maanantai 31. lokakuuta 2016

Kivaa

Minulla on kauhea kiire....huhkin aina hiki päässä töistä tullessa kaupan kautta kiireesti kotiin käsivarret venyttyen kauppakassien painosta ja seuraavaksi ruokaa pikapikaa koiralle ja Isännälle ja koiran kanssa äkkiä lenkille ja kiire on ihan kamala.....nimittäin huilaamaan. Minulla on usein kiire juuri sen takia....että pääsen pian huilaamaan ja kerkiäisin nauttia elämästä enemmän, kun koko ajan kello käy ja ikää tulee enemmän ja enemmän. Kiireensä siis kullakin.
Ennen H-Hetkeä

Sitä paitsi tämä taipumus minulla on ollut ihan lapsesta lähtien. Siis ilmeisesti taipumus nautiskella ja tuumata. Ja touhuta kivoja asioita sen verran, kun niitä vaan kerkiää kaiken maailman vähemmän kivoilta kiireiltä.
Toisaalta, KUKA on niin sanonut, että elämän kivaa pitäisi olla, vaikka monet niin luuleekin............

Mutta viikonloppuna oli kyllä kivaa. Vieläkin olen ihan fiiliksissä, kun olimme Paviljongilla "Muistojen Ilta" -konsertissa.>> Muistojen ilta     
Siellä maamme eturivin ikääntyneet taiteilijat musisoivat, ja täytyy myöntää, että kyllä pojat soittaa osasivat (iältään 70 - 80 v) ja Jaakko Ryhäsen karisma oli uskomaton. Hänen ei tarvinnut kuin luoda hitaasti katseensa salin ylle, niin niskakarvat nousi pystyyn, saati sitten kun hän suunsa avasi. Ja miten ihanasti soittivat Seppo Hovi, Pekka Sarmanto ja Pentti Lasanen. Unohtamatta illan koristusta Angelika Klasia.



Kellojakin taas siirrettiin, mutta onneksi aamu-uniselle suotuisaan suuntaan. Ihme veivaamista tuo kellojen siirto.

Pientä itsekkyyttä ja itsenäisyyttä Pieni Piskuinen Suomi - pyydän....Ei sitä tarvi aina tehdä niinkuin muut, olla kuin mikäkin laumasielu......en minä ainakaan tahdo.






Tämmöinen tuikkuteline tarttui matkaan kauppareissulta.
 
                     


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mummo tubettaa

Uskomaton on tuo Tuubi, sieltä voi löytää vaikka mitä, kuten esim. tämän:
                                                                                                 Merisairaat kasvot

Miten tässä mukamas saa kotihommat tehtyä  ...............
 

maanantai 24. lokakuuta 2016

Ranskalaiset

Paleltaa...Nyt se taas alkaa, nimittäin tunne, että pitäs jotain lämmintä saada ylleen... 
Siis jatkuva näläntunne.

Juuri kun sain tsempattua itseni kuntopyörän päälle, astuu Isäntä taloon ja huutelee, että "Oliskohan meillä pakkasessa vielä Ranskanperunoita jäljellä"  VOI EI !!!  Kuola alkaa samantien valua suupielestä ja äkkiä penkomaan hädissäni pakastimen viimeistä nurkkaa, josta löytyy kuin löytyykin pari avattua ranskanperunapussia, päiväyksellä ei mitään väliä, kunhan vaan saan ne ÄKKIÄ kipattua pellin päälle ja jääkaapin perältä vielä pari makkaraa pienittyä sekaan. Niin Vot, kun tuntuu mukavalta haistella ja katsella niiden paistumista siitä uunin ikkunasta. Joutaa sitä huomennakin aloittamaan kuntoilun huikkaan olkapäällä istuvalle huonolle omalletunnolle. Salaattia ei tietenkään löytynyt, mutta ei silläkään mitään väliä, kun onneksi on meillä Lidlin taattua Hovimestarin sinappista ja valkosipulista salaatinkastiketta. Sitä kun plorauttaa ranskiksien päälle, niin KYLLÄ ON HYVÄÄ !!




On ne vaan niin hyviä nuo Lidlin tuotteet, niitten lihapullia syö meidänkin Repe, kun niissä on sentään lihaakin mukana. 


Ja nojatuolissa ranskalaisia syödessä päivän kruunaa uutisista tieto, että ollaankin Isännän kanssa tehty aina oikein: Sänkyjä kun ei kannata kuulemma petatakkaan, se on TERVEYSRISKI.
No, sehän me ollaan aina tiedettykin.

Ja tässä vielä vinkeän ihana viikonaloituskappale:
                                                 Robbie Williams

torstai 20. lokakuuta 2016

Muuvit Muuvit

Ilmoitin Isännälle, että "Tiedätkös, että sisälläni on asunut aina pieni tyttö, joka olisi tykännyt nuorena kovasti tanssia jazzbalettia, jos semmoista olisi siihen aikaan ollut. Ja paljon muutakin olisi ollut kiva tehdä, mutta niitä asioita ei oltu vielä silloin keksittykään". Isännän oli kuulemma perin vaikea tätä uskoa. Ulkokuori kun kuulemma viestii ihan muuta.

Ruoto tosiaan alkaa hakea uusia muotoja, jos ei ala tehdä JOTAIN. Silläpä hain fysioterapeutilta vinkkejä jumittuneisiin jäseniin. Ja sainkin ohjeita. Ja tänään töiden jälkeen ajattelin toteuttaa tätä vanhaa traditiota "hitaan lähestymisen taktiikalla" ja kävin kurkkaamassa varovasti kuntosalin ovelta ja nuuhkaisemassa hiukan pukuhuoneen oven sisäpuolellekin. Ja kotiin ajallessa tuntui lihaksissa jo ihan selvästi pientä aineenvaihduntaa. Hiljaa hyvää tulee.  MUUVIT MUUVIT.........

Osuipa hiiren päähän vahingossa tässä koneella istuessa kiva valssi, jonka tahdissa on kiva keinutella LAPOJA    >>  HIENO VALSSI
ja sen jälkeen tulee tuutin täydeltä lisää samanlaista. 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Ajatuksen virtaa

On ollut semmoista pientä ylimääräistä sählinkiä tässä.... Perjantaina mm.ajelin autolla ovi auki, kun en ymmärtänyt mikä oli lukossa oikein vikana. Pika-apuna käytin kuminauhavetoa, mutta ulkokurvissa meinasi "pakoisvoima" viedä ovea. Älkää peljätkö, ajoin vain muutaman kilometrin ja senkin hyvin varovasti. (Minähän olen jo vuosien kokemuksella "vanhempien laatuautojen koeajaja"ja omasta tahdosta). Sitten tuli Isäntä apuun ja veti auton sisäkahvasta ja kas´' lukko toimi taas.

Maanantaina jäi sitten eväät kotiin, samoin avaimet. Ihme kun itse muistin töihin mennä. Mutta siitäkin päivästä selvittiin kahvilla ja kevyillä välipaloilla sekä työkaverien avustuksella ovia minulle availlessa. Töiden jälkeen otin palauttavat päiväunet. Repe tuli viereen ja läppäsi tassulla naamalle ja nosti kyynärvarresta kuonollaan oikein voiman kanssa, että pakkohan sitä oli lenkille lähteä.

Lenkillä ylämäkeä kivutessani tuli mieleeni semmoinenkin ajatus, että "Mistä voi tietää, mitä joku toinen tarkoittaa, silloin kun sillä on alkanut alamäki, meneekö sillä silloin hyvin vai huonosti??


Kun itselläni menee huonosti silloin, kun alkaa ... ylämäki. Täytyypä jatkossa oikein keskittyä kuuntelemaan tarkemmin, pitempään ja keskittyneesti, että varmaan ymmärtää, kumpaa kertoja mahtaa tarkoittaa, kun siinäkin kuvauksessa voi olla noinkin oleellisia eroja.

Ja kerran kävi tässä muinoin niin, että pyytäessäni kaveria lenkille, se sanoi minulle, että "ei hän kehtaa lähteä minun kanssani nyt lenkille" ja minähän kuulkaa loukkaannuin.



Kunnes pitkän mökötyksen jälkeen sain selville, että hää tarkoittikin "ettei viitsi nyt lähteä "......että tämmöistäkin murre-eroa..............

Ajatuksen virtaa kirvoittavaa musiikkia >>>>  Daymon lives alone

perjantai 7. lokakuuta 2016

Mersun Ystävät

Meillä on Isännän kanssa semmoinen yhteinen vika, että kun ei millään luovuttaisi vanhoista vehkeistä. Isäntä on säilönyt rakasta Mersuaan pihan perällä jo niin kauan, että jäljellä ei ole kohta kuin se paljon ylistystä saanut moottori ja lehtikasa Mersun katolla. Mutta ei hätää, huomenna tulee toinen mersumies, joka vie Mersun jonnekkin uusiokäyttöön, niin saamme Isännän kanssa paremman mielen, kun saamme rakkaan retkiautomme luovuttaa aidolle Mersun Ystävälle.

Säälittää kyllä jo kovasti tuo Isäntä, huominen ei tule olemaan sille helppo. Tiedän kokemuksesta, kun minäkin jouduin tässä viikolla luopumaan rakkaasta Citikastani, joka oli kuin naisen unelma, lämpisikin talvella työmatkalla jo
Siellä sitä oli tunnelmaa, invertterit ja kaikki.
tuossa alamäessä. Eihän nämä nykyajan autot lämpene koko matkalla. Ja ai että, miten kiva sillä oli päästellä hiekkateitä, ei tärissyt, meni kuin vene aalloilla lipuen.

Samana hurjana päivänä kun Citikka lähti, heitin kaapista samaan hengenvetoon muutaman kymmenen vuoden vanhan rakkaan punaisen paljon nähneen takkini pois, kun siitä oli särkynyt vetoketju, enkä enää jaksanut kolmatta kertaa sitä vaihtaa. Mutta tänään jo salaa isännältä kävin kurkkaamassa vai'vihkaa roskista, mutta onneksi sieltä ei voinut enää takaisin sitä ottaa, olin heittänyt päälle jo Mersun vanhan maton.


Hajuista puheenollen. Niin se näkyy olevan elämässä, että sitä saa, mitä tilaa. Olen aina silloin tällöin puhunut, että tykkään NIIN KOVASTI hyasintin hajusta. Että mistähän semmoista hajuvettä löytäisin. No, nyt kävi sitten niin, että kun menin valittamaan lääkärille kipeää korvaani. Niin se määräsi nenäsumutetta, joka haisee ihan Hyasintille. Ja se ei tosiaankaan olekaan ihan niin kivaa haistella sitä koko ajan ja vallankin kun se hyasintti on NENÄSSÄ.

Ja ostin sitten myös meidän pikku Leijonalle oveen kyltin , MUTTA ei Repe käskemällä nauranut. 

lauantai 1. lokakuuta 2016

Mekö vanhoja

Käytiin Isännän kanssa kaupoilla ja eksyttiin lopuksi Jyskän Varastomyymälään seikkailulle. Siellä aikamme talsittuamme melkein masennuttiin. SEKIN oli muuttunut tylsäksi halliksi, mistä ei enää löytynyt ylläreitä kulmien takaa. Todettiinkin, että kaippa sitä on jatkossa mentävä kirppareille, jos meinaa kauppareissuilla yllättyä. Paitsi, että kerran pistin miehet matkaan poistotavaran kanssa kaatopaikalle, niin sielläkin ne yllättivät itsensä ja toivat tullessaan kuulemma pikku "aarteen": vahvistimen, joka pienen korjauksen jälkeen kuulemma täyttäisi Isännän kaikki unelmat. Ei ihan tarvitsisi noudattaa noin sanatarkasti lapsuuden sanontaa: Vie menessäs, tuo tullessas..."

Piristystä päivään
No kaupoilta tullessa Lihamestarin pizza ei kuitenkaan pettänyt. Mutta sen jälkeen oli pakko kellahtaa päiväunille. Vasemmalla kyljellä aloittaen ja oikealle kerien tuli tunti vielä lisää päiväunelle pituutta. Samalla siinä kuunneltiin radiota ja vaihdankin muuten sen Järviradion jatkossa nyt tähän uuteen Helmiradioon. Tai tilanteen mukaan: jos on oikein vanhanaikaisella päällä, käy Järviradio, mutta jos pelkästään nostalgisella, niin Helmiradio. Kanavan tunnuslauseenakin on "Tee mitä haluat" -> sopii kyllä mulle.
Siellä soittivat tällä kertaa 80-lukua.


Siitä intouduttiinkin Isännän kanssa muistelemaan, että kyllä se vaan oli IHANAA aikaa, se 80-luku. SE musiikki ja niin PALJON oli kaikkea uutta. Oli seikkailu lähteä kauppaankin tuhlaamaan, kun kotiin piti saada kaikkea ihanaa.... nyt siellä kotona on jo kaikki.


Ja miten alettiinkaan kuullostaa Isännän kanssa sen ajan "vanhoilta".  Alkoi niin särähtää jotenkin tutulta keskustelu omaankin korvaan.             Helmiradio