olla."

Mutta ilmeisesti paranemaan päin ollaan tässä menossa Emännän kohdalla, kun koko päivän olen saanut pitkiä katseita puhekoneen käydessä ajatustakin nopeammin .

No kotiin ajellessa poikkesin sitten Säykin kauppaan ja siihen se puhe sitten loppuikin. Oli kuin Kaurismäen elokuvassa. Ihmisiä kyllä oli kaupassa paljonkin, mutta KUKAAN EI PUHUNUT mitään, kaikki laahustivat vain käytävillä kuin hidastetussa filmissä, kassaneiti kyllä hymyili kaikille ystävällisesti. Siinä sitten ruokatarvikkeita kassiin laitellessani ajattelin itsekseni, että on se oikeastaan IHANAA olla suomalainen. On se niin paljon mukavampaa olla ihan oma itsensä kuin esim. Amerikan tyyliin, jossa kuulemma on parempi teeskenneltykin iloisuus kuin aito mörtsi naama. Oikeastaan olin tosi YLPEÄ siinä kassalla katsellessani sitä AITOA näkyä, jossa kaikki etenivät jonon hitaasti edetessä naama peruslukemilla päivän työn jäljiltä ja kotiin sapuskoita viimeisellä rypistyksellä kassiin kerätessään. 

Ja Lemmensillalla ajellessa huomasin ensimmäisen kerran talven jälkeen taivaan rannassa kevään kajastuksen ja ajattelin hämmästyksekseni, että HYVINPÄ selvisin tämän talven yli pimeydestä, ei aurinko häikäissyt,  mutta kohta se taas häikäisee >>>>> Neljän ruuhka

Keinutaan

Tässä onkin ollut pitkä "tuumaustauko". Hiljennytty talventaittoon. Iän karttuessa nautittu jopa huilatessa. Keskitytty olennaiseen, kun tietää, että kohta se valo taas sieltä lisääntyy ja kaiken maailman työt alkaa painaa mieltä. Ja työhän ei tekemällä lopu. 55 vuotta senkin oppimiseen on mennyt. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. En siis ihan tyhmä olekaan.

Repe yrittänyt toimia liikkeelle panevana voimana ja ihmetellyt, kun ei saa Emäntää liikkeelle, ostetut kilon painotkin kököttäneet paikallaan jo pidemmän aikaa Emännän potiessa milloin mitäkin.

No, otetaas nyt sitten Repen iloksi jumppakappaleeksi vaikka seuraava kappale:

>>>  Jumpataan

Kas, vetreämpi on heti olo ja pakko pysyä mummon notkeana, jälkikasvu vaatii ja hyvä niin. !!!
 

Kevään korvalla

Isäntä täällä on peloissaan, kun on taas se aika vuodesta, kun emännälle iskee rapistuneiden kukkien karsiminen huushollista, kun ei tunnetusti kestä katsella riutuneita kasveja. Isäntää selvästi pelottaa niin itsensä puolesta, kuten selvästikkin säälii ja puolustelee huonekasveja. Aamuisin se availee säleverhoja, että kasvit saisivat lisää valoa ja juttelee niille ja koittaa puolustaa niitä, että niillä on kuulemma lepoaika jne...

No, päätin nyt sitten antaa armonaikaa parille riutuneelle kasville. Toinen on se minun ihana kukkiva kaktukseni, jota hellästi olen koittanut hoivata monta vuotta. (kuva ohessa)

MUTTA nyt sitten syksyn aikana ihan yht'äkkiä se lorpahti kertakaikkisesti.
Odottelin, juttelin sille, annoin valoa, ruiskuttelin suihkupullolla. Ei mitään eloa.


No, sitten lopuksi otin sakset ja leikkasit nuukahtaneet varret pois ja aattelin vieläkin odottaa uutta heräämistä. (kuva alla)

Annoin Isännän pyynnöstä vielä armoa kaktukselle, saapi nähdä.

Ja toinen kasvi, joka ei jostain syystä meillä viihdy, on kumipuu/fiikus. Ja kun minä niin tykkäisin, että viihtyisi, kun lapsuudessa kotona oli se isona puuna nurkassa. Siis toivoisin palasen lapsuutta, please !!!
Olen kokeillut vaikka mitä, myös kaikki ilmansuunnat. Niin se kasvaa vain karaa ja tiputtelee koko ajan lehtiä. Tällä hetkellä se kököttää apukeittiön pöydällä.

Luulen, että ne taitaa lukea ajatuksia. Annan kyllä Isännälle nuo kaksi kasvatettavaksi, koska se aidosti niistä välittää.

Kasvien kasvattamisen rinnalla nyt kevään korvalla olen yrittänyt parantaa ruokailutottumuksia (kuten kait melkein kaikki tähän vuodenaikaan). 
Mutta tänään töistä ajellessa kuulin radiosta, että "Laihduttajan pahin vihollinen on nälkä". Niin kaarsin heti paikalla ABC:lle ja korjasin tilanteen ja nautin makeaa ja suolaista ja eipä ollut enää nälkä. 

Mutta älkää heittäkö toivoa kohdaltani, uutuutena minulla on keittiön pöydällä aina ihastuttava kori, jossa on lemppareitani tarjolla: luumuja ja Honey Great Apple -omenoita. Vievät kielen mennessään.

 

Otetaas tähän vielä pieni ateriakevennys -> Antaa miesten harrastaa

Jenkkakahvat

Kateltiin eilen TV:stä sitä Mielensäpahoittajaa. Ja täytyy kyllä sanoo, että kyllä nyt on kirjailija teoksessaan ymmärtänyt täysin, miten naisväki pidetään tyytyväisenä. Jos ette sattuneet katsomaan elokuvaa, niin kerron, että se on niinkin vähäpätöinen asia, kuin että kotona PITÄÄ OLLA lämpöistä. Ei mitään energiansäästöä suhdetta koittelemaan. Minäkin olen vuosikymmenet muistanut hokea, että kaikenlaista sitä kestää, mutta ei sitä, että kotona varpaita palelee. Pitää olla kodikasta, ja lämpöinen on kodikasta. Onneksi Isäntä on ymmärtänyt lämmittää takkaa, vaikkakin on sillekkin välillä niitä energiansäästökonsteja joskus meinannut iskeä. Mutta luovuttanut Emännän "jäätyessä".

Niin, no nyt on sitten herkuteltu ja Loppiaiselta siirrytty arkeen. Ja huomasin tuossa istuessani, että jos Isännän kanssa jenkkaa tansittaisiin, niin hyvät olisi Emännällä Jenkkakahvat kyljissä. Muistan nuorena niitä erityisesti kauhistelleeni, jos semmoisia näin ja päätin silloin, ettei tuommoisia kuuna päivänä minulle ja NYT ne on siinä. Nyt pitää tehdä jotain !

Kävin sitten ostamassa kilon puntit ja etsin käsiini helpon, nopean ja kätevän Jenkkakahvojen poistovideon. Saa käyttää   >>>>>   Eroon Jenkkakahvoista

Ja Repe tuumas, että:

Jaahas, tää on TAAS niin tätä !

Sisustuselementti

Se on kääntynyt TAAS kevätpuolelle. Jaa, että mistä sen huomaa. No siitä kun avaa TV:n, niin sieltä kuuluu se sama entinen UMK:n hirveä tunnusmusiikki. Kauheaa kidutusta. Ei tässä iässä enää tarvittaisi turvallisuuden tunnetta lisäävää tuttua toistomusiikkia vuodesta toiseen. Vallankin kun ne vuodet tuntuu menevän nykyään niin nopeasti, että AINA tuntuu olevan se Euroviisun valinta edessä. Onkohan tässä vuosikierron nopeutumisessa mahdollisesti sama asia kyseessä, kun ennen kelasi C-kasettia mankassa, niin loppupuolellahan se alkoi pyöriä hurjaa vauhtia.


Ehkä sitten joskus myöhemmin tarvitaan sitäkin, siis toistoa ja tuttuutta toimintoihin, mutta ei vielä. Pyydän, älkää soittako minulle ainakaan UMK:n tunnusmusiikkia vanhana. Eikä ainakaan Vilkkumaan "Kissavideoita" -kappaletta, please. Pistän sen nyt varulta tuohon vielä soimaan muistiksi >  Kissavideoita

Tässä onkin vuoden aikana tehty semmoista 55-rajapyykin vuosihuoltoa. Kun yksi osa särkyy, toista pitää jo korjata. Kaikenlaista pientä remppaa. Mutta ei kitu kuoleta, sano aikanaan suvun melkein 100-vuotiaaksi päässyt mummelikin, vaikka vähän riipoikin sieltä sun täältä.

 

Pakkanen paukkuu ulkona ja Isäntä meinaa kompastua ulkoa tullessaan Emännän kumppareihin. Huuteli sieltä, että "Mitä ihmettä nuo KAHDET kumisaappaat paukkupakkasilla tarvitsee olla säilytyksessä tuulikaapissa hänen tiellään ensimmäisenä, kun töistä tulee ?".

Kerroin sille niiden olevan sisustuselementti. Minusta on niin kivaa saapua töistä kotiin, kun tuulikaapissa katse kiinnittyy ihan ensimmäisenä punaisiin iloisiin kumppareihin. Odottakoon siinä kevättä, kohtahan se jo on.

Ja toiseksi huomio kiinnittyy aina niin emäntää ihailevaan Repukkaan.




Paitsi, että nyt kyllä ei Repekään tykkää, nimittäin pakkasista, ei naurata yhtään, kun ei oikein tarkene ulkona lenkkeillä. 

Aina vaan yhtä ja samaa, kun ei tarjeta lenkeillä, sanoo Repe shaalin alta.