torstai 29. syyskuuta 2016

Järviradio

Tällä viikolla olen löytänyt "Järviradion". Siinä sitä on kotikutoista tunnelmaa. Melkein pääsee lapsuuden fiiliksiin sitä kuunnellessa. Uutisten lukija nainenkin oli varmaan unohtanut silmälasit kotiin. Sen verran harvakseltaan takelteli uutissanomia, mutta se tuntui vain hauskalta kuunnella, ei haitannut yhtään. Ja ne nimipäivä toivotukset pitkin päivää ja toivekappaleet laidasta laitaan. Ei soi koko ajan Adele tai Leijonakuningas. Vaan koskaan ei voi tietää, kuka seuraavaksi esiintyy. Siinä sitä on jännitystä ja vaihtelua lomapäivään, suosittelen.    Järviradio

Touhutessani keittiössä kuuntelin radiota niin kauan, että Repe sanoi sitten lopulta kovan sanan. Katsoi radiota ja haukahti, että "nyt tuo toosa kiinni, ja vähän äkkiä"
Hei, anna mun kaikki kestää !! Ei hetken rauhaa, kun Emäntä on lomalla.
Isäntä se alkaa loppuviikosta aina odottaa, että Emännän loma loppuisi. Kun saan aina loman aikaan niin ihmeellisiä ideoita (kuulemma), kuten esim. hilasin nyt keittiöön radioni viereen ulkomuovituolin. Ja siihen asetin vanhat kissatyynyt pehmusteeksi ja ai että, kun siinä oli kiva istua tukevasti kyynärpäät käsinojilla kuunnellen sitä radiota kutoen samalla pikku villapaitaa. Kyllä mieli lepäsi. Kunhan vaan aina kerkesin siihen ennen Repeä. Harmi vaan, että loppuviikosta alkaa taas tosikkous voittamaan ja tuollaiset ihanat luovat ideat alkaa häiritsemään silmää ja yleisiä normeja, Harmi !


Taidan muuten olla syysihminen. Ainut huono puoli syksyssä on se, että sen jälkeen tulee aina talvi.
Kuinka ihanaa syksy olisikaan kun sen jälkeen tulisi vaikka yllärinä joku muu vuodenaika, niin ei olisi aina se sama tunne kuin kaikessa kivassa "kaikki loppuu aikanaan"-tyyliin.

Voisi nautiskella vielä paljon enemmän: mieli kun on niin tyyni syksyllä ja ilmassa on kypsä raikas tuoksu. Lehdet on kauniita ja tuulta on kiva kuunnella sekä äsken Repen kanssa metsässä lintujen syyssonaattia. Niillä oli vissiin kokoontumisajot meneillään. Päättivät tietysti lentojen vetovuoroista yms. tärkeästä. Ja sade: sitä vasta kiva on kuunnella. Oikeastaan mitä synkempi ilma ulkona, sen parempi olo sisällä.

Käytiin tosiaan Repen kanssa lenkillä kuunnelleen lintujen syyskokousta ja pärjättiin ilman nesteytystä!! Aamulla kun luin teksti-TV:stä seuraavanlaista: "Kuntoilija voi lähteä tunnin lenkille ilman vesipulloa !! - Lyhyiden liikuntasuoritusten aikana tulleen nestehukan ehtii korjata kotonakin "

Voi EI, äly hei, älä jätä !  ......................... Mä en kyllä kestä tätä nykyihmisen MAALAISJÄRJEN puutetta.
Tämäkin joulukaktus näyttää tykkäävän syksystä

maanantai 26. syyskuuta 2016

Super-syyskuu


Iltalehtien tyyliin voisi sanoa, että Super-syyskuu jatkuu edelleen. Hikeä pukkasi kauppareissulla, niin että piti takki heittää olalle ja kuljeskella T-paitasillaan. Ja kohta on sentään jo lokakuu.
On kyllä ollut niin hieno syksy ilmojen suhteen, etten muistakkaan moista vuosiin.

Viime aikoina olen ollut huomaavinani, että alan siirtyä pikku hiljaa 55 -kerhoon. Tuo 55-v taitaa olla joku siirtymäkohta ihmisen iässä. Tunnen sen luissani joka päivä. Ja hajamielisyyskin lisääntyy. Oikein pitää nykyään ajatella SITÄ mitä tekee. Kaupungillakin tulee käytyä niin harvakseltaan, että joka kerta (=harvoin), kun sinne eksyn, niin johan on "taas" vaihdettu uusi malli parkkiautomaatteihin.  Siellä sitä sitten nököttelen nolona automaatin vieressä odotellen tarpeeksi ystävällisen näköistä avustajaa opastamaan ja siinä odotellessani ihmettelen samalla, että etukäteenkö sitä pitää parkkeerauskin maksaa. MISTÄ IHMEESTÄ minä tiedän, kauanko aion viipyä !!!   


Iästä puheenollen hörähdin eilen tuolistani Isännälle oikein ääneen lueskellessani iltalukemiseksi kevyttä aivojen vapaasti virtaamista edistävää lukemista. (Muistatte varmaan tämän minun kestoaiheeni sarjassa "Aikuinen nainen")
Niin, siis luin rasvamainos-tekstiä lehdestä, jossa luki: "Mitä enemmän kokemusta ihollasi on, sitä laadukkaampaa hoitoa se tarvitsee", APUA, naurettavaa !!!!
Minä en kyllä kestä näitä nykyajan kiertoilmauksia .............kokemusta iholla ?!?!??!

Onneksi löysin sitten rauhoittuakseni yötä vasten jutut Kuju Hyttisestä, joka tunnusti ilman sen kummempia kursailuja olevansa jo kalkkiviivoilla ja toisen jutun Heikki Kahilasta, joka TUNNUSTI olevansa 80-vuotias ja elävänsä ikäisensä miehen elämää, ainostaan totesi perään, että ei tiedä, kuinka sitä kuuluisi elää, kun ei ole kokemusta.  

              >>> Meet Lady Trumpington          Siinä ikäisensä arvokas rouva.
                                                                      


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kultturellia

Nyt se talvi sitten tulee ja sen tietää kurjet, jotka Repen kanssa nähtiin ja KUULTIIN taivaalla lentävän etelään.       >>>     Kurkiaurat




Tultiin juuri kotia kaupungilta jossa käytiin haistelemassa kulttuuria.

 "Elämä se on yhtä haaveilua" sano Isäntä kun istuttiin kirkkopuiston penkillä ja haaveiltiin lähestyvästä vanhuuden asunnosta. Tuumattiin, että ainakin sieltä pitää nähdä JOTAIN. Täytyy varmaan alkaa kuljeksimaan eri paikoissa istuskelemassa tunnustellen, että missä mahtaa tulla kodikas tunne ja on sitä jotain katseltavaa.

Siinä kirkkopuiston penkillä oli ainakin kauniit maisemat ja ilmeisesti Pokemon pelaajat metsästämässä samaa Pokemonia saman puskan juurelta. Sen verran paljon niitä siellä pyöri, siis niitä pelaajia.


Siirryttiin sitten siitä penkiltä sisätiloihinTaidemuseo Helmeen kuuntelemaan kahta nuorta jazz-blues kitaristia.
Kahden ensimmäisen kappaleen ajan huomioni kylläkin vei kaiken maailman epäolennaisuudet: kuten esim. JOS kukaan ei älykkään taputtaa ja huoli toisen soittajan saumasta ratkenneista housuista, kestävätkö ne nyt varmasti koko esityksen ajan, sekä toisen soittajan ihastuttavan eläytyvästä soittotyylistä, toinen jalka hyppi koko ajan vinkeästi ympyrää tahdissa hänen istuessaan.
Tämmöistä se on aina huolissaan olevan ihmisen elämä.


Mutta kolmannen kappaleen kohdalla unohdin moiset huolet ja keskityin kuuntelemaan. Ja hyvinhän pojat soittivat JA yleisökin älysi taputtaa. Pojat oli Oulusta lähteneet kiertueelle, Tallinnassa olivat käyneet kääntymässä.


Ja esityksen jälkeen kierrettiin museo läpi, alla kuvia jostain 60-70 -luvulta
Tämmöinen sohva (ja vielä kaiken lisäksi vuodesohva) pitää kyllä sinne vanhuuden kämpän olohuoneeseen hommata
Hauska tapetti


torstai 15. syyskuuta 2016

Nuuskija

Olen tässä jo pidemmän aikaa mietiskellyt, että voikohan sitä ihminen käydä itselleen allergiseksi.
Kun olen sitten kotona tai töissä, niin aina sama juttu. Haistelen ja ihmettelen, että miten sitä on tullut niin tuoksuyliherkäksi. Entiset hyvät deodorantitkaan ei enää tuoksu vaan lemuaa. Mutta tänään jotenkin välähti. Taidan olla itselleni allerginen.

Isäntä on monesti todennut, että minusta olisi tullut hyvä vainukoira. Kun ensimmäinen kommenttini asiasta kuin asiasta on kuulemma, että mille se tuoksuu.
Niin sitä vaan lahjat menee hukalle, kun ei nuorena tueta tarpeeksi uranvalinnassa. .  Aatella, minusta olisi voinut tulla vaikka vainukoira !!! Etsivä ihan kuin TV:n -> Nuuskija-sarjan mies
Hitsi, ihan harmittaa kun alkaa olla tätä ikää, mutta olihan etsivä Cannonkin aika iäkäs.樂

Olen lukenut, että siedättäminen olisi nyt tärkeää, eli ei auta kuin yrittää nyt vain sietää itseään.

Ja toinen juttu, jota ihmettelen, kuinka joku sitten voikaan ottaa minut vastaan kotiin tullessa NIIN SUURELLA IHAILULLA, niin kuin meidän Repe. En mielestäni ole ollenkaan ansainnut moista ihailua, saati sitten koskaan odottanutkaan moista vastaanottoa. Oikeastaan päinvastoin. Parempi tyyli olisi että " Ei tehdä tästä nyt suurta numeroa kun Emäntä saapuu kotiin, kaikessa rauhassa nyt vain pikku hiljaa kotoudutaan ja hiljaa kyllä saa hiissata kainaloon jos antaa Emännän juoda rauhassa kahviaan"

Mutta EI, voi sitä halipusi-vastaanottoa ja ihailun määrää ja kuviotanssia mikä kuuluu Repellä kotiintuloseremoniaan, ennenkuin pääsee niille kahveilleen. Ehkä minun täytyisi oppia arvostamaan enemmän toisen kiintymystä.

Isäntä kun saapuu kotiin, niin sitä ei kyllä yhtään haittaa kunnon vastaanottoseremonia. Ei vaikka joka päivä kummatkin ihailtaisiin kuviotanssien Isännän saapumista töistä kotiin.
On meitä moneksi !!!! Onneksi.






lauantai 10. syyskuuta 2016

Perjantai-postia

Istahdin joutessani sitten tänne koneelle, kun Isäntä kerta laittoi korvilleen "Vastamelukuulokkeet", , joka kuulemma tarkoittaa sitä, että silloin on turha Emännän puhua -> tai puhua saa, mutta Isäntä ei kuule mitään ulkopuolelta kuulokkeitten. Tai ainakin se niin uskotteli. Vaikka ei se siihen hommaan kuulokkeita tarvitsisi...sillähän on muutenkin se notkelma kuulokäyrässä juuri naisen puheäänelle.

Tänä syksynä on jotenkin vilu tuntunut luissa erilaiselta kuin aikaisemmin, liekkö verenkierto huonontunut iän myötä. Siksi olen jo pitkään haikaillut nojatuoliini jotain "kissankarva"-peittoa ja tänään sitten päätin toteuttaa haaveeni. Nykyään olenkin siirtynyt enemmän näissä haaveissani toteutuspuolelle kuin haikailulinjalle.

Ja ihan kuin juuri minua varten Muuramen sisustusliikkeessä odotti karvapeitto-ihanuus kutsuvasti aitiopaikalla ja niitä oli vain yksi ainoa, ja asetettu juuri minua odottelemaan houkuttelevasti , joten se oli siis IHAN PAKKO ostaa. Ja nyt se lepää nojatuolillani kutsuvana odotellen syysmyrskyjä.

Perjantain ja karvapeiton kunniaksi tein omenajälkiruokaa ja sehän on mahassa "lisää paistuvaa" ruokaa, kun kaurahiutaleet vielä monta tuntia syömisen jälkeenkin turpoaa mahassa, niin kyllä onkin kylläinen olo. 


Paitsi että Isäntä tuolla kaipasi jo kahvia ja jotain pientä purtavaa, kun kuulemma vaivaa ihmeellinen "ylensyöntinälkä" 

No, enpä ole moista nälkää kuullutkaan. Aina se jaksaa yllättää. No, täytyypä mennä keittelemään sille sitä kahvia. 

Kahvihan auttaa ruuansulatuksessa ja kahvitella itsekin lempituolissa ihanainen karvapeittoni ympärilläni.

torstai 8. syyskuuta 2016

Jumppaa


Edelliseen kirjoitukseeni viitaten, olen saanut viime aikoina annoksen Grandma-jumppaa. Se sisältää yht'äkkisiä liikesarjoja suuntaan jos toiseen ja siinä huomaa herkästi, että käskyt eivät menekään välttämättä toiminnalliselle tasolle asti tarvittaessa vaan jäävät pelkästään ajatuksen tasolle. Joten nyt jos koskaan kannattaa jatkaa voimistelua ja pitää lämpimänä nämä nyt hiukan lämminneet lihaksenpaikat.                                            >>    Olkapäiden nostelu musiikkia

Töihin vein pitkän kuminauhan, että saan aina välillä venytellä kiristyneitä lapoja ja pakottavaa niskaa. Ja kotona saa Repe ja kuntopyörä kyytiä. Ja Isäntä myös. Katselee nyt parhaillaan TV:tä ja hikotteli, mikä kuullostaa ihan sumusireenin töräytykseltä. En ymmärrä, mistä se on nuo kaikki äänensä saanut. Herkempi säikähtäisi.
                                     Voimistelu, Kuva

torstai 1. syyskuuta 2016

Aikuinen nainen

Nyt vartin aikaistettuun aamurutiiniini kuuluu katsoa kahvikuppi kourassa Studio55:ttä.

Ja yhtenä aamuna sieltä tuli "Esteettisten pistoshoitojen hyödyt ja riskit", jossa meikkitaiteilija ilmeettömillä hymyyn pyrkivillä kasvoillaan kehui kovasti saamiaan pistoksia ja kertoi kuinka Aikuisen naisen pitää......  Että se ottaa minua korvaan. Siis tuo Aikuinen nainen-nimitys.
Kyllähän minä sen ymmärrän jos pitää, niin pitää, mutta voiko typerämpää harhautusyritystä keksiäkään vanhenemiselle kuin tuo Aikuinen nainen. Mikä siinä välissä sitten on alaikäisen jälkeen....

Juu, tiedän...olen sitä ennenkin täällä päivitellyt. Mutta nyt pistää miettimään, että mikäs minä sitten tahdon olla. Minä en tahdo olla Aikuinen nainen, enkä ehkä kyllä kypsäkään .

Identiteettini on nyt ihan hukassa !!! Siis mikä minä olen. Olenko ikäihminen, täti, mummo.....sitä jään tässä miettimään, mutta EN ainakaan Aikuinen nainen.....

                         >>   Aikuinen nainen
                                                                                                        Mummo, Jaakko, Gran, Keinutuoli, Rokkari