torstai 22. joulukuuta 2016

                                       >>    Hyvää Joulua !
 

Rahapuu

Tulipa käytyä PITKÄSTÄ aikaa eilen kaupungilla haistelemassa joulun tuntua ja taas oli kauppojen paikat vaihtuneet viime käynniltä. Ei ihme, että kaupat kaatuu, jos näin harvaltaan muutkin muorit täältä saaristosta käy keskustan kaupoilla. Suurin ihmetys oli Sokkari, kutistunut puoleen entisestä ja vissiin samat vaatteetkin roikkuivat henkareilla kuin vuosi sitten. Siinä sitä samaa rekkiä toisen naisen kanssa tutkiessamme yhdessä totesimme, että MISSÄ kaikki värikkäät ja kivat vaatteet.


No Halosellahan ne näkyi olevan. Niiden OUTLET:kin oli tosi houkutteleva, sitä vastoin Sokkarin Outlet:ssä tuoksahti hiki, liekkö minun kainalosta vai jonkun muun...........ja kaikki vinksin vonksin.

Ei auttanut kun mennä kahville, mutta ottaessani Sokkarin tarjottimen käteen, en voinut välttyä ajatukselta, että "ihanko näin köyhää ..." Lähetin samantein joulupukille ajatuksissani toiveen, että kyllä Sokkari tarvii nyt uudet tarjottimet kahvilaansa. 

Sitä vastoin kiva sokkeloinen Clas Ohlson oli tullut Sokkarin siipeen. Miltähän se tuntuisi, jos Sokkari olisikin Stockmanni. Nimi ainakin tuntuisi paljon hienommalta.

No, nyt on tili tuhlattu. Sen siitä saa, kun käy näinkin harvaan kaupoissa ja viettää lomaa ennen joulua, vaikkakin päivääkään en vaihtaisi pois, kerrankin voi nauttia joulun odotuksesta ja tyhjentää päätä kaikelta älämölöltä.

Kävin vielä ostamassa hyasintin, joka on minun joulun tuoksuni,  mutta lisäksi mukaan tuli myös.......Rahapuu

torstai 15. joulukuuta 2016

Mielenrauhaa

Isäntä se tuolla perähuoneessa ajelee ompelukoneella. Vanha Tikkani on tainnut tuolla tiensä päähän. Isäntä on joutunut harvasa päivä avaamaan sen takaluukun ja rasvaamaan ja mitä milloinkin siitä fiksaamaan. Kauan se kone on kestänytkin, kaikki muu, mutta muoviosat alkaa haperoitua. Pakko kait luopua siitä vaikka tunnetusti en halua luopua vanhoista vehkeistä. No, josko kohta pääsisin surruttamaan tekeleeni valmiiksi tai sitten se on tehtävä käsin. No, nyt se kyllä jo huuteli löytäneensä vian. Ihmemies....tuo Isäntä.

Sitä ennen voin vielä istua tässä ja antaa ajatuksen kulkea vapaasti, kuten tekee hormoonivapaat 55-vuotiaat.

Silloin talvisydämetkin voi viettää ihan rauhassa, ei tarvi höngätä kauppojen ruuhkassa etsien jotain mitä ei tiedä itsekkään, hakea vain maitoa ja leipää ja kiertää kaikki turhat asiat ja häipyä kotiin, jossa odottaa aina iloinen läähättävä koirannaama.
Istua pikku lenkin jälkeen kahvikupposen ja ihailevan koiran kanssa katsomaan TV:tä kaikessa rauhassa. Tiskit oottakoon, samaten pölyt, himmennetään vaan valot ja nautitaan tämä marras-joulukuu, antaa joulun tulla ja mennä, kunnes tammikuu paljastaa koko totuuden: rypyt, pölyt, ajatukset....MUTTA ei vielä, ei nyt.

Kannattaa elää 55-vuotiaaksi, niin alkaa vasta näkemään, mihin yleensä kannattaa höngätä. Ja mitä yleensä kannattaa hankkia, mihin satsata, mitä tavoitella ja mitä kiertää kaukaa. Täyttää akut aidoista asioista, kuten pikkulapset, koirat, iloiset AIDOT ihmiset ..... ja antaa joulun tulla ja mielenrauhan.               >>>> Ihana joulukappale

"Aito" joulukoira
                                                                        

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Lauantai-ilta

Tänään olikin puuhapäivä. Kieltäydyin lähtemästä kaupungille ja kauppoihin, vaikka Isäntä koitti kovasti houkutella. Siellä menisi vaan rahat ja aikaa ihan hukalle. Ja siellä väsyisikin, niin että pitäisi sitten kotiin tullessa päikkärit ottaa. Vaikka tulihan nuo otettua vaikka kotiin jäätiinkin. Ja oikein pitkän kaavan mukaan. Vaivuin johonkin hirveän syvälle unissani, näin kuinka unessa kissa silitteli poskeani ja kas' Repehän se siinä naaman edessä kuolasi ja koitti Emäntää herätellä syvästä unesta.

Ja ai että, se on sitten ihku tuo meidän Repe nyt, kun sen korvat ovat taas kasvaneet pituutta, ihan suorastaan syötävä.
Mitä se Emäntä taas höpöttää ?

Mutta tosiaan, paljon sain aikaiseksi jäädessäni kotiin puuhastelemaan. Kokkailin keittiössä sapuskoita, tein jopa sämpylöitä ja kehuin Isännällekkin onnistuneeni tällä kertaa sämpylöiden teossa. (Taikana ripaus talkkunajauhoja, ne antaa mukavaa lisämakua). Ja kerroin ääneen, että "siinä niitä nyt on ja siitä niitä kukin saa ottaa illan kuluessa vapaasti". Isäntä vieressä kysymysmerkkinä, eihän meitä ole kuin kaksi ?  Ai niin, jostain syystä unohdan aina kokatessani syöjien määrän. Se on kai tämä villi mielikuvitus, joka saa kuvittelemaan kaikenlaista.

Illan kruunasi jännitysnäytelmä Saaran matkasta suurilla estradeilla.  Ai että, on se sitten aina kiva välillä huomata, miten ihanaa tämä elämä loppujen lopuksi onkaan. Ei siihen tarvita suuria sirkushuveja, vaikka nyt tänä iltana Saara niitä järjestikin.

torstai 8. joulukuuta 2016

Elämä on

"Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? No, siitä kun vanhasta rakkaasta osoitekirjasta alkaa löytyi kuolleitten osoitteita" Tuumasi Isäntä, kun Emäntä joulukortteihin osoitteita pikku kirjasestaan etsi.

Semmosta se on elämä.... ei voi mitään.....mutta paljon on tapahtunut viime kirjottamalta. Suomalaisilla on mm. nyt ihan oma MegaTähtikin, josta voi olla ylpeä. Ei mikään turha tyttö tuo Saara. Vitsit, että lauloi paremmin tuonkin kappaleen kuin alkuperäinen versio: >> Saara Diskopallo
 
Sitten tuli koettua tänään semmoisenkin yllätys, mitä en ollut tilannut. Ja vielä päättänytkin kieltäytyä iän kaiken tuommoisesta kammotuksesta. Siis ihan yllättäen koin hammaslääkärin penkillä juurihoidon. Ja sen kokemuksen jälkeen ihmettelen vieläkin, että miten siinä niin pääsi käymään.
Ilmeisesti aika vakuuttavasti johdateltuna moiseen tilanteeseen ja siitä penkiltä kun ei kesken kaiken pääse pois.

No, jos haluaa itselleen oikein onnellisen ja tyytyväisen olotilan esim.pitkän tylsän jakson jälkeen, niin kannattaa hakeutua juurihoitoon. Voi sitä onnen tunnetta, kun siitä penkistä ylös nousee.

 Ilo, Onnea, Iloinen, Varjoteatteria