sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Neiti Kevät


Haluanpa ensin kertoa teillekin, mikä on yksi parhaista terveysvinkeistä, mitä olen vuosien varrella saanut ja sitä vuosikymmenen jo käyttänyt.
Se on erään fysioterapeutin neuvoma pikkutyyny. Jos omaa notkoselän tai kurvin kyljessä, niin yöllä selkäranka taipuu mutkalle. Mutta kun asettaa pikkutyynyn aina kyljen alle niin, että ranka pysyy suorassa, niin eipä ole aamulla selkä kipeänä. (Ei ainakaan niin kipeänä kuin ilman tyynyä).


Tuo iso tyyny tuossa on upottava niskatukityyny. Mutta tuo pieni on se minun arvokas pikkutyynyni, mitä ilman en lähde mihinkään yökylään. Se on paljon maailmaa nähnyt tyyny.


Ai että, miten ihanaa olikin pitkästä aikaa, kun Neiti Kevät kävi viikonloppuna vierailulla. Kummallinen kuulakkuus ihan hämmästytti lauantaina aamusella ulko-oven avattuani ja tuulikin
Enkelinsiipikin kasvattaa jo lehtiä
tuntui mukavan lempeältä kasvoilla. Voiko olla totta.... Se saapuu sittenkin, siis kevät.

Talvihorroksesta herättyäni ehdotin Isännälle, josko lähdettäisiin katsomaan, onko kaupunki vielä tallella pakkasten jälkeen. Eli ei tule nykyään paljoa keskustassa käytyä, jo siitäkin syystä, että ei täällä saaristossa mitään tarvita ruuan ja bensan lisäksi. Eikä naapuritkaan moiti, vaikka sama takki päällä kulkisi useammankin talven. No, tallella oli kaupunki, mutta kummasti oli kutistunut. Tuntui, että jäljellä oli vain oleellinen. Paljon oli talven aikana kauppoja hävinnyt, mutta toisaalta, riittää se vähempikin ja nyt oli tosiaankin kompakti systeemi, kun käveli kompassin ympärillä, niin ei siinä hirveästi askelmittariin olisi askelia kertynyt, jos semmoinen olisi matkassa ollut.

Eksyttiin sitten myös Isojen Poikien Dressmanniin ja Isäntähän se innostui melkein ostamaan koko kaupan tarjousflanelipaidat, se kun ei tykkää kaupoissa alvariinsa juosta. On se HIENOA, että juuri Jyväskylässä on nyt tuommoinen kauppa. Sinne vaan kaikki sinkkutytöt ovelle, sieltä löytyy miehisiä miehiä. Ei mitään honganoksia. (Ja muistakaahan, toinen otollinen paikka oli ne sähkömessut).
Aattelin sitten Isännän paitaostosten jälkeen tasapainottaa hiukan taloutta, ja jättääkin houkutuskauppojen kiertelyn myöhempään kevääseen. Paitsi että Sokokselta vihdoin ja viimein löysin sen mitä olen jo pitkään etsinyt, eli hiusvoiteen. Geelit ja vahat eivät minulle passaa, mutta tämä voide on HYVÄ, se sopii tämmöiselle pahnapäälle hyvin, sitoo hiuksia ja tekee ne kiiltävämmiksi eikä haisekkaan hirveästi. Mutta on moista tuotetta etsitty.
Kauan etsitty hiusvoide

Kaupoista puheen ollen kävin ystäväni kanssa hänen houkuttelemanaan tutustumassa myös sellaiseen kauppaan viikonloppuna kuin Kestovaippakauppa ja sehän se olikin aivan ihana kauppa. Suoraan sanottuna oikea kankaitten Aarreaitta >>>  http://www.jyvaskylankangaskauppa.fi/
Ensin kyllä aattelin silmissäni jotain vaippavuorta, mutta sieltä avautuikin ihan muuta. Olihan siellä tietysti myös niitä vauvojen ihania värikkäitä ekologisia kestovaippoja.

Ja illalla tuli TV:stä yllätys, eipä osattu vielä odottaakaan, että nythän se alkaa taas, se Euroviisu-ajanjakso ja lauantai-iltana näyttivät yhtä pötköä kaikki Suomen euroviisuehdokkaat, ja välillä ihan tuli tunne, että kyseessä olisivat olleetkin jotkut kansainväliset ehdokkaat, niin HIENOILTA kappaleet kuulostivat. Tunsin ihan ylpeyttä suomalaisuudesta.

Tänä viikonloppuna tuntui siltä, että nyt on talven selkä taitettu.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Haaveilija

Sisustus, Hotelli, Tulkinta

Juuri nyt olisi aika kiva, kun asuntona olisi semmoinen täyden palvelun"asuntohotelli", jollaisesta muistan lukeneeni joskus vuosikymmeniä sitten jostain naistenlehdestä ja  siinä jutussa entisen presidentin entisen vävypojan esitelleen huoneistoaan innokkaana.

Olisi se joskus kiva tulla kotiin, kun olisi pölyt pyyhitty, peilit kiillotettu, imuroitu, lakanat vaihdettu, WC-paperi valmiiksi asetettu vetosuuntaan, petattu, tiskipöytä kiillotettu, roskat viety, tuuletettu. Ja saisi töistä tullessa istahtaa kaukosäädin kourassa katsomaan ensin vaikka päivän uutiset ja tarttua kaikkeen mukavaan puuhaan, sitten laskeutua vaikka portaita pitkin ravintolan puolelle syömään ja taustalla voisi soida makuhermoja kutkuttava musiikki.

Sitten voisi palata takaisin hotellihuoneeseen ja ?!?!!?!?.......................... Tarkemmin ajatellen
Ei sittenkään.  Oikeastaan sehän kuullostaa ihan.......... palvelutalolta.

Parempi lähteä sittenkin tästä leipomaan sämpylöitä tuolla jo elämää nähneessä keittiössä, koska haaveilu se on sittenkin se paras hetki.   Ja kerkiäähän sinne hiukan myöhemminkin.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Nokosilla

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin jotenkin nihkeästi ja syyksi epäilen noita turkasen pakkasia, jotka pakottivat pysymään sisätiloissa. Mutta onneksi nyt ainakin hetkeksi hellittivät. Niin jospa se tästä lähtisi sitten tämäkin vuosi käyntiin. Haitanneeko tuo, vaikka aloitetaan se vasta kunnolla helmikuusta.
Alkaneen vuoden uutuutena on ilmestyneet niin Isännälle kuin Emännälle nokosten otto, ei väliä onko istuma- vai makuuasento, melkein missä asennossa vain onnistuu ja ihan melkein itseltäänkin huomaamatta. Tuumasin Isännälle shaalin sisältä potevani huonoa omaatuntoa tekemättömistä kotitöistä, mutta Isäntä lohdutti, että kaippa sitä nyt levätä saa, käydäänhän tässä sentään palkkatyössä. Niinpä ! Miksei kukaan ole minulle tätä ennen valottanut. Siis että Miksei sitä ihminen saisi levätä osan vuorokaudesta, kun kerta töissä käy. Enpä ole tuota tullutkaan ajatelleeksi. Mutta kun nyt tarkemmin ajattelen, niin taidanpa nauttia tästä lähtien entistä enemmän nokosistani. Miksi siis potea AINA huonoa omaatuntoa.

Mutta kun joskus tuntuu, että on saanut ihan syntymälahjana huonon omantunnon. Joka asiaan kun tuntui silloin olevan joku "Iloa hillitsevä sananlasku" tyyliin "Itku pitkästä ilosta", " Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman" jne...

Paitsi, että lohduttavana poikkeuksena on kirjoitus vessan seinältä, jossa lukee "Harvemmin olen tavannut ihmistä, joka viime metreillään olisi toivonut, että olisi viettänyt enemmän aikaa töissä".

Harmi, mutta kyllä nyt täytyy nousta kuitenkin täältä shaalin alta ja todeta semmonen totuus , että
 " Ken ei työtä tee, hän ei leipää syökö" ja lähteä tiskaamaan ja laittamaan iltapalaa ym., ym....
Nokosilla



perjantai 22. tammikuuta 2016

Voihan Hashtag


Mitä ihmettä me ihmiset tehtiin, ennen kuin oli netti ja 50 tuuman TV ??

Sitä minäkin tässä tietokoneen edessä ihmettelen ?
Luettiin lehtiä ja kirjoja. Etsittiin tietoa tietosanakirjoista. Harrastettiin. Seinäpuhelin soi ja saattoi mennä tuntikin, joskus kaksi mukavasti turistessa nojatuolissa kunnon luuri kourassa. Vaihdettiin kuulumisia ja kuultiin toisen ääni ja naurettiin tai itkettiin yhdessä. Koettiin suuria tunteita. Kyläiltiin, juteltiin naapureitten kanssa. Käytiin hoitamassa asioita ihan paikan päällä. Siivottiin. Käytiin kerhoissa. Ei tiedetty niin paljon kaikesta maailman pahasta. Tehtiin puutarhatöitä. Laitettiin ruokaa. Tehtiin käsitöitä. Hiihdettiin. Ajateltiin.

Nyt ei näy ihmisiä missään, ei ne istu rakentamillaan isoilla terasseilla, ei kilju lapset ulkona, lehdet on syksyisin lakaisematta, lumet luomatta. Missä kaikki ihmiset. Ne on joko netissä tai sairastavat jäykkää tekstariniskaa, tuijottavat tylsänä TV:tä, tai ne laulaa Voicessa ja kaikki haluaa kuuluisaksi.

Tietokone, Riippuvuus, Apua

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kaikenlaista

Tammikuussa
Kaikenlaista.  Kuten se, kun ihmiset ovat kuulemma alkaneet kyllästyä kaikenlaisiin aikasyöppöihin. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka kokouksen esityslista. Joskus saattaa tosiaan olla niin, että varsinainen asia löytyy suurennuslasin kanssa listan viimeiseltä riviltä ja koko paperi on täynnä jotakin edeltävää protokollaa...... Niinpä.....mitä semmosia tervetulotoivotuksia sun muita krumeluureja (onhan se nyt päivänselvää, että osallistujat on tervetulleita, jos kerta on kutsuttu), muuta kun ASIAAN, todetaan ja päätetään ja hörpätään kahveet sitten ja rupatellaan, kellä aikaa on.

Ja sitten semmostakin ovat todenneet nyt, että miehet on nykyään pahasti tossun alla. Eivät saa tehdä kuulemma itsenäisiä päätöksiä enää, vaan ovat perheen äänettömiä yhtiömiehiä.  Ja tekevät mitä tahansa, niin aina silti naiset valittaa.
Totesin tuossa Isännälle, että kyllä se vaan on päässyt helpolla. Että en minä vaan ole papattanut kuin korkeintaan kerran kuussa, joskus jopa harvemmin. Mutta Isäntäpä tuumasi siihen, että sehän tekee vuodessa jo 10 kertaa, ja 30 vuodessa jo 300  kertaa, että kuulemma harvempikertainenkin PALAUTEJÄRJESTELMÄ ajaisi kuulemma saman asian.
Voihan se tosiaan niinkin olla, että vähempikin toru riittäisi, kun jäi nyt jotenkin niin hyvin mieleen minullekin tämä Isännän kerta/30-vuodessa -palaute tästä asiasta. 

lauantai 16. tammikuuta 2016

Haaveammatti

Southfork Ranch, Dallas, Televisio
Southfork


Heräsin päiväunilta ajatukseen, etten edelleenkään (asiaa jo aikaisemminkin tässä puituani) siis vielä tässä iässä...kään  tietäisi mikä minusta tulisi isona, jos nyt pitäisi päättää ammatti. Luulisi JO tietävän. Tästä hämmästyneenä keitin oikein jäätelökahvit ja niitä nautiskellessa tuumasin asiaa oikein ajatuksen kanssa. Isännällekin annoin asian pohdittavaksi. Siihen kommentoi, että hänestä  itsestään voisi tulla kuulemma vaikka ..."Google": No, sen kyllä uskon, antaa aiheen kuin aiheen sille, se kiinnostuu heti tutkimaan perin pohjin asiaa. Ja on ihan kaikesta kiinnostunut.

Mietin ja mietin: Tarjoilijan työ voisi sopia siinä mielessä, kun siinä voi mennä ja tulla ees'taas' ja pistää pöydät puhtaaksi suurin piirtein samantein. Ja näkisi työn tuloksen heti, voisi mennä ja tulla ja kaikki pitäisi tapahtua nopeasti, MUTTA se muodostuisi samantien ongelmaksi, kun veisin pian ruuat ihmisten edestä kesken kaiken ja kun ei oikein löydy tuota palveluhenkisyyttäkään, ja lisäksi olisin kuitenkin äreä tarjoilija ja Isännän mielestä vielä huonomuistinenkin, kun en IKINÄ kuulemma edes sitä muista, että Hänen kahviinsa tulee yksi mitallinen kahvipurua eikä kaksi, kuten minulle. Enkä muista sitäkään, mikä on se desimäärä maitoa Isännän kuppiin, jos nyt yleensä viitsin herralle edes tarjoilla kahveita.   Eli se siitä ammatista. 

Dallasin Pamela olisi aika kivan tuntuinen ammatti, mutta siinä voisi muodostua ongelmaksi  Bobby (ei mies minun makuun) ja koko muu perhe Sue Ellenistä ja JR:stä nyt puhumattakaan. Ja aika kevytkenkäistä porukkaa koko sakki paitsi se anoppi..  Siis ei sittenkään........... Pamelaksi. 


Jonkin sortin filosohvi tai peräti neuvonantaja (Isännän mielestä) olis kiva tai sitten joku, missä tosiaan näkisi työn alun ja lopun heti. Eikä aina olisi kaikki kesken. Ja edelleen kummittelee nuoruuden haaveammatit: meteorologi tai asianajaja, minä kun olen niin kova säälimään.
Ei ehkä ihan noin vauhdikas sääennustaja kuitenkaan kuin nuo tuossa alla: 
                          Espanjalainen sääträppi

Mitä siis tästä kaikesta opimme, EI SIIS MITÄÄN. Ei edes koko elämäna aikana opi mitään. 
Ei edes sitä, miksi haluasi isona !!!

  

perjantai 15. tammikuuta 2016

Unilääkettä

Unilääkkeet
Ihanaa, nyt sekin on sitten kuultu oikein Uniklinikan unilääkärin suusta, minkä minä olen AINA tiennyt ja itsepäisesti pitänyt myös siitä mallista kiinni. Siis, että "Nälkästä ei nukuta !".  Ai että, kun tekee sitten niin hyvää saada tukea joskus joillekin semmoisille oman koulukunnan opeille, mistä aina ennen on kantanut huonoa omaatuntoa, mutta minkä kuitenkin on kokenut itselleen hyväksi ja jotenkin maalaisjärjellä kokenut oikeaksikin ainakin omalla kohdalla.

Olen joskus joutunut semmoisiin tilanteisiin, että viimeinen iltapala on ollut joskus klo 19-20 ja kyllä on sitten koville ottanut odottaa seuraavaa suupalaa melkein kellon ympäri. Ja jos kuulee sanan Paastotta, se tietää jo tälle tytölle unetonta yötä. Melkein rumalta sanalta kuulostaa korvaan-> tuo Paastotta,  yliviivataan se.

Niin se unilääkäri totesi, että hän itse syö päivän pääaterian illalla. Niinhän ne Etelän ihmistenkin tekevät. Ja täällä meillä päinvastoin kuulee monesti, että ei olisi hyvä syödä enää illalla. Liekkö tämä jotain muinaisoppia "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat...".
Totesivat ohjelmassa, että tällä neuvoin unta riittää pitempään sikeämmin ilman että sokerit heittelee eikä herää niin herkästi sitten aaamuyöstä vatsan kurniessa. Tämän opin taisi tietää jo muumi mammakin kun iltakaakaot keitti. Ja minä keitän Isännän kanssa sumpit vielä hapanleivän kera juuri ennen yöpaitaa.
Se on paras unilääke, siis se kahvi + hapanleipä.

torstai 14. tammikuuta 2016

Satsaa vanhuuteen

Ainakin 50 vuotta vanhoja tonttuja
Huomasin aamulla herätessäni, että meillähän on vielä kuusi koristeineen huushollissa. Sakkopäivillä, kun kerta Nuutin päiväkin on jo ohi. Mutta Isäntä rauhoitteli, että kohtahan oksille voisi jo virittää pääsiäispuput. Että ei siis mitään kiirettä.
Paitsi etsimään taas yöllä itsekseen hävinneitä villahousuja ja muita vaatteita, että tarkenee tuonne pakkaseen sukeltaa. En ymmärrä, kuka meillä oikein asuu itseni ja Isännän sekä Repen lisäksi, kun AINA yön aikana kaikki häviää tai löytyy jostain ihmepaikoista.
Kyllä siinä on tyylikkyys kaukana, kun tämä Emäntä nenänsä ulos pistää aamuisin näillä pakkasilla, kun nenähän pitää suojata hyvin...kun siinähän on se  u r t i g a r i a. Ja jalkaankin on NIIN mukava vetää sellaiset nilkkakorkuiset huopavarsikkaat, ei tarvitse vahvoissa vaatteissa pullistella kaiken maailman nauhojen ja vetoketjujen kanssa kaksinkerroin, muuta kuin sukeltaa vain töppösiin ja menoksi. Aamut vaan alkaa valostua pikku hiljaa, niin on kait pakko alkaa panostamaan ulkoiseen olemukseen tai paljastuu pian totuus. 

Kerrattakoon taas, että minähän en siis tykkää tammi- enkä helmikuusta. Ilmoitinkin Isännälle että vanhaksi jos elän, niin tahdon nuo kuukaudet vaikka Gibraltarille odottelemaan. Tai vaihtoehtoisesti käpertyä kuin karhu koloonsa vällyjen alle lukemaan ja syömään suklaata.
No, eihän tässä onneksi enää montaa viikkoa tarvi käpristellä, kun kokemukseni mukaan pakkasten pitäisi hellittää, mutta kovia on koettu, iho kuivanut ja tukka suortunut ja pakkasista riippumattomista syistä Huom! hammaskin vedetty............ihan yllättäen. Ylärivistöä menin näyttämään, niin alarivistä vedettiin. Tarjosi juurihoitoa, mutta minä valitsin hampaan vedon.
Aattelin positiivisesti, että yksi hammas vähemmän vedettävää sitten vanhempana. Kannattaa alkaa satsaamaan vanhuuteen.




maanantai 11. tammikuuta 2016

Läppärit jäässä

Onkin ollut tässä läppärit jäätyneenä ja niitä on Isännän pitänyt korjailla, että saataisiin niistä koottua vielä pari toimivaa. Ja Emäntä antanut hyviä neuvoja ja taustatukea. Eipä tämän nörttiparin kannata ehkä kuitenkaan haaveilla vanhuuden lisätyötunneista missään pörssiyhtiöiden atk-tukitiimeissä. Sen verran oli "hauskaa" tämä yhteistyö, kun Isäntä ihmetteli välillä, että "No, missä vika, kun ei hiiri kulje näytöllä ? ja Emäntä ohjeistaa, että "Sulla on nyt väärä hiiri väärässä kädessä" ja tarvittiin suurennuslasiakin välillä, että nähtiin lukea läppärin akuista ja mitä ne nyt onkaan, pikku riikkiset pikkutekstit. Vaikka koitin tarjota apuani, kun mää olen niin hyvän näköinen, mutta en silti nähnyt minäkään. Mutta homma etenee....hyvään tahtiin. Kyllä niistä vanhoista vehkeistä vielä pelit tulee. Tiedä vaikka syntyisi ihan uusi keksintö tykkänään.

Lyhty jäässä


Huh, tuli niin hikikin tuossa atk-tukena ollessa.
Olenkin koko ikäni kärsinyt viluisuudesta ja nyt sitten kerrankin lämpöä riittää. Isäntä on tuumannut, että kummasti on Emäntä tasoittunut ikääntyessään, ei motkota kuulemma enää samaan malliin kuin nuorempana. Ja jos motkottaa, niin sitten käydään kunnon kehityskeskustelu kerralla. 

Hyvä niin päin ja illallakin nukuttaa niin Vietävästi, kun ei enää muista mitä murehtia. Ei paha laisinkaan.....tähän mennessä.

Semmosta se on elämä....eri ikäkausina.

 


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Tutkijat työssään

Yksi lempiharrastuksistani on kotona-haahuilu ympäri taloa Ruubertin (=Repen) hiihtäessä perässä.
Ensin kuljeskellaan yhdessä haistellen, että mitäs nyt tehtäisiin. Sitten aletaan availla kaappeja, ja tutkia, että mitä mikäkin kaappi on mahtanut vuosien varrella syödä ja yleensä käy niin, että alkuun saatettuja tutkimuksia on monessa kohteessa yhtä aikaa levällään.

Mutta tämän päivän kohteena oli poikkeuksellisesti vain yksi kohde "arkipukeutumis-vaatekaappi". Ja tällä kertaa työtä ei hajautettu muualle, koska kokemuksen mukaan, se johtaa täytteen kaaokseen ja sitten on entistä vaikeampi valita, mistä raaskii luopua. Ja sitten tulee työnnettyä taas kaikki kiireessä lopulta kaappin takaisin mullin mallin. Ja se taas johtaa arkiaamuina päivittelyyn "että missä mun kaikki yhteensopivat vaatteet on  ?? Kuka niitä on taas käyttänyt" Isännän ihmetellessä, sillä kun on aina vaatteet järjestyksessä.

Työ tehtiin neljän kasan strategialla. Kasat: Tykkään / En tosiaankaan tykkää / Nätti, mutta joku siinä kuitenkin mättää / Ei mahdu. Ja sääliä tällä kertaa tuntematta. Vaikka tämmöiselle säälijälle tuommoinen poisheitto-työ on TODELLA vaikeata. Ja tämän kerran pyrkimyksenä oli jättää kaappiin ainoastaan : VAHVA TYKKÄÄN.
Huomaa alaspäin vaaleneva väri

Mutta otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä kaapista löytynyt kuvassa oleva "Hullun lehmän paita". Ei tuota nyt ihan ensimmäiseksi tule ehkä töihin laitettua eikä sillä ihan kehtaa kirjastoonkaan mennä.

Mutta on sillä käyty joskus jossain pippaloissa pyörähtämässä musta pikku villatakki sen päällä ja mustat legginsit jalassa, vaikkakin mietiskellen koko ajan, että miltähän tää nyt tosiaankaan näyttää.  Mutta sattuu olemaan pusero, joka kuuluu kuitenkin vahvasti kastiin "TYKKÄÄN"


Eli ei tuota(kaan) voi missään nimessä pois heittää. Se kun sattuu olemaan jotenkin hullu mutta hauska.
Eli vaikeata on.....todella vaikeata.... luopuminen. 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Sanomatta Paras





Onnea vaan Nuoret Leijonat !

toivottaa tämänkin perheen 
Pikku Leijona.

Tätä on nyt hiukan vaikea pukea sanoiksi, kommentoisi tähän ......suomalainen.





tiistai 5. tammikuuta 2016

Suklaa matematiikkaa

Joulusta on jäänyt vähän vieroitusongelmaa suklaan suhteen ja päätin ostaa levyn Leijonapeliin. Mutta en millään malttanut olla maistamatta levyä jo vähän ennen Isännän töistä palattua. Joten maistin pari riviä Isäntää odotellessa. Isäntä vaati osaansa ja tuumasi, että jaetaanpas nyt se levy tasan. Höh ! Vaikka sille oli ostettuna salmiakkipussi jo.


No, eikös se mene sitten niin, että "Jos levyssä on kerta 9 riviä, ja 2 on syöty, niin silloinhan se tekee 7 riviä ja se puoliksi, niin Isäntä saa 3 ja ½ riviä ja jos oikein matikkaa muistan, niin puolikkaat kyllä korotettiin seuraavaan kokonaislukuun ja korotetut summat annetaan aina jakajalle. Mutta ajattelin tällä kertaa olla antelias ja antaa Isännälle enemmän eli saakoon nyt 4 riviä ja minulle 3.

Ja siellä se Isäntä nyt tyytyväisenä popsii suklaitaan.

maanantai 4. tammikuuta 2016

Emännän pakkasen häätöloitsu

Kuten sanottu, EN TYKKÄÄ pakkasista, jos se nyt jollekin on jäänyt vielä epäselväksi. Se saa vereni jähmettymään ihan kokonaan. Suonissani kun ei kulje pakkasöljyä. (Isäntä kyllä opetti, että Diesel ajaisi saman asian)
Ei tarvi kuin käsine minuutiksi pois ottaa kädestä, niin pakottaa jo koko kättä, ja tuskat on kamalat, vaikkei ole kuin 14 astetta pakkasta. Mitäs sitten kun asteita on puolet lisää tuohon. Henkikään ei kulje ollenkaan ulkona kävellessä ja nenänpäähän iskee kylmäallergia, hienolta nimeltään urtigaria. Ei auta kuin allergialääke. Ei olisi ollut meikätytöstä armeijaan. Onneksi ei ole kutsuttukaan.

Kaikki muut kuukaudet kyllä käy, muttei tammi- ja helmikuu.

Kyllä oli Emäntä pakkasesta jähmettynyt  koko päivän, ei kulkenut, kaikki mihin koskin, hajosi. Paikkoja kolotti, tukka pönötti sähköstä suorana alaspäin.
Kotiin päin ajellessa aattelin, että kuka sitä romua enää ottaisi, jos uusiakin on tarjolla.....nimittäin autoja. Sekin kun haisi pakkasessa bensalle, vallankin aina kuin käänsi ratista vasemmalle, Isännälle vaan kerrottuani asiasta, ei ymmärtänyt syy-yhteyttä moiseen. Mihinkähän sitä muuten aamulla joutuisi, jos tekisi autolle mieliksi ja kääntyisi aina vain oikealle, liekkö toisi takaisin pihaan.


No, huomenna ehkä on kaikki paremmin ja alan ehkä taas tottua arkeen ja siedättyä pakkaseenkin.

Ja Isäntäkin laittoi onneksi Emännän mieliksi takkaan tulen.





Kelpaa siinä lämmössä sitten lukea iltalukemisena kirjaston kirjoja.

Saatuani inspiraation joululomalla, hain sieltä minäkin mm. Franzenin kirjan, jota olen päässyt noin puoleen väliin. Jännä juttu, kun tapahtumat kirjassa tuntuvat melko vanhoilta ajoilta, vaikka tapahtumat on sijoitettu ehkä noin 70-luvulle ja kerrottuna yksinkertaisesti: "ilman viihdyttävää taustamusiikkia". Oliko 70-luvulla tosiaan tuommoista, siis oliko tosiaan näin vähän aikaa sitten noinkin vanhanaikaisen tuntuista.  
Vaikka ei sitä tarvi paljoa täältä pohjoisemmaksi ajaa nykyäänkään, kun tullaan 70-luvulle.
Riittää kun ajaa pohjoiseen Keski-Suomeen. Niin voi kokea aikahypyn ja elämä yksinkertaistuu. 

lauantai 2. tammikuuta 2016

Uuden Vuoden Lupaus

Uuden Vuoden lupauksenani voisin armahtaa yleisöä ja luvata olla kirjoittamatta enempää kuin korkeintaan 1 tarina/päivä, mutta nyt on ihan pakko (kun on kerta tulemaisillaan ihan kuin aivastus) kirjoittaa vielä sananen viikonlopuksi, ennen kuin taas arki koittaa, luovuus loppuu ja mielen valtaa taas............kaipuu.


Repe se nukkuu taas jaloissani tuolla pöydän alla, se kun on Uuden Vuoden yön jälkeen reppana pelännyt, että taivas putoaa niskaan. Katselee koko ajan kattoa siltä varalta, että varmasti kerkiää pöydän alle piiloon, jos vaikka alkaisi taas paukkua ja räiskiä.

Päivällä se tuli ulkoa tyhjä ruutipiippu suussaan, luovutti sen minulle sitten aneltuani lopulta vaihtokaupassa, vaihdonvälineenä oli joulupukin kontista tullut makoisa Magic Bones -luu.


Katselin tuossa äsken TV:stä jotain 4 tunnin maratonelokuvaa jostain kotiseudun kaipuusarjasta, enkä jaksanut loppuun, kun oli niin mustavalkoinenkin.
Sitä katsellessa pullahti jostakin mieleen lapsuus ja muistelin huvittuneena, kuinka luulin aina lapsena, että ennenvanhaan oli elämä mustavalkoista ja ihmiset ja kaikki kulki kuin nopeutettuna, niin kuin sen ajan elokuvissa kerta näkyi olevan.

Enpä muista, missä kohtaa tämä asia minulle on valaistunut, ettei se niin mennykkään, (siis mustavalkoisena ja nopeutettuna).... liekkö siitä montakaan vuotta.

On se sentään hyvä, että sekin asia on tässä sentään ajan mittaan oikaistunut.

Unet

Minä en sitten yhtään tykkää pakkasista. Jos ei ihan pakko ole, niin en jalallanikaan ulos astuisi pakkasilla. Näen siinä ainoastaan pelkkiä haittoja: Tukka nousee pystyyn, sähköistyy. Iho kuivaa, kutittaa. Ulkoilun jälkeen nenä punottaa, huulet halkeilee. Ilma tuntuu muutenkin oudolta, kalsealta, siitä puuttuu "lempeys".  HRRR ! Hyi olkoon !

Onneksi tänä talvena ei kerkiä pakkasta (toivottavasti) sentään olemaan niin kauan aikaa, kun on joskus saattanut olla, kun on alkanut pakkaset jo marraskuun alussa.Varsinainen kestävyyslaji, tämä Suomen Talvi, ken siitä selviytyy, selviytyykin monesta muusta helposti.
Kuva unista

Joululoman toinen viikko onkin mennyt katsellessa hulluja unia. Meno on kuin Kubrickin elokuvissa: ei päätä eikä häntää. Nämä unet kun olisi saanut nauhalle, niin olisi ollut monta rullaa valmista tuotosta. Liekkö tämä rauhallinen oleskelu saanut aikaiseksi päässä olevan tuotoksen purkautumisen yhtenä hullun myllynä.

No, putsatusta päästä on sitten hyvä taas ponnistaa tähän alkavaan vuoteen.