Savipata

Löysin siivotessani tuolta yhden kaapin päältä aarteen. Olin sen sinne unohtanut koristeeksi pölyttymään. Olen  saanut sen anopilta varmaankin vuonna -56, vaikka syntynyt olen kyllä vasta -62, mutta VANHA se on jo kuitenkin, siis se aarre, ei anoppi. Sehän on vasta lähemmäs yheksänkymppiä.
 

#Savipata

Kyseessä on nimittäin Savipata. Varovasti otin sen sieltä kaapin päältä ja ihailin, kuinka kaunis se olikaan ja sisältähän löytyi kaiken kukkuraksi käyttöohje.

Eipä muuta kun sinne vaan heitetään ainekset, kala, kana, liha, melkein mitä vaan ja pikkasen lientä tai ei sitäkään välttämättä ja Huom! ensin kylmään uuniin, ettei halkea ja lämpö päälle ja muhimaan. Ja sitten vaan samasta astiasta tarjoillaan. Jotenkin helpon oloista ruuanlaittoa. Aivan ihastuttava pata. Sopii mulle. 

Niin tuli sunnuntaiateriaksi oikein lahjaksi saatua pyöröpaistia.

Isännällä on menossa kovat kaiutintestaukset. Kuunteli NIIN HIENOA sinfoniaa, ettei läppärikään sitä osannut lukea, vaan alkoi viulut pätkimään ja tuli koneelle bugi. Ja Repe siinä sitten haukkumaan, kun alkoi konsertti kuulostamaan koirien kuorolaululta.

Repen kanssa ollaan kyllä tultu viime aikoina ihan läheisriippuvaisiksi. Minun jalat ei lämpiä ilman Repen niihin nojaamista eikä Repe pysty syömään luutaan ilman minuun nojaamista. Mikä kierre. Oikeastaan mikään ei onnistu ilman toistemme seuraa. Mutta seurakoirahan se tuo Repe onkin. Eikä mikään turha koira olekaan, kun näkyi TV:ssä meidän ulkoministerilläkin olevan cavalier seuranaan, mutta Cavalierithan ne tunnetusti haistaa vastustajat.

Mutta ei himskatti, kun meinaa kulkeissa melkein karvoihin kompastua, sen verran on tuota karvaa tuossa koirassa irtoamaan ja hiukan tässä sitä luntakin jo toivoisi, niin olisi hiukan vähemmän hiekkaa ei toivotuissa paikoissa.

Ihana biisi illaksi:  ->  On se elämä vaan ihanaa

Kippi-ikkunat

Sitä on olemassa monenlaista lahjakkuutta, kuten esim. semmoinenkin ominaisuus kuin työn kiertäjät, missä me Isännän kanssa olemme ainakin täällä kotosaralla hyvinkin lahjakkaita.
Erityisesti tänä viikonloppuna meidän piti olla todella ahkeria, mutta päivä on sujunut ihan hyvin pelkästään suunnittelulle ja haaveilulle.

Se näkyy tässä iässä jo välillä riittävän pelkkä haaveilukin, nuorena hissukseen oloa haittasi nuoruuden palo, joka sotki pahasti mielenrauhaa ja paikallaan oleskelua. Nyt on välillä NIIN IHANA vain istuskella ja haaveilla. Taitaa vaan ne joululahjat valmistua vasta seuraavalle vuodelle tai sitä seuraavalle. Ja toisaalta, ei ne kaikki tämän päivän työt oikeastaan niin tärkeitä olleetkaan kun tarkemmin aattelen. Kun ne ei kuitenkaan tekemällä lopu.

Katsos, kun kekkasin aamulla tarvitsevani ehdottomasti keittiön erkkeriin semmoiset alhaalta auki työnnettävät ikkunalasit, joita olen Ruotsissa nähnyt.

Kun ne lykkää alhaalta auki, niin siinä tulee
aivan semmoinen tunnelma, kuin istuisi puutarhassa tai aukinaisella parvekkeella, jossa linnut laulaisi ja tuulen henkäys toisi tuomen kukkien tuoksun nenään kahvia juodessa.

Ai että, olisipa sellaiset ihanat. Isäntä on kyllä oppinut ajan kanssa, ettei ihan joka ideaan tarvi heti lähteä mukaan, mutta sekin niitä omia töitä kiertääkseen, innostui asiaa tutkimaan. Ja tietysti heti oli kertomassa asian nurjat puolet, kun minä näin ainoastaan ne positiiviset puolet. No näin ollen meidän suunnitelmat säilyy aina balanssissa, kun on kerta samassa perheessä olemassa kaasu ja jarru.

No, niille ikkunalaseille nimen keksiminen keksi melkoisen ajan ja löytyihän se lopulta. Ne ovat nimeltään #kippi-ikkunat.

Antaas nyt sitten kattoa, miten keväällä käy........... jääkö pelkäksi haaveeksi.

Paljonhan sitä on jo elämässä saatu aikaiseksikin, .mutta haaveita pitää ihmisellä aina olla.

Yhteisymmärrys

Illalla tuossa aattelin oikein ajan kanssa ja antaumuksella leipasta pizzan. Ja kaikki näytti hyvältä. Ainekset olivat ensiluokkaiset ja valmiina pizzatkin hyvännäköiset. Mutta jostain syystä tämä Emäntä turposi jo leipoessa. Kummallinen vaikutus tuolla leivinjauholla. Vaikken ollut vielä laittanut suuhun ensimmäistäkään pizzanpalasta.  

Ja niitä sitten Isännän kanssa maistellessa, pettymys oli suuri. Ei ne kummoisia ollutkaan. Niin siinä joskus käy, kun oikein yrittää, niin metsään menee. Mutta pääasia... että nälkä lähti.

En tiedä, onko ikä tuonut jo vikaa kuuloonkin. Tänään kävelin samaa matkaa hyvän päivän tutun kanssa ja se puhua pälpätti koko matkan kirkkaalla äänellä. Ja koko tuon pienen matkan ajan, en saanut mitään selvää sen puheesta, katsoin sitä oikein pitkään ihmeissäni, että mitä kieltä se puhuu. Enkä kehdannut sanoa, että MITÄ ?

Erotessamme sitten hätäpäissäni kommentoin, että "Joooo....Niinhän se tuppaa olemaan" Aattelin tuon lausahduksen ehkä yleispätevänä sopivan aika moneen paikkaan. Vaikka jälkeen päin jäin kauhuissani miettimään, että mihinkähän kaikkeen se ei sopisi missään nimessä. No ehkä hänelläkin oli aamuvaikkua korvissa, eikä välttämättä kuullut kommenttiani. Mutta oikein hyvä fiilis ja yhteisymmärrys meille kuitenkin tuntui siinä pienellä matkalla syntyvän. 

Mutta eikös sitä jotenkin niin sanotakin, että tärkeintä ei niinkään ole puheen sisältö vaan seurustelu.

Minä vaan kysyn

Tämän aikakauden henki tuntuu olevan: Tee itsestäsi tarpeeton !.

Ja kaiken kukkuraksi, käsky kuuluu vielä, että: "Mieti ihan itse konsteja, miten voit tehdä itsestäsi tarpeettoman" ja kuin rangaistuksena vielä siihen päälle, joudut ihan ITSE vielä miettimään konstit ja keinot, miten vähennät itseltäsi ne mitkä aikojen alussa tarpeellisiksi tehtäviksi on luotu. Tämä tuntuu pätevän nykyään vähän kaikkeen.

Pienempi rangaistus olisi, jos sen homman tekisi edes joku muu kuin itse. Mutta muuten se kuulostaa samalta kuin ennen aikaan lapselle saatettiin sanoa, että "haeppa nyt ihan itse pikku risu tuolta puskasta,niin saat hiukan piiskaa". Kannustavaa, vai mitä !

Minä vaan kysyn ?

Kyllä nyt en tiedä, pitäisikö tässä loukkaantua vai ei,  tästä nykyajan menosta !!!!

Ajelu Akaaseen

Nyt sitä sitten tuli, nimittäin lunta. Ja tulikin kerralla sitten ihan yllin kyllin, niin paljon, että puutkin taipuivat sen alla.

Ja ihme kumma, tuommoinen utuinen maisemakin voi olla rujon kaunis.


Paluumatkalla oli maaseutu  "hävinnyt kartalta" jonnekkin pimeyteen. Sähköjä ei ollut kuin isommilla paikkakunnilla.

Sisustuspuuska

Liekkö vapaapäivän vai Isännän Emännälle tekemän hapetusröörin ansiota tämän päiväinen sisustuspuuska. Emäntä kun on tässä viime ajat valittanut makkarin hapenpuutetta, niin Isäntä rakensi kattoon oikein tuloilman röörin suunnattuna suoraan puhaltamaan kohteeseen eli Emännän kasvoille. Ja johan on virkeä olo.
Tietysti syynä oli myös ystävän vierailu, joka sai Emännän ja koiran iloiseksi. Ja sitä kautta Isäntäkin sai nauttia illan ihan rauhassa musiikistaan ilman Emännän jatkuvaa puhetulvaa, koska puhetta ei enää illalle riittänyt. Tai olisihan sitä  riittänyt mutta voimia ei puhumiseen.

Yksi kissa

Aamulla siivotessani ja samalla kaappeja kaivaessani teinkin täältä meidän omasta "Koti-Anttilasta" löydön.
Siellä kätkössä leipomislaudan oli kaksi kaunista lasilevyä, jotka nimenomaan on tarkoitettu keraamisen levyn päälle kaunistukseksi. En edes muista, mistä olen ne joskus tilannut, mutta olin tosi innoissani nyt ne löytäessäni.

Vanha jo kulunut keraaminen levy näyttää taas hienolta ja tuo lisää tarvittaessa työskentelytilaa.

Kolme kissaa

No, Repekin siitä sitten intoutui sisustamaan ja pisti olohuoneen matot rullalle. Ja Emännän ollessa otollinen uusille sisustus-suuntauksille, Emäntä päätti samantein kääntää olohuoneenkin matto vinoon. Mikä pakko se kaiken on aina suorassa olla. Kuulinkin tässä hiljattain, että nykyään on kuulemma muotia matot vinossa ja vielä kaiken lisäksi useampi matto limittäin päällekkäin.

Isännän kotiin tullessa hehkutin, kuinka vanhoista matoista tulee kuin uusia erilaisilla järjestelyillä.

Isäntämäinen kommentointi asiaan oli pilvistä pudottava
"Jaahas, kauneus se on katoavaista, nuukuus senkun vanhetessa lisääntyy"

Mutta eihän se tosissaan, tuo meidän Isäntä, kunhan kiusottelee .....

Älä osta

Älä vaan osta............... miehelle traktoria                                                                
                 katso nyt vaikka  >>>>    Miehet ja traktorit

Johan on markkinat

On pimeää kuin mörön kainalossa. Ihan sitä ihmettelee tuolla pimeydessä, että onkohan se nyt ihan  tarkoitettukaan ihmistä tuonne pimeyteen näillä ilmoilla vaeltamaan. Ja jos on, niin kenen on syy, minä vaan kysyn.
Se tuntuu ihan luonnonvastaiselta. Jospa onkin niin, että on tarkoitus onkin olla talvisydän hissukseen kynttilänvalossa rauhoittuen. Ja tuunata vaan sen verran, mitä on pakko.

Mutta ei itku auta nykyajan markkinoilla. Markkinoitten on (kuulemma) koko ajan kasvettava.............on joku viisas sanonut.

Ihan pelottaa ajaa, kun ei nää mitään. Pyöräilijöilläkin pitäisi kyllä ainakin tähän aikaan vuodesta olla velvollisuus varoa ja väistää jo oman turvallisuutensakkin takia. Ei siellä kykene ennakoimaan mahdollisesti tielle vauhdilla suhahtavaa pyöräilijää, vaikka kuinka liikennemerkissä HEILLÄ lukisi ajotien yli jatkuva pyörätie ja etuoikeus ajaa tien yli ennen autoa. Se sama tieto pitäisi olla myös autoille tienposkessa, että "Varo etuoikeutettua mahdollisesti yht'äkkiä edestäsi suhahtavaa pyöräilijää" " Melkoinen ennustaja-eukko pitäisi olla, että pimeässä semmoiset huomaisi ennakoida. Eikä siinä paljoa etuoikeudet auta, jos ei näe, niin ei näe ! Ja mielellänihän minä heille tilaa teen, kun vaan tiedän, missä kohtaa pitäisi olla valppaana.

Onneksi pikku koululaisilla on huomioliivejä, niin näkyvät vähän paremmin sieltä seasta. Mutta kyllä joskus tulee mieleen, että eikö edes koulut voisi alkaa hiukan eri aikaan kuin pahin työliikenne. Mutta kun ei, kun ne on ne nykyajan markkinavoimat, jotka sanelee kaiken. Sekin aikataulutus palvelee vain aikuisia eikä niitä pieniä koululaisia.

Lukuhäiriö

Eksyin kaupassa kirjaosastolle ja lopulta koppaan eksyi Sarasvuon viimeisin kirja.  

Moneen kertaan kaupassa pyörin ja hyörin ympyrää viedäkseni sen kuitenkin takaisin hyllylle, kun jotenkin tuntui siltä. Mutta siellä se kirja vaan sitkeästi halusi nököttää korin pohjalla ja tulla kotiin asti.
Uni kun ei tule minulla ilman iltalukemista, niin koitti sitten se ilta, kun tuli sitten tämän ostamani kirjan vuoro. Mutta nyt on ongelmaksi muodostunut se, että homma ei ole edennyt toista kappaletta pidemmälle.

Oikein mielelläni sitä lukisin eteenpäin ja varmaan onkin kiinnostava kirja, mutta 

kun en millään ymmärrä lukemaani. Joka lause pitää lukea kahteen kertaan ainakin, ja siinäkin vaiheessa vasta luulee ymmärtävänsä. Mutta sitkeästi aion lukea sen ja jännä nähdä, mitä olen mieltä. Ja sekin on jännä nähdä, kuinka kauan minulla menee aikaa opuksen lukemiseen. 

Tänään aloitin varsinaiset jouluvalmistelut, jotka alkavat yleensä salalahjakaapin siivouksella. Ja se kyllä kannatti. Koska sinne oli kertynyt jo kesästä lähtien näköjään samaa lahjatavaraa vahingossa tuplasti.  Tässähän käy kohta meikätätille samanlailla kuin ennen kotona, kun mummu joka ikinen joulu jupisi itsekseen pukin jo eteiseen poistuessa, että " hm, tästä lahjakasastahan puuttuu jotakin ?!" ja lähti mystiselle kaappikierrokselle ja palatessaan ilmoitti, kuinka pukilta oli vielä eteiseen tipahtanut lahjoja kilteille lapsille. 

Siirtymäportaali

Autolla ajo on sitten rentouttavaa. Autokuski olisi ollut yksi haaveammateistani, mutta kun en tykkää yhtään pysähdyksistä, ainakaan liian usein, niin se sitten jäi. Nuorena olin kesätöissä kauppa-autossa, joka kolusi kaiken maailman syrjäkylät. Siellä mummot ja papat toivat jos jonkinlaista tuliaista 

käydessään ostoksilla kauppa-autolla. Oli saunavihtasta ruisleipään yms. maanläheistä.
Oli kivaa hommaa se, MUTTA aina kun sai pakastearkkujen kannet kiinni, niin oltiin jo taas seuraavalla pysäkillä ja taas ylös ja kaapit auki. Silloin päätin, ettei ainakaan paikallisvuorojen kuskiksi... pitemmän matkan pikavuoro se pitäisi olla ja silloinkin erikseen rahastaja mukana.

No, ei tullut linja-autokuskia eikä muutakaan ammattikuskia, mutta nautin sitäkin enemmän työmatkasta ajellen omalla autolla. Vaikka kotoa lähtö olisi aamuisin kuinka tuskaista ja takkuista, niin siirtymäportaali autolla työpaikalle takaa sen, että tulee jotenkin väkisin paremmalle tuulelle siinä samalla kuunnellessa jotain pähkähullua radiokanavaa. Samalla tulee jonkinlainen itsenäinen ja vapaa olotila. Auton merkillä ei ole mitään väliä eikä auton hinnalla, kunhan on neljä pyörää ja moottori sekä ratti ja autossa mielellään lämmintä tai ainakin edes lämmin istuin. Matka töihin ajellessa hissukseen tutussa letkassa on kuin jonkinlainen siirtymäportaali toiseen maailmaan. Sama toimii kotiin päin. Matkalla tuulettuu aivot ja on valmis kohtaamaan taas tutun samoin tuulettuneen Isännän ja koiran.
Ja lohduttaudun sillä ajatuksella, että kyllä sitä on maailmassa paljon hullumpiakin harrastuksia.

Painajaisia

HUI KAUHISTUS !
Pitäisi mennä verikokeeseen. Se on minulle ihan kauhea ahdistuksen aihe Olen Isännän mielestä stressannut asiaa jo ainakin viikon verran. Nähnyt painajaisia ja hionnut tyynynikin märäksi. Meinannut jo peruakin ajan moneen kertaan. Pelkään, etten saa untakaan......
kun minun pitää olla .......r a v i n n o t t a.
Viis minä piikeistä, ne ei aiheuta mitään pelkotiloja, mutta tuo yön yli syömättömyys, se vasta huolettaa.

Ja lisäksi alkaa jo joulukin tässä kaatua päälle, kun alkaa öisin näkemään taas niitä jokavuotisia joulupainajaisia, missä jouluaattona kello tulee noin 17 ja huomaan, että olen unohtanut ostaa.... kinkun joulupöytään. Sehän se on joulumuorin pahin painajainen.

No, nyt kuitenkin sitä aamua oottelemaan ilman iltayökahvia. Paras kait mennä katsomaan TV:tä, sehän on se paras ajan tappaja, niin tulee aamu pikemmin.....

Englannin pikakurssi

Englannin kielen minimisanasto matkaajalle, näillä pääsee jo pitkälle:

          -      No problem

          -     It's okay ?   

Näitä vuorotellen ilmeen kanssa ja ilman, niin hyvin menee.

                                 - nimim. kokemusta on -

Päivän pähkinä

Sain tuossa illan suussa mielestäni oikein kuningasidean, kun alkoi kutoessa ottaa pattiin jatkuvasti puikon toisesta päästä tippuvat silmukat.

Ääneen pähkäilin, että olisipa puikkojen päässä jotkut topparit. Siihen Isäntä ideoi, että laita maalarinteippiä ja minä tein heti töitä käskettyä.

Mutta kappas, eipä edennyt työ kuin yhden ainoan kerroksen, kun tuli jo toppi vastaan. Siinä sitä riitti minulla ihmettelemistä ja olin jo ihan varma siitä, että Isäntä oli minun paikalta poistuessani tehnyt tepposen ja ja kääntänyt puikot jotenkin väärin päin, niin että kun kutoo, tuleekin väärä pää vastaan !!!!
Mutta uskottava se on, että tuollaisilla topparipuikoilla ei voi sukkaa kutoa, yrittäkääpä vaikka 
  Ja kun minulla kun oli vielä ihan varma muistikuva, että se on aina ennen onnistunut. Taitaa olla kyllä nyt maailman lainalaisuudet jotenkin sekaisin vai menisikö meikäläisen naislogiikan piikkiin.

Elämän tarkoitus

"Nyt on kyllä jotain vialla", tuumasin Isännälle aamulla, kun silmäni aukaisin. Ihmeellinen aamu, kun ei mistään koske........Tuijotin kattoa perin hämmästyneenä ja varovasti siitä sitten hiissasin itseni sängyn reunalle ja tunnustelin, että olenko olemassa. Mutta totta se oli, ei särkenyt mistään paikasta, niska oli notkea eikä jomottanut päätäkään, ei jalkoja.... ei siis mitään paikkaa. Miten on mahdollista ja näin monen vuoden jälkeen....Ja melko notkea oli askelluskin kohti keittiötä. Olipa perin kummallinen tuntemus. Aina kun tuppaa aamulla jostain kohtaa viiraamaan.

Kun lauantain aamukahvi oli juotu ja Uutisistakin kuultu, että sittenkin oli sopu syntynyt ja kepuilu päättynyt, sai rauhassa ryhtyä hommillensa. Paitsi, että vielä jos kerran kääntelisi kanavia, mutta ei olisi kyllä kannattanut: Siellä kun kansakuntamme Viisaat: nuo Aikamiehet Pohjanmaalta, opettivat lapsille oikein typeriä temppujaan, ja miten sekin voi olla muka hauskaa, kun aikamiehet juoksentelee kaupoissa vähissä vaatteissa nauraen omille jutuilleen  !?!?!? Tätä Emäntää ei naurattanut kyllä yhtään...... tosikoksi toteaisivat.

Ulos vilkaistessa märkää oli ja harmaata, Mitä siis tekemään? Mistä inspiraatiota tähän päivään?
Mikä se olisikaan se Elämän tarkoitus ?. no sehän oli se Ikävän karkoitus.

Voisi vaikka alkaa leipomaan pitkästä aikaa pullia Isännän iloksi. Ei muuta kun tarvikkeet pöydälle ja hihat heilumaan ja pullataikinaa vaivaamaan.

Sanovat, että pullataikinan alustaminen saa kuulemma ajatukset liikkeelle ja on jotenkin  terapeuttista yms., mutta minulla ei siinä hommassa kyllä tapahtunut muuta, kuin käsi likaantui ja samalla koko keittiö.



"Ne on monet, nuo inspiraation lähteet" totesin siinä hiki päässä harmistuneena ja sormet taikinasta tahmeina.

Mutta pullista kyllä syntyi uunissa ihan tekijänsä näköisiä. Ei pellille meinanneet mahtua. Ja tuli siitä sitten kuitenkin harmaalle päivälle kiva fiilis, kun kahvin kanssa niitä maisteli ja haisteli.

Senioritanssia

Nyt koitti sekin päivä, kun piti kaivaa netistä senioritanssi-video, muuten alkaa tämä mummo muistuttaa omaa istuintaan ulkoisessa olemuksessaan. Zumbaa en arvannut heti aloittaa, josko kokeilisi ensin tätä Seniori 365 - Tanssia Repukan lyödessä jaloissa tahtia ja heilauttaessa häntää.                 

>>>>>   Liikuntaa musiikin tahtiin 


Ja jos kerta sattuu olemaan vielä kaiken lisäksi tämmöinen pimeänä talvisydännä perin juurin koti-ihminen, niin ei auta kuin suorittaa omaehtoisena kurssina kotona. Ei muuta kun video pyörimään ja mummo myös. Pitää kuitenkin varoa, ettei ala pyörryttämään.......

Syksyn satoa