Pojat on poikia

Kyllä se kuulkaa tytöt on sillä tavalla, että Isännän Ilo on Emännän Onni. Vaikkakin vaatiihan tuo jatkuvaa uhrautumista. Kuten esim. minun rakkaan ompelupisteeni jatkuvaa siirtelyä paikasta toiseen, kunnes sille ei enää löydy mitään paikkaa. Mutta kukapa ei nauttisi Isännän lapsenkasvoisesta hymystä, kun se saa taas vallattua yhden huoneen lisää Mediapisteelleen, tällä kertaa levittäytyen takkahuoneeseen. Kun ei millään riitä kuulemma olohuoneen TV. Vaan pitää olla takkahuoneessakin toinen TV (jossa se minun ompelupisteeni viimeaikainen sijainti on ollut) ja mitä lie audiovisuaalisia laitteita.

Mutta on se vaan niin kiva katsella iloista Isäntää, jonka leikkikenttä on kotona. Ja mikäs minun on ollessa, minä "pienen tilan ihminen" kun Isännällä senkun imuroitavat tilat lisääntyy                     >>>>  Jos olisin mun mies   

Työ

Puhuvat, että nuorille ei riitä töitä. Mutta tänään minulle valkeni syykin, kun kuuntelin Seiska-Uutisia. Siellähän sanottiin, että eläkeläiset ovat kuulemma valtaamassa työmarkkinoita . Enenevässä määrin innostuneet kuulemma niin eläkeuudistuksesta, että eivät malta nyt sittenkään luopua työnsyrjästä. Eläke heti pois tuollaisilta ahneilta ja mars' töihin ilman taukoja ja ilman, että saavat euroakaan eläkettään nostaa, ennenkuin antavat työnsä nuoremmalle. Sus siunakkoon, mikä tätä maatamme kohtaa, kun vanhukset nokostelevat työpaikoilla ja "nohevampi" nuorisomme karkaa ulkomaille.

Auta Armias, toivottavasti en tule niin vanhuuden höperöksi, etten malttaisi työtäni nuoremmalle antaa, kun sen aika koittaa. Ja toivottavasti muistan, että on ne harrastuspiiritkin keksitty ajankuluksi. Ja toivottavasti eläkkeet on vielä olemassa, kun aikani on sille siirtyä. Ja jos ei ole, pitää perustaa vaikka......firma, jossa voi sitten hyvällä omalla tunnolla olla vaikka 100-vuotiaaksi ja elellä firman piikkiin.
                                            

Piironginjalka

Kyllä NYT harmittaa !! Kun koko ikänsä on kantanut painavia huonekaluja huoneesta toiseen prolapsit paukkuen. Niin tänään, siis VASTA tänään, kun vietiin taas yhtä piironkia huoneesta toiseen: ottaa Isäntä kaksi pitkää vyötä ja ujuttaa ne piirongin alle kumpaankin päähän. Ja voiko olla hempompaa hommaa ?!?? mokoman piironginhan olisi kantanut sillä tavalla pari heiveröistä naisihmistäkin leikiten, vaikka kokeillen joka huoneen seinustalle.

Että pitää harmittaa. Miksi se vasta nyt sen tavan näytti. Luulen, että itsensä säästösyistä.
No parempi myöhään kuin milloinkaan.

Anna mun kaikki kestää ......Väittävät olevansa fiksumpia kuin minä.

              >>              Piironginjalka

Vip Lounge

Sitä kannattaa tosiaan kyllä tarkkaan miettiä, mitä toivoo. Muutoin käy nimittäin niin kuin Andyn sanalaskussa, että "kantsii tarkkaan miettiä, M I T Ä toivoo, kun sä pian saat sen...."

Mutta tällä kertaa kävi onneksi hyvin. Kun huomasin kauppareissun jälkeen, että meidän lattiallahan oli kynnysmatto, jossa luki: Bergen.     Enkös minä sitä juuri eilen haikaillut. Haaveilin kuinka olisi kiva asustella joskus vähän aikaa jossain Norjan merenrantakaupungissa. Ja siinähän se nyt on sitten meidän kynnysmattona.....Kauppareissulta siihen ilmestynyt.

Sen pariksi ostettu iso matto kun taas oli nimeltään "Aurajoen ranta", mutta matkaan oli kuitenkin kynnysmatoksi ängennytkin tämä "Bergen", näköjään kun kerran sitä oli haikaillut.

Isäntä taasen oli haikaillut musiikinkuuntelu-tuoliinsa tyynyä ristiselän tueksi ja niin tarttui kaupungista matkaan tyyny, jolla olikin kotiin tullessa yllättävän paljon kokoa.

Repe tuumas', että "Ostit sitten tämän lemmikkieläin osastolta ja kyllä minäkin siinä mielelläni koisisin, kun on näköjään oikein Vip Lounge-tyyny, joka on tarkoitettu lentäville koirille rentoutumaan lentokenttien muusta hälystä"



Olipa ihana tuoda kaupasta hiukan väriä tähän ruskeaan värimaailmaan. Vaikka on se kyllä HIRVEÄN vaikeaa vanhaa huushollia uusia mitenkään. Jos heittää muistoja ja vanhoja rakkaita asioita pois, niin eihän sitä pian enää muista mitään....


Vanhoista ajoista puheenollen  
                          Muistattekos tätä


Kun ei ollut nettiä, piti kokonainen viikko elää, ja ootella tuonkin sarjan seuraavaa jaksoa. 

Eläkepäiviä ootellessa

Kun iän kertymisen alkaa tosissaan tuntemaan luissaan, eikä se enää olekaan pelkkää luuloa, niin alkaa pikku hiljaa haaveilla kaikenlaista, että josko vielä joskus kerkiäisi kokemaan muutamia haaveitakin, ennenkuin sitä liian vanhoja ollaan, nyt kun vielä saattaisi jaksaakin.
                                                        

Esimerkiksi kokea vaikka semmoista, kuten talvinen Pohjoinen. Kesät siellä on jo nähty, mutta millaistahan siellä olisi olla vaikka muutama kuukausi jossain Norjan merenrantakaupungissa ihan asumassa ja kokea Huom ! jostain sisältä lämpöisestä hostellista (jossa olisi isot ikkunat vaikka satamaan ja merelle päin) ja nähdä sieltä ikkunasta takkatulen samalla loimottaessa merituulet ja tuiskut sekä revontulet . Ja juuri semmoinen oikein kunnon luonnon talvinen hurjuus kiehtoisi, kummallista. Mutta siis Huom! ikkunasta katseltuna.   >>    Norja

Ja yhden joulun voisi olla vaikka jouluvalot syttyvänä majakanvartijana
                                                                                                        >>>   Majakanvartija

Niin ja vielä yksi talvisydän pitäisi kyllä saada viettää vielä Gibraltarilla.  Gibraltar

No, siinäpä sitä tavoitetta alkajaisiksi herätä lämpöisten vällyjen alta aina aamuisin työmaan aamu-unisimpana ahertajana tienaamaan vanhuutta varten. Harmi vaan, että tuppaa nykyään enenevässä määrin menemään ne tienestit .....apteekkiin. 

Ai niin, meinasin ihan unohtaa toivelistalta vielä mahdollisimman monta kiireetöntä Suomen kesän kokemusta       >>                 Suomen kesä

Naislogiikkaa

Lääkäri määräsi tässä jokin aika sitten minulle nenäsumutetta, kun kävin valittamassa korvakipua. Ja kyllä sumute on auttanutkin jonkin verran. Yksi pullo on jo mennyt ja kävin hakemassa toisen apteekista. Ja äsken juuri avasin sen uuden ja aloin opiskella suomenkielistä käyttöohjetta, kun ensimmäistä pulloa avatessani en jaksanut kivulta lukea sitä sohvanpituista ohjetta ihan kokonaan. Nyt aattelin oikein syventyä siihen.

Luettuani 30 cm ohjetta vasemmalta oikealle päin, tulin keskikohtaan, jossa oli kuvallinen ohje. Siinä luki, että "Nenäsumutteen valmistelu ensimmäistä käyttökertaa varten: valmistele nenäsumute painamalla pumppu pohjaan ja vapauta se 6 kertaa, kunnes pullosta tulee tasainen suihke. Tällöin se on valmis käytettäväksi ja jos sumute on ollut käyttämättä yli 7 päivän ajan, valmistele pumppu uudelleen painamalla se kerran pohjaan ja vapauta se yhden kerran......Niin MITÄ siinä sanottiin?!?!?! mitä IHMETTÄ tuo tarkoittaa??

Isäntä kuorsasi sohvalla ja herätin sen ihmetelläkseni sillekin suureen ääneen, että MITEN ihmeessä tässä ohjeessa voi näin lukea, että miten pumpun voi painaa pohjaan ja vapauttaa sen 6 kertaa kun kuitenkin tuossa toisessa kohtaa sanotaan, että kerran pohjaan ja vapautetaan kerran. Siinä täytyy olla virhe, siinähän pitäisi lukea, että paina pumppu pohjaan 6 kertaa ja vapauta 6 kertaa. Jostain syystä Isäntä oli tässä kohtaa ihan toivoton. Selitti vaan, että miten ihmeessä rouva voi mukamas pumpun painaa yhden kerran pohjaan ja vapauttaa 6 kertaa, että haloo. Minä siihen että haloo haloo...menee hermot, että ihan varmaan joku mies tehnyt tämän ohjeen !!!

No, minä otin pullon ja pumppasin sitten sitä 6 kertaa. Ja mikä oli tulos: se että pullossa ei ollut enää ainetta kuin 2/3 osaa ja Isällältä meinasi mennä vedet väärään kurkkuun, kun näytin vajaata pikku pulloa ja luin pullotarrasta pullon hinnan: 27.50 euroa. 

Jotta, kalliita oli suihkutukset, vallankin kun tuli kuitenkin jo toisella suihkutuksella hyvin suihkua.
Turhaan siinä Isäntä ilveili, minähän sanoin että ohjeessa täytyi olla virhe....
Varmaan olisi halvemmaksi tullut, jos olisin painanut kerran pohjaan ja vapauttanut 6 kertaa......

Pohjan tuulet

Kahta en vaihda, toinen on tuo meidän kivitakka ja toinen.....hm....en kyllä nyt heti muista.
Mutta olen kyllä muistanut nyt viime aikoina ylistää Isäntää, kun se on jaksanut niin auliisti iltaisin tuota muuria lämmittää Emännän iloksi.

Äskenkin käytyäni Repen kanssa iltalenkillä, ajttelin siellä hyisessä pohjatuulessa, että kyllä tämän kestää, kun kohta pääsee taas lämpöiseen sisälle. Vaikka toisaalta, kun oppii pukeutumaan taas noihin Pohjan keleihin, niin joku kammotus niissäkin kiehtoo kummallisesti, omituisia me suomalaiset. Nykyään haaveilen mm. kuinka sitten joskus lähdetään junalla Lappiin vetäen perässä semmoisia pikkumatkalaukkuja ja yövytään lasikodassa ihaillen revontulia.

MUTTA ei missään nimessä jäähotellissa. Hyi olkoon, sen todisti jo eilinen Maria & Mindy jäähotellissa -jakso. Aatelkaa, siellä ei saa käyttää edes pinkkiä huulipunaa yöllä nukkuessaan. Ei vaines, oikeesti en kestä ajatusta jään sisällä nukkumisesta. Ilman huulipunaa kyllä kestän.
 >>Blondit jäähotellissa  

Niin, palataanpa asiaan, nuorempana monesti kyllä aliarvioin tuota meidän kivikasaa, että mitä sillä oikein tehdään, ja esitin mm. jopa, että jos käännettäisiin se toiseen suuntaan. Iän ja kokemuksen pikku hiljaa karttuessa olen alkanut ymmärtää Isännän kauhistuneet ilmeet esittäessäni moisia ideoita.

Ja koviakin tuo muuri on saanut kokea historiansa aikana, jopa maanjärjestyksen.Isäntä lähti vuonna 2007 kauas maailmalle työreissuun ja tietysti juuri silloin tuli tänne Päijänteelle, mikäpäs muu kuin maanjärjestys. Istuin olohuoneessa TV:tä katsellen ja yht'äkkiä luulin, että suihkukone menee talon yli piippuja viistäen. Samassa alkoi takka pitää matalaa kuminaa ja minä vedin jo siinä vaiheessa päätä sisäänpäin, kun alkoi ihan pelottaa, että mitä on tapahtumassa. Sitten se ääni loppui ja juoksin ulos kuistille, jossa naapuri kurkki myös ovestaan ulos ja tuumattiin yhdessä, että juna taisi mennä, vaikkei ole junarataakaan. Mutta seuraavan päivän lehdessä oli oikein kartan kanssa kuva, kuinka järistys oli kulkenut Päijännettä pitkin Oravasaaresta tänne saarelle. Säilytin jutun visusti Isännälle todistusaineistoksi, koska eihän se muuten olisi uskonut, että täällä on oikein takkakin kumissut peruskallion täristessä sen alla.

Tapahtumasta päätin tallettaa Iltalehden jutun odottelemaan Isännän kotiinpaluuta,

(Silloin kun ei tainnut vielä olla nettiä tällä viissiin kuin nyt, siis aika ennen Googlea ). kun eihän se muuten olisi moista tapahtumaa uskonut.

Isännän tullessa matkoilta kotiin, kerroin kuinka kotona on koettu sillä aikaa mm.maanjärjestys.
Siihen se tuumasi, että "Niin varmaan", mutta minäpä kaivoin lehtileikkeet esiin ja levitin ne keittiön pöydälle karttojen kanssa ja näytin "mistä se tuli ja minne se meni"

Niin ja sen Isännän samaisen reissun aikaan, kuukahti myös meidän iso hieno kiinanruusu, ja vielä heti seuraavana päivänä, kun Isäntä lähti reissuun. Otti nokkiinsa. Isäntä kun meillä hoitaa kukkien valohoidon, kääntää aina sälekaihtimet niin päin, että kasvit saavat valoa.

Tiedoissa aukko

Onneksi riittää noita talvi-ihmisiäkin, mutta minä en kuulu niihin. Ihan jo fysiologisistakin syistä. Jo tuohon 5 asteen pakkaseen astuttuani, veri kohmettuu samantien siihen paikkaan ja nenä myös.
Kaksi kuukautta olen jo kulkenut Repen kanssa lenkillä talvinen karvakaulus-toppatakki päälläni naapurien ihmetykseksi. Ikä tuo näköjään viluisammaksi.

Mutta sitten kuitenkin minulla on semmoinen ominaisuus, että kuljeksin paljain varpain(huom! sisätiloissa ja ulkokuistilla) kesät talvet, enkä pidä jääpiikki-kengissänikään sukkia, kun jalat on niin kuumat. Siis kummallinen otus olen minä. Ei siis tasalämpöinen vaan perin epätasalämpöinen.

Asiasta toiseen kuten minulla on tapana: TV:ssä mainostettiin äsken, kuinka jonkun firman lentokoneessa toimii nyt Wifi. Että, aatella, ihan voi vaikka viestitellä siinä samassa tilassa toisten ihmisten kanssa, ilman että täytyy pukahtaa sanan sanaa koko lennolla. Kylläpä on kehitys huipussaan. Ennen olisi ihan pitänyt diskuteerata kasvokkain.

Jostain syystä TV on nyt monesti minulla sattunut olemaan auki juuri semmoisen ohjelman kohdalla kuin "Maisan ja Nikon Luksusmatkat". Ja se on niin höpsöä touhua, että se on melkein hauskaa katsella. Että jotkut voi ollakin noin ihanasti hukassa. Ja katsoin viimeksi vielä ihan KOKO ohjelman. Mutta sitä minä ihmettelen, että kun näyttää niin olevan heillä KAIKKI hukassa, asioiden nimet,  historiasta nyt puhumattakaan, että tulee vahvasti kyllä se tunne, että ihminen ei näköjään sukupolvesta toiseen kehitykkään, ei sitten piirun vertaa. Siis tieto ei kulje......eikä kerta kaikkiaan siirry, vaan aina on alettava alusta. Kun vielä ei voi kovalevyäkään siirtää (kait) seuraavalle sukupolvelle........  vai voiko, jos minullakin on tässä kohtaa tietoaukko.............
                                                          

Jumppavideoita

Tässä yksi kotiinsa perin kiintynyt ja maailmalla tarpeekseen sosiaalista elämää nähnyt jo yhdelle päivälle, päätti hakea jumppapiirin netistä nauttien omasta ja koiransa seurasta ja nöräsi itselleen jumppavideoita Repen kauhuksi. 
Ja löytyihän niitä: tuosta linkistä kun aloittaa -> Kotijumppaa  niin loppua ei näy.... siis videoille. 

Jumppaharjoituksen alettua, Repe syöksyi ensin eteiseen silmät pyöreänä ihmetellen, että mikäs nyt Emännällä viiraa ja lopuksi luikahti jalkojen välistä keittiön pöydän alle piiloon. 

Hei haloo, näkisit ittes, mitä naapuritkin aattelee, pistä edes säleverhot kiinni; tuumas Repukka