torstai 30. kesäkuuta 2016

Kituviikko

Jätin Isännän tuonne olohuoneen puolelle ratkaisemaan niinkin kiinalaista arvoitusta, kuten esim. miten Samsungin simpukalla lähetetään uusi viesti. Vastata osasin, mutta vaikeaa on tämä uuden laittaminen. Edelleen uusi kännykkäni odottelee tuolla käyttöönottoa, eli piti kaivaa tuolta muistojen korista vanha kännykkä akuutimpaan viestintään. Ja siellä korissahan on jos jonkinlaista kännykehityksen luomusta alusta asti.

Muistelinkin tuossa juuri Isännälle, että muistatkos kun parikymmentä vuotta sitten lähettiin kesälomareissulle Tanskaan ja olimme silloinkin mukamas kehityksen huipulla. Autossa oli vaihdekepin takana "musta laatikko" liekkö joku NMT-puhelin ja olihan se huippua semmoisen kanssa lähteä maailmalle.

Mutta asiaan.... nyt on siis palauttu ajassa taaksepäin ja Isäntä edelleen miettii tuolla olohuoneessa kiivaasti kouluja käyneenä, kuinka tuolla korealaisella lähetetään uusi viesti. Hevillä se ei luovuta, sen tiedän vuosikymmenten kokemuksella.

Se on huomenna sitten loman paras päivä: kaikki edessä ja kesää jäljellä.      Kesää jäljellä
Tämän viikon (nimeltään Kituviikko) on ollutkin jo jokseenkin vuodesta väsynyt ja kaiken yhteiskunnan eteen uhrannut olotila. Jokos teille kerroin kuinka yhtenä yönä kävi, kun otin allergialääkkeen illalla aamun sijaan. Ilmeisesti sen voimin olin nukkunut tavallista sikeämpään, kun heräsin yöllä minulle ihan oudosta nukkuma-asennosta, olin nimittäin nukkunut selälläni ja minulla kun on polvet hiukan yliojentuvat ja lonksuvat, niin olivat sitten valahtaneet nurin niskoin väärinpäin ja suorastaan valuneet pehmeän patjan uumeniin ja kun yritin niitä nostaa ylös koukkuun, niin ei mitään tapahtunut, muuta kuin ikävää kipua.

Mietin siinä sitten, että raaskisiko Isäntää herättää, ja sanoa sille, että "Hei, viittisikkö nostaa mun polvet", hassuksihan se olisi luullut tai aatellut että taas se näkee unta ja kääntänyt vaan selkänsä. Aikani siinä ihmeteltyä, hiissasin itseni kyljelleni ja sain kuin sainkin polvet hitaasti kääntymään oikeaan kulmaan. Tuumasin vaan, että onneksi ei ollut äkkilähtö mihinkään.


Alla kesäinen kuva. Siinä Repen kanssa on juuri pelastettu heinien ja rikkaruohojen seasta anopilta saadut vuohenkilvet.


tiistai 28. kesäkuuta 2016

Matkakuumetta

Nyt on emäntä Somepaitsiossa, kun teki kännykkä temput. Ei toimi......eikä edes akku irtoa. Aika PAHA...ainakin aluksi. Vaikka kolmantena päivänä tuntuu jo vapauttavalta ja aikaa jää paljon enemmän muuhun kuin kännykän tarkkailuun. Olisi varmaan aika terveellistä, kun kaikki kännyt kerättäisiin ja ne pitäisi jättääkin kesälomilla pomoille ja opettajille pantiksi, joka toimisi kuin lomaltapaluuraha.

Siis eipä nyt ole tuoreita kuvia, eikä WhatsAppin tarkkailua, että olenko enää olemassa, MUTTA onpa minulla vielä tallella netti ja Telegram, joka toimii tietokoneellakin. Hieno keksintö sekin.

Isäntä osti hääpäivälahjaksi itselleen  uuden ehomman kännykän ja minä saan kuulemma sen vanhan, vaikka ei sekään kovin vanha ole. Mutta kelpaa mulle. Siis se kännykkä 
Eikö sana kuulu: mars matkaan!

Ja lupasi laittaa siihen viimeiset viritykset. Niin että kohta taas tulee kuvattua matkalla eteen tulevia kohteita.


Matkasta puheen ollen; lykättiin Isännän kanssa juuri vaunu katoksesta pihalle. Ja Repe makasi narussa onnellisena koko illan vaunun oven edessä luullen olevansa jo matkalla. Siinäpä se hiuksen hieno ero koiran ja ihmisen älykkyydellä. Nyt se makaa matkasta väsyneenä tuolla pöydän alla jaloissa onnellisena ja muistelee vaunumatkaa. 

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Älynväläyksiä

Hidasta tuo meikäläisenkin oppiminen. Eilen kauhistelin, että mihinkähän kauppaan sitä uskaltaisi mennä, ettei joutuisi hirveään ruuhkaan ja kilpailemaan makkaralenkkialtaalla, kuka saa viimeisen makkaran. Koitin miettiä, että miten sitä pysyisi tyynenä juhannusta kohti MUTTA sitten leikkasi.

Ajelinpa kaatosateessa Muuramea kohti ja löysin itseni Halpa-Hallista. Siellä mummot soljuivat rauhalliseen tahtiin kärryjensä kanssa ja taustalla soi rentouttavaa musiikkia. Ihan kuin olisi astunut johonkin auvolaan. Tunnelmasta typertyneenä päätin mennä ensin pullakahville siistiin perällä sijaitsevaan ravintolaan ja sen jälkeen raullisena ja tyynenä keräsin kärryn täyteen makkaroita ja muuta juhannusruokaa. Päätinkin jatkossa mennä ruokaostoksille pahimpina ruuhkapäivinä sinne. Säästyy hieltä ja hermot lepää.


No, tarvitaan näköjään Juhannus, eikä mennyt kuin 26 vuotta, että sain ideoitua pikkukuistinkin samantein mieleisekseni. Joka kesän olen istunut siellä ja miettinyt ja tuumannut, kun olen tuntenut sen olevan tunnelmaltaan talon paras palkongi. Siellä on NIIN ihana istua. Ilmansuunta oikea, ja siihen kuuluu elämisen ääniä ja siinä on vaan sitä JOTAIN.



Repekin röhnötti nyt mahallaan lattialla perin tyytyväisenä kun oli saatu stailattua tila ja onnesta pontevana lähti haukkumaan ohi menevän koiran. Eikä ymmärtänyt tohkeissaan edes puhetta, kun koitin huutaa sille, että "etkö nyt tajua, että sehän on sun heilas" ....

torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhla ja juhannus

>>>> Kesäfanfaari juhannukselle
Tuo kesäfanfaari on jotenkin NIIN LEPPOINEN kappale ja menee hauskasti eteenpäin palaten sitten kuitenkin taas taaksepäin  

Ja tanssithan ne kuuluu myös Juhannukseen, tottakai              >>> Keskiyön tango

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Pikkulinnut liikenteessä

Mikään ei hellytä autokuskia niin kuin poikastensa kanssa tienpientareella tepastelevat rannoilla pesivät linnut. Tänäänkin tunsin oikein liikutustipan tirahtavan silmäkulmasta kun bussipysäkillä oli äitilokki poikasineen aterialla. Se oli NIIN liikuttavan näköistä touhua, kun äitimuori siinä irroitteli paloja saalistaan ja pienen palan ravistuksen jälkeen vuorotellen ojenteli ne poikasilleen syötäväksi.

Ja sorsäiti poikineen talsii kioskin lähellä melkein joka aamu samassa kohtaa tien yli. Selvästi äiti yrittää selittää liikenteen vaaroja. Poikaset on käsketty riviin kun äiti yrittää kaakattaa, missä välissä kannattaa alkaa talsimaan tien yli. Välillä meinataan asettaa se räpylä siihen tielle mutta sitten vedetään se äkkiä takaisin, jos näyttää siltä ettei kuski meinaa pysähtyä. Ja suu papattaa ohjeita tien ylityksen aikanakin poikasille, että pysykää nyt sitten siellä rivissä, mars mars ja joka ainoa.

Selvästikkin on asiaa mietitty, kun tien ylityskohdaksi on valittu kaupungin työntekijöiden putkiremontin tekopaikka, johon on tehty oikein isomman puoleiset hidasteet, niin että jos niihin ajaa, niin moottori vähintäin tipahtaa samantein tielle. Siinä parhaiten tulee autoilijoiden hidastettua.

Ja koulun mutkassa on sorsaperhe, joka käyttää peräti suojatietä. Valistuneita nämä nykyajan linnut.
Tämä kuva on viime kesältä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Juhannusviikolla

Siintää seljät Päijänteen...
Ja TAAS Emäntä hukassa, saan kohta haukkukohtauksen
Vaarin tiskikone, pisemmät pesee vasemmalla ja lyhyemmät oikealla
Siellä pöheikössä sen keinun pitäisi olla

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Elintason mitta

Katteltiin tuossa Isännän kanssa jalkapalloa. On se ihme peli. Kenttäkin NIIN iso ?! Oikein väsytyslaji ja kuivahkojahan nuo pelaajat näyttää olevan.

Miksi jääkiekossa on paljon pienempi kenttä, vaikka pääsevät luistimilla puolet nopeammin päästä päähän. Ja jalkapallokin tuntuu jotenkin suhteessa pieneltä maalin kokoon nähden, käy sääliksi maalivahtia. Ja voi sitä yhteentörmäysten määrää. Ei tervettä päivää monellakaan, kun AINA törmäävät toisiinsa. Yksikin otti semmoisen samanlaisen ilmalennon kuin minä viime talvena liukkailla. En kyllä kestänyt kauaa kattella, kun hiuslaitteenkin ulkonäkö näkyy heillä olevan tärkeämpi kuin kypärä päässä. AI JAI !

Sanoin Isännälle, että kyllä nyt on saatava jotain makeata, että pitäis lähteä varmaan hakemaan jostain, mutta Isäntä muisti, että jääkaapissa oli vielä tallella makeita pikkumuffinsseja, jotka pelastaisivat iltani.

Sitten taas istumaan lempituoliin ja jatkamaan jutustelua. Totesin Isännälle, että "No, jatka nyt, mihis jäitkään ?", siihen se tuumasi, että kuulemma MINÄ jäin johonkin, ja että se mukamas ei ollut puhunut vielä mitään....No, aina parempi.
Kerroin sille sitten, kuinka olin käynyt perjantai kaffeella oikein leivoksen kera. Ihmettelin kahvilla leivosta katsellessani, että MISSÄ on se kakku, kun KOKO leivos on pelkkää täytettä. Korkeus noin 5 cm ja kakkupohjaa 2 mm !!  Ennenhän oli juuri toisin päin: Oli siis kakkutaikinapohja, johon laitettiin hillotäytettä väliin (ehkä se 2-3 mm, jos oikein makeaa kakkua halusi, niin ehkä jopa 1 cm) antamaan makua ja makeutta. Missä vaiheessa kaikki on kääntynyt päinvastoin ??

Mutta Isännän teorian mielestä se on kuulemma selvä nykyajan"elintason mitta", siis kakun täytteen määrä.
Missä se "kakku" on ?!?!?

torstai 16. kesäkuuta 2016

Aamuradio

    

Autolla ajaessani, vallankin aamusella, tulee kuunneltua radiota ja enimmäkseen musiikkia.
Ja tuppaa olemaan tuo Nova siinä ykkösvalintana, mutta kun pyörittävät siellä Alvariinsa (Alvari voisi ollakkin uusi kanavan nimi) samoja kappaleita nonstoppina, niin että tietää jo etukäteen, missä kurvissa alkaa soida Tähkän: Morsian ja millä suoralla taas Vesalan Tequila. (mistä vetoa, etten löytäisi töihin, jos soittaisivatkin jonkun oudon kappaleen viimeisessä mutkassa).
Ei sitä kyllä kestä Erkkikään, saati sitten tämä Emäntä, siis joka aamu ja joka päivä uusintana samaa matkaa, samoilla kappaleilla, kun muutonkin päivät rullaavat samoilla naamoilla ja samoilla vuorosanoilla, (ei naamoissa sinänsä mitään vikaa),  mutta rajansa kuitenkin kaikella.

Kyllä EDES RADIOSTA pitäisi eri ohjelma tulla seuraavana aamuna eikä taas eilinen alusta (please).
Joten olen viime aikoina kääntänyt Nostalgia-kanavalle, kun sattuu olemaan viereinen näpykkä. Siis vaihtelun vuoksi edes paluuta nostalgiaan. Niin, ei sen puoleen, turvalliseltahan se elämä tuntuu samoilla kuvioilla, niinhän se on lapsillakin, samat toistuvat rutiinit tuovat turvallisuutta .

No, tänä aamuna siellä nostalgialla lauloi kuitenkin Madonna, HUOM ! LAULOI ! ja kuulosti jopa hyvältä. En minä kyllä nuorempana Madonnan lauluja niin ihaillut. Ihmettelin ajaessani suuresti tätä kuulemaani outoa ilmiötä. Että ihan tykkäsin siitä kappaleesta Madonnan laulamana. Ja se kuullosti melodiselta.

Olin hämilläni ja meinasin kääntyä vasempaan kun piti kääntyä oikeaan. Mutta tajusin siinä sitten jo melkein perille ollessani, että eihän nykyään olekaan se muotia, että laulun pitäisi kuullostaa laulamiselta. Oikeastaan monesti kuullostaa siltä, että nyt pärjäisi parhaiten ne alaluokkien laulajat, jotka aikanaan luokan edessä täristen puhumalla tai puoliksi laulun ja puheen sekaisella tyylillään selvisivät kappaleensa loppuun. KYLLÄ olisi muuten nykyään heillä auvoiset olot, tiedä mitä Cheekejä olisivatkaan....

Ja TUNNE: SE se on TÄRKEÄÄ nyt kappaleessa. Sen pitää näkyä ja kuulua. Äänen pitää olla vaikeroiva, laiskasti ulos soljuva, vetelä, nariseva, mielellään nuotin vierestä menevä, shokeeraava, huutava, kiljuva, kuiskaava, itkevä, ihan mitä vaan, mutta täsmälleen nuotilleen se ei saa osua....se on virhe ja jotakin särmää pitää löytyä.

                                                                                                                          Musiikki, Teho, Aliarvioida, Tunne
                                                   
Enkä nyt millään malttanut olla laittamatta tähän linkkiä vielä kappaleeseen, joka ei shokeeraa,
mutta onhan tässä sitä TUNNETTA !!!    >>>     Nostalgista TUNNETTA

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Perusasioiden äärellä

Ja näillä leveysasteilla ruoho ja pusikot kasvaa, mutta onhan ne niin kauniin värisiä
Auringon kiertäessä jo laskusuuntaan

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Paikallinen sopiminen

Tuumiskeltiin tuossa Isännän kanssa, että miten tuo paikallinen sopiminen voitaisiin toteuttaa tässä meidän Liitossa. Kumpikaan kun ei haluaisi 6 minuuttia pidentää työaikaansa kotirintamalla. Ahkeruus on ilomme ja laiskuus intohimomme. Ja laiska töitään luettelee, ja vetolaiska ei jaksa sitäkään. Mutta johonkinhan se 6 minuuttia nyt pitäisi sijoittaa. Kimuranttien neuvottelujen tuloksena syntyi sopimus, että Isäntä lisää sen aamuun ja Emäntä iltaan. Ja näin ollen liitossa sopu säilyi noudattaen kummankin luontaista rytmiä. 

Niin se aika menee...... esim. 30 vuotta tässä ainakin on odoteltu mm. että laihdutaan, mutta tulokset ovat olleet heikohkoja ja sanoisinko sahaavia. On siinä odotellessa ollut se etu, ettei aika ole mennyt liian nopeasti. Mutta ette kuulkaa arvaa, miten hienolta kuulostaa, kun lääkäri sanoo vielä tässä iässä, että omistan kauniin kaularangan, kuulemma kuin joutsenkaulan ja korvat ja tärykalvot ovat erittäin siistit ja puhtaat sekä kauniit... kuulemma. Vielä enemmän olisin ollut mielissäni, jos olisi mainittu vaikka, että on kauniit silmät tms.... mutta HYVÄ näinkin. Voin tarvittaessa vaikka leuhkaista, että minullapa on kaunis luusto.
Lohdullinen mainos jääkaapin ovessa