Hyvää Uutta Vuotta 2016 !

Hyvää Uutta  Vuotta   2016 !

Kylläpä on ristiriitainen porukka tässä kuvassa.


Eipä siitä ensi näkemältä tietäisi, onko kyseessä Joulu, Uusi Vuosi vai peräti Pääsiäinen.

Pukkikin yrittää roikkua pajunkissojen oksissa kiinni.


Isäntä pisti Isolleen Juhlan kunniaksi:
osti Papattimunkkeja puoleen hintaan ja laittoi samaan lyhtyyn peräti
3 kynttilää !

Kirjastot kunniaan

Perusasioiden äärellä

Siinä ne nököttää kaksi kuppia. Isäntä ja Emäntä. Itse saatte päätellä, kumpi on kumpi.

Kyllä ihminen tarvitsee aina joskus tämmöisen lomaviikonkin, jolloin voi keskittyä pelkkään olemiseen ja hiljaa itsekseen kehittyviin idoihin.

Saada illalla valvoa ja aamulla nukkua. Ryystää kahvia aamutakissa ja haukotella. Ja unohtaa koko muu maailma. Ladata niin sanotusti akkuja.



Aikansa haukoteltuaan saattaa alkaa syntyä ideoita, kuten esimerkiksi käynti paikallisessa kirjastossa.

Ja sehän se onkin oikein elämys. On se sentään HIENOA, että kirjastot on vielä olemassa. Voi sitä ihanaa tunnetta, mikä valtaa mielen jo kirjaston ovea aukaistessa. Edessä kaunista vaaleaa puuta ja paljon ikkunoita. Hyllyjä, joissa mielenkiintoisen näköisiä kirjankansia sisälmyksineen ja niitä hypistellessä tulee malttamaton tunne päästä pian lukemaan niitä ja siis pian kotiin. Erityisesti elämänkerrat ja psykologiset kirjat ovat oikein mielenkiintoisia.
Isäntää sen sijaan kiinnostaa ihan KAIKKI, parhaillaan tutkii .....valeviljoja ?!

Kauan eläköön kirjastot !

Loisteputkien valokeilassa

On tässä joulurahat poltellut taskussa ja ihan pakkohan niitä oli lähteä tuhlaamaan. Joskus sitäkin on tehtävä, siis tuhlaamista. Ei elämä saa olla pelkkää kittuuttamista, meinaan se vasta harmittaisikin vanhana kun huomaisi, että turhaanko kittuutin !?!?!
Mielessä kimalteli siis ajatus tuhlaamisesta alennusmyynteihin.

Olen kitkutellut ties kuinka kauan kiertämällä kaukaa kaikki vaatekaupat, ainoastaan käynyt ruokakaupoissa. Jo siitäkin syystä, että kotona voi kyllä kulkea vuosien varrella kertyneissä vaatteissa ja tosi vähän on käyttöä kodin ulkopuolellakaan moisilla uutuuksilla ja nuukaillut ns. "pahan päivän varalle", kun ei enää tästä maailman menostakaan tiedä. Aatellut lähinnä että täällä "maalla" pärjää retroilla pitkälle. Enkä oikeastaan suoraan sanottuna tykkää ollenkaan koko kaupassa käynnistä.

Ja toisekseen esim. Prismaan en enää hirvene mennä ainakaan pukukoppiin, koska masennun siellä ihan perusteellisesti. Siellä kopissa kun peiliin katsoo, niin ei tiedä paljastuuko tosiaankin totuus eletyistä vuosista vai mikä on niitten loisteputkien tarkoitus, kun valo porautuu melkein luiden läpi. Aina sovituskopissa käydessä tulee kauhea kiire kaupasta ulos ja vähintäin pitää rillit kaivaa kassista päähän ns. "kehystämään" vaikkei niillä näkisikään, kun peilistä näkyy niin kauheat silmäpussit, jotka on ihan pakko peittää laseilla ja miten ihmeessä tukkakin näyttää siinä valossa NIIN HARMAALTA !


Niinpä päätin tällä kertaa mennäkin Cittariin katsomaan itseäni pukukopin peilistä, josko niillä olisi  myyntivalttina paremmat peilit ja Kas! siellähän näkyikin peilistä paljon paremman näköinen Emäntä. Kyllä peileihin kannattaisi kaupoissa sen verran satsata, että asiakkaat pysyisivät ostoksilla positiivisemmalla mielellä. Lämpöisen värisiä loisteputkia ja hiukan hoikentavia peilejä yms. suosittelen.
Nyt päätin sitten törsätä koko rahan edestä ja ostin kokonaista kolme puseroa kerrankin nuukailematta. Kivaahan se oli sitten kuitenkin pitkästä aikaa, mutta se sovittelu hikistä hommaa.

Kotona sitten innoissani esittelin ostokseni, ja pyysin Isäntää olemaan makutuomarina.

Mutta eihän se mitään niistä ymmärtänyt, värisokea mies, olisihan se pitänyt arvata.

No senhän minä en antanut haitata iloa siitä, että vaatekaapissa on NYT jotain uutta mieltä piristävää vaatetta kevättä kohti ja uutukainen hajuvesikin, josta Repe erityisesti innostui, se kun on meidän perheen tyylikkäin ja ymmärtää myös hyvien hajujen perään. 

Jouluperinteitä

 

Minulla on muutama jouluperinne. Yksi niistä on se, että aina ennen joulua alkaa jokin hammas muistuttaa juuristaan. Ja vielä kaiken lisäksi juuri silloin, kun enää ei ole järkevää käyttää aikaa hammaslääkärikäyntiin muun joulunalus-hössötyksen lisäksi. Kolottava hammas kieltämättä vie hiukan terää jouluna suklaan ja kinkun syönnin nautinnon maksimoinnista. Ja kappas, kun pyhät on ohi, tuskin muistaa, mikä hammas se siellä on muistutellut olemassaolostaan.

Tänä jouluna aattoviikolla kylläkin kävin hammasta näyttämässä hammaslääkärillä, mutta ei sekään näkyvää syytä särylle löytänyt eli sen täytyy vain olla se ns. Jouluhammas.

Toinen on migreeni, joka saapuu AINA paikalle kutsumatta kuten mm. jouluna ja muina juhlapyhinä. Se istuu aina olkapäällä vaanimassa ja se on muistettava ottaa sieltä huomioon. JOS ei huomaa sitä, niin käy kalpaten ja JOS huomaa, käy sittenkin kalpaten. Se kiusaa ihan kiusallaankin. Eikä auta kapina, uhkailu, lahjonta, ei mikään. Aikansa kestää ja kestettävä on. Paljon on eläessä jäänyt kokematta tuon riiviön takia.

MUTTA on siinä se etu, että Sen jäljiltä on kuitenkin aina kuin uudesti syntynyt ja osaa olla taas sille nöyränä ja kiitollinen kivuttomista päivistä. Ja näkee taas kaiken kirkkaammin ja nauttii pienemmiskin asioista. Ja senkin siinä myös oppii, että voi/täytyy elää elämänsä ihan suunnittelematta.

Ja se vasta jännää onkin.    >>    JÄNNÄÄ !

Joulu joka päivä

 

Hyvä Joulupukki !

Uskoni Joulupukkiin sai vahvistusta, kun aattona palkitsit meidät ylenpalttisesti ja toit minulle KILON suklaata ja Isännälle toit myös ne toivotut salmiakit ilman merkkareita.

Ja toit myös ihanan joulumielen ja tunnelman, niin että vanhat nuortui ja koukkuselät suortui. 

>>   Joulu joka päivä

Kinkunpaistovalvojaiset

Kovia ollaan Isännän kanssa valvomaan, mutta nyt on ihan aihettakin. Menee vielä aikaa, ennenkuin mittari näyttää rapiat 80 astetta. Sitten pitää vielä kuorruttaa ja jäähdyttää, ennen kuin saapi aarteen jääkaappiin heittää. Niin sitten vielä tietysti maistaa ja hapanleipää kinkkuliemessä kastaa. Namia.

Ei siis vielä mitään kiirettä unille. Jouluradio soi ja Emäntä tyytyväinen, kun kohta aletaan siirtyä niin sanotusti "Joulun Paremmalle puolelle". Lapsena kotona kuulin tuon samaisen lauseen aina jouluaattona noin klo 10 illalla ja silloin kyllä muistan kamalasti ihmetelleeni, että miten ihmeessä "paremmalle puolelle", silloinhan joulu oli lapsilla ohi, lahjat avattu ja joulupukki mennyt menojaan. Ja kokonainen vuosi seuraavaan aattoon.

Mutta niin sitä vaan merkitykset iän mukana muuttuu. Voi sitä autuuden tunnetta, kun aattoiltana löytää itsensä paperiröykkiöitten seasta suklaarasian (Huom! pienenä viimehetken vinkkinä sinne Korvatunturille) kanssa ja väki on ruokittu ja kaikilla on maha täynnä ja ihmisillä hyvä tahto. 

Poikia jännittää

Kaksi yötä jouluun ja Isäntä alkaa käydä kovin hiljaiseksi. Kyselin tuossa aamukahvia ryystäessäni, että "Mites se Isäntä nyt on niin mietteliäs".

Totesi siihen, että "Kyllä se pistää mietteliääksi, kun ei yhtään tiedä, osaako se pukki meille ja saakohan sitä yhtään lahjoja. Luntakaan kun ei ole satanut, niin onkohan se osannut varautua kesäkeleihin, kun oli postipojankin laittanut jo asialle etukäteen tuomaan yhden paketin. Kyllä huolestuttaa nyt."
No, ei ihme sitten, että vetää hiljaiseksi.

Repekin intoutui puhumaan postipojan tullessa ovelle. Ja kyllä oli asiaa postipojalle, jotain outoa kieltä oli ja pitkä puhe, sanaakaan en saanut selvää, mutta meinasi välillä ihan kurkkukin kuivaa sillä, siis Repellä. Harvasanaisia nää meidän miehet, puhuvat vain tarvittaessa. Mutta sitten tarvittaessa sitä puhetta kyllä tulee ja silloin pitää kyllä muistaa olla tarkasti kuulolla.

Joululista on nyt puolessa välissä. Isäntä saa selvän nautinnon, kun saa laittaa ruksin listasta jo suoritettujen tehtävien kohdalle. (Huvinsa kullakin, ja kullakin kannustimensa).
Jossain vaiheessa otin jo listan pois kun aloin heltyä, mutta sitten Isäntä huuteli keittiöstä, että "MISSÄS se lista nyt on, siitä tulee kuulemma niin tekemisen meininki ja näkee työn tuloksen, kun saa ruksata jo suoritettuja tehtäviä. Eipä muuta kun lista uudelleen seinälle,  kun se näin toimii ja kun  on kerta toiminut jo montakymmentä vuotta.

Ilta-Uutisissa mainittiin, että tänään oli vuoden lyhyin päivä. Isäntä totesi: että "Ilmankos sitä oli  tänään niin pahuksen kiire noitten töitten kanssa"

Joulunäytelmä

Kyllä se työstä käy tämä nykyajan metsästyskin. Siellä sitä hiki päässä sopivaa possua pakastealtaasta samanhenkisten kanssa  kaivettiin.
Ja kokonainen kansa kulki kaupan käytäviä pitkin peräkanaa kuin hidastetussa filmissä päät kumarassa muistilaput kourassa, sitä tarkasti lukien, pääsääntöisesti pariskuntien naispuolinen henkilö muistilappu kourassa edellä suun koko ajan käydessä ja perässä seurasi kärryjen kanssa miespuolinen tapaus voipuneena antautuen selvästikkin osaansa tietäen jo entuudestaan, että ilman tätä marketin ruokapuolen kärsimysnäytelmää, ei joulupöytää ole eikä tule.

Me päätimme Isännän kanssa kulkea tällä kertaa piristävästi vastavirtaan.

Samat vuorosanat, kuin melkein jostain joulunäytelmästä kaikuivat käytävillä: MISSÄ kummassa ne sekahedelmät tänä vuonna lienee, että Tuoppi-kaljauute.  Missä lie kirsikat joulukakkuun, entä se rosolli..............saati sitten luumusose.

Oivasti oli kauppias osannut kyllä piilottaa monta hittituotetta, laittanut joko NIIN näkyvälle paikalle, ettei sitä siitä millään voinut älytä tai sitten johonkin ison hallin viimeiseen nurkkaan, että siinä samalla saattoi tulla monenlaista heräteostosta kaiken sen muun lisäksi. Ja tietenkin istui toimistossaan katonrajassa hihitellen, kuinka tällä kertaa kansa käyttäytyisi. Ja tulisiko monta herätetettä.

Saisivat oven suussa jakaa sellaisia karttoja tai kuulokkeita, jossa olisi vilkkuvaloin ja numeroin tai peräti suusanallisin ohjein monin kielin kerrottuna "Mistä löydät suorinta tietä Joulun tärkeimmät ruuat"

                                  Kirje Joulupukille !            

Pukki Hyvä, tuo minulle

- aamuun aikaa ja iltaan myös
- uskoa siihen, että työ ei tekemällä lopu eikä maailma pelastu
- terveyttä; poistamalla jatkuva kolotus
- kuivata pois silmäpussit ja rypistä nätisti
- laita liukkautta aineenvaihduntaan
- vähennä pölyn laskeutumista juuri meidän kotiimme äläkä tuo nokea tullessasi
- vie Paljon hyvää mieltä muillekin
- Huom ! Tuo Isännälle salmiakkia (Huom! ei merkkareita) ja Emännälle suklaata (ei tummaa)
 

                  terv. muutoin kaikin puolin elämäänsä tyytyväinen Emäntä

Joulunvaloja Tampereella

Tampere kuvin kerrottuna jouluisena viikonloppuna.



Kuvatarina alkaa Hämeenkadun alla olevasta P-Hämpistä, jossa on lähes 1000 parkkipaikaa maan uumenissa koko Hämeenkadun matkalta.

Avaraa ja valoisaa oli maan alla ja hienoja ja häikäiseviä valoja.


 

Lumi puuttuu vielä maasta, muttei se himmentänyt loistoa.

Päivä alkaa jo hämärtyä ja nälkäkin kurnia vatsassa.

Kojujen luona ei hirvennyt pysähtyä, siitä ei loppua tämän ihailijan kohdalla olisi tullutkaan. Niin paljon oli kaikkea ihanaa tarjolla ja kaikkea olisi tehnyt mieli ostaa ja hiplata.

Tampere "Hämeen Metropoli"

Hienosti oli valaistu kosken pientareella olevat tehdasrakennukset ja Hienoa, että on vielä niinkin paljon historiaa tallella Tampereella.

Lemmenlukkoja lukittuna sillankaiteeseen kuvaamassa ikuista rakkautta.


Alla Hotelli Tammer,
jossa on ainakin yksi yö tullut aikanaan vietettyä Isännän kanssa ja vielä ihan ylimmässä kerroksessa.

Muutamia kuvia koskenpartaalta.
Kännykkä vaan on hiukan hämäräsokea.

Mutta missä se auto mahtaa ollakkaan...........ei huolta, tämä opaskoira opastaa

Kaukokaipuuta

Minulla kun on joku selittämätön kaukokaipuu Irlantiin ja Skotlantiin, vaikken ole koskaan siellä päin käynytkään.
Juutun aina viikonloppuisin tuoliini kuin naulittu, jos TV:stä sattuu tulemaan se talonrakennusprojekti-sarja #Grand Designs ja vallankin jos kyseessä on rakentaminen juuri noille saarille.

Olen ihan myyty aina niistä maisemista. Ja jostain syystä minua kiehtoo myös se karuus, kostean näköinen sää ja mitä harmaampia ja rujompia rakennuksia näkyy taustalla, niin sen parempi fiilis. Luin lapsena kirjan nimeltään Baskervillen koira, ja muistan vieläkin kuinka suuren vaikutuksen teki sumuiset nummet yön hämärässä. 
Kun on nääs tuo vilkas mielikuvitus .


Melkein aina rakentavat siinä ohjelmassa jonnekkin nummen ylängölle, mistä näkyy kilometrien päähän. On sieltä varmaan hienot näkymät kaukaisuuteen. Ihailla pilvien kulkua ja tuulien tuiverrusta. Ja sitä vihreyttä varmaan riittää, kun sataa paljon. 

Ollaan varmaan Repen kanssa vanhoja tuttuja niiltä seuduilta, kun onhan Repenkin rotu  kerta sieltä päin. 
Tässä yhtenä yönä näin unta, kuinka ajelin siellä päin tukka hulmuten ihania mutkaisia teitä ja kas...seuraavana päivänä katsottiin Isännän kanssa TV:stä Top Gearia. Ja siellähän ne sarjan sankarit ajelivat avoautolla ........samoja teitä !!

Isäntä ehdotti, että "eipä muuta kun asuntovaunu-matka sitten Irlantiin, kun Emäntä kerta niin sitä kaipaa". Aloin ittekseni miettiä, että Ei Helkkari ! ei sitä taida meikätytön hermot kyllä kestää, jos Isäntä ajaisi siellä mutkaisia teitä tien vasemmalla puolen ja minä istuisin sitten siinä keskiviivan tuntumassa oikealla noin niinkuin vastaanottamassa kaikki kaksikerrosbussit yms. vastaantulijat, sananmukaisesti "pelkääjän paikalla".

No, niinpä siinä sitten pikku hiljaa haaveet alkoi hiukan lakastua ja kupla puhkesi. Että annetaanpa nyt sitten kuitenkin ajan kulua, kunnes nekin maat siellä saarilla siirtyy oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

>> Hyvää Itsenäisyyspäivää !

Homma etenee

No niin, nyt on sitten taas väliaikaisen väsähtämisen jälkeen Emäntä taas käynnistynyt pitkään nukutun yön jälkeen ja taas löytyy virtaa. Isännän kauhuksi aloin kirjoittamaan sille myös jokavuotista joululistaa Isännälle kuuluvista töistä.

Sitä sitten puretaan pienillä kannustimilla ja palkitsemisella ja jos ne ei auta, niin otetaan pakote-lait käyttöön tai  hätätapauksessa käytetään naisen viekkautta. Lista on purettava määräaikaan mennessä eli jouluun, jolloin sitten saa ihan luvan kanssa laiskotella ja nautiskella.

Listan purkutavalla ja tyylillä ei ole väliä. Voi purkaa hitaaseen, tasaiseen tahtiin tai voi vastavuoroisesti ottaa pontevalla tyylillä välillä laiskotellen. Tyyli on siis vapaa. Pääasia että #homma etenee.
                     >>>        Ja taas homma etenee

Ingenting Alls

Tässä kylläkin kello on jo yli 12

Vuosi nakuttaa loppuaan kohti kuin kello, kohta lyö 12. Turnauskestävyys kovilla ja alkaa väsyttää. Nyt ei kulje  järki, ei jalka. Muisti pätkii ja kovalevy on täysi. Nukuttaa.....laiskottaa.....ja tekee mieli sulkea ulos kaikki maailman töhötys. Ja puhdistaa pää pölystä ja kaikesta älämölöstä.

Pistää kynttilät palamaan ja aloittaa joulunaika Itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Ja yrittää keskittyä loppuvuosi olennaiseen. Ja ottaa yhtä rennosti kuin nuo pojat tuossa videolla.  Paitsi, etten kyllä yhtään ymmärrä, mistä ne laulaa mutta meno on letkeä ja olemus huoleton.
                         >>  Ingenting Alls

Mutta ei auta, SITÄ ENNEN se kinkku on vielä muistettava ostaa, ettei käy kuin siinä joka vuotisessa joulupainajaisessa, jossa jouluaattona Emäntä huomaa jouluaattona klo 17, että on unohtanut ostaa joulupöytään joulukinkun.