Repukan karavaani on nyt kaartanut kotiin välillä ja aamulla Emäntä heräsi energiaa täynnä. Loman alku oli tehnyt tehtävänsä ja ladannut akut täyteen virtaa ja siitähän yleensä alkaa semmoinen suma tehtäviä ja suunnitelmia koko vuoden edestä, että Isäntä ja koira on olleet väsynyitä koko päivän kuulemma jo pelkästään käskytyksen pelossa.
Kummaa porukkaa
vaikka olen antanut niiden olla ihan rauhassa.
Mitä nyt olen pieniä havaintoja tehnyt puhuen ääneen, kuten ihmettellyt kummaa isoa kasvia, joka oli ilmaantunut vaunureissun aikana vanhan Mersun eteen. Vihjasin sen olevan merkkinä siitä, että josko olisi aika jo luopua rakkaasta Mesestä, olkoonkin että siinä on NIIN hyvä moottori, niin koko muu auto ei kestä enää oven kolautustakaan. Onneksi on piilossa takatontilla koko komistus. Ja ymmärränhän minä Isäntää, täytyyhän miehillä olla noita lejuja.
Tutkin netistä tuota kasvia, ilmeisesti joku jättitatari, mistä semmoinenkin meille tuli.
Täytyy myöntää, että virtaa oli kyllä noin klo 20 asti vaikka muille jakaa. Isäntäkin jo ihmetteli, että mistä moinen, kun emäntä on niin kiinnostunut tekniikastakin. Halusin juuri nyt pikku radionkin lempituolini viereen keittiön ikkunalle ja sitten aloin tutkia Aux-nappia radiosta ja seuraavaksi jo kuuntelinkin kännykän musiikkia radiosta ja Isäntä oli ihan äimistynyt, mikä kumma emäntää viiraa, no LOMA TIETYSTI ! Niin ja seuraavaksi pitää kyllä raivata nuo pusikotkin tuosta näkymän edestä...
Sitten Isäntä varovasti ilmoitti, että josko olisi hänen tilaamansa tukanleikkuun vuoro. Ilmoitin, että jos käy tämmöinen parturi kuin "Kuumat Aallot", niin siihen vaan istumaan tuolille, niin leikataan 3 mm:n mittaiseksi ja sehän kävi äkkiä. Ja parturilla roikkui pyyhe kaulan ympärillä, kuin valmentajalla konsanaan, kun oli niin hikevää ja ukkosta ilmassa ja ulos katsoessa ei aina tiennyt oikein, että mitä siellä oikein sataa.....
ja sen hempeään, AINA niin kärsivälliseen äänensävyyn.
