perjantai 30. lokakuuta 2015

Perjantairaati


Nyt on päässyt käymään niin, että tilanne oli   eskaloitunut niin pitkälle, että oli ihan pakko hakea kaupasta Pandan konvehtirasia. Ja tehtiin siinä sitten illan mittaan Isännän kanssa laatutestiä jo joulua varten. Isäntä söi toisen kerroksen ja minä sitten sen toisen ja todettiin yhteistuumin ne tasalaatuisiksi.

Todettiin myös, että ei ole meistä enää huimiin suorituksiin siinäkään lajissa, kun nuorempana olisi mennyt koko rasia per nuppi. Nyt otti yksi kerroskin koville.

Samalla siinä katsottiin "Vain Elämää"-ohjelmaa ja ihailtiin nuoruuden intoa ja muisteltiin, että ei vaan meidän nuoruudessa noin voinut riekkua. Heti oltiin sanomassa vanhempien suusta, että "Itku pitkästä ilosta jne".. kun hiukankin alkoi liikaa tirskua. Ilmankos se jalka sitten aina vipatti pöydän alla piilossa malttamattomana, kun energia sieltä väkisin purkautui, kun piti hiljaa paikallaan olla. On jotenkin niin ihana katsella kun nykynuoret purkavat iloaan positiivisesti ilmoille. Ei pääse turhia patoutumaan ja saavat siinä sivussa vanhatkin nuortumaan.

Siinä ohjelmaa katsellessa alkoi niin tehdä seuraavaksi mieli hapanleipää Pave Maijasen sitä siinä ohjelmassa leipoessa ja hain meille sitten kaapista suurin odotuksin vielä tänään ostamaani mukamas NIIN hyvää maalaisleipää ja sehän ei maistunut, ei sitten millekkään, kuten niin monet muutkin konsulenttien leivät. Kannattaisi varmaan tehdä leipä, jonka nimeksi laittaisi valmiiksi jo "Mauton Maalaisleipä",niin saattaisi tulla oikein hittituote, kun täyttäisi vaativammatkin ostajan odotukset.

Kahden hengen perjantairaatimme päätös kulminoitui siihen, että teimme tällä kertaa seuraavanlaisen päätelmän, parasta on Pandan suklaa ja ruotsalaisten vaaleat leivät. ...ja hassuja nämä uudet sivistyssanat.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Pohdintoja





Olipa IHANAA siirtyä viikonloppuna tähän suomalaisten normaaliaikaan. Ja toivottavasti tässä pysyttäisiinkin. Oli aamusella jotenkin niin semmoinen normaali ja levännyt olo.

Puoli vuotta tässä on oltukin vähän niinku toisen asialla. Hidas kun on tottumaan 

Miksi ihmeessä meidän pitäisi olla kaikessa mukana ja melkeinpä edelläkävijöitä. Voihan sitä olla  vähän itsepäinenkin. Tuskin niitä kauppoja syntyy, ollaan sitten tunti jäljessä tai edellä, kun kuitenkin ollaan eri ajassa, kuin moni naapurimme. On täällä meidänkin mäellä monenlaisessa ajassa eläviä ja silti ollaan väleissä.

Ja toinen asia, joka tässä mietityttää, että miksi naiset tahtoo tehdä miehistä naisia ????
Ajatus lähti vissiin tuosta  äskeisestä Akuutti-ohjelmasta ja monesta muustakin ohjelmasta. En minä ainakaan tykkää vaihtaa autonrenkaita enkä putsata rännejä ja tehdä kaikkea minun mielestä likaista ja viluista hommaa.




Minä ainakin haluan olla perinteinen nainen !! Kulkea paljain varpain lämpöisissä sisätiloissa ja tehdä näitä mukavia sisähommia. En kyllä vaihtais osia.






Muuten, tajusin juuri että jouluun on enää 7-8 viikkoa. Tässähän tulee taas kiire. Niin kuin joka vuosi ennenkin. On se toisaalta hyvä keksintö juuri siihen vuoden pimeimpään aikaan. Aika menee huomaamatta kevätpuolelle.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Muistojen Mese

Heräsin lauantai-aamuun tosimiehekkään kuorsauksen kuuluessa selkäni takaa. Kääntyessäni katsomaan selän taakse, siellä makasikin selällään Repe seuraajakoiramme pitkin pituuttaan ja veteli hirsiä paljon kovemmalla äänellä kuin Isäntänsä. Päätin nousta kahville pois moisesta metelistä nauttimaan ihanasta lauantai-aamusta kahvin kera lempituolissani.

TV:stä tuli Ykkösaamu haastateltavana Jari Sarasvuo. On se vaan jännä tapaus. Ei voinut olla ihmettelemättä, että mikä ihme se on, mikä hänessä jotenkin lumoaa katsojan. Aikani mietittyäni, totesin, että on sillä vaan vekkuli hymy, ei voi olla ilostumatta, kun se leväyttää sen hymynsä....
 

Samassa Isäntä ja koira kömpi uutisille. Totesin, että jotain vikaa on nyt, kun TV pätkii. On tehnyt sitä jo useampana päivänä. Isäntä meinasi, että eipä sitten auta kun ottaa moottorisaha............
Kahveen jälkeen sitten savottaan.... Isäntä, Emäntä ja Repe työnjohtajaksi, ja niin kaatui muutama puu antennin tieltä ja nyt näkyy taas telkkari. Ihmemies tuo Isäntä. 

Samantein savotta levisi sitten koko pihaan, kaikki moottorivehkeet oli pitkin pihaa, rakas retkiMesekin peruutettiin keskelle pihaa vielä ihailtavaksi, josko nyt olisi sen aika joutua jonnekkin muualle vaikka Kuusakoskelle, mutta se ehdotus ei mennyt läpi. 

On se vaan kovin haikeata Isännän siitä luopua, kun kuulemma kone lähtee käyntiinkin ekayrittämällä ja käynti-äänikin on NIIN IHANA. Sitä sitten hartaana kuunneltiin. Ei sen puoleen, en minäkään "uskalla" auton sisään astua, on sillä sen verran kivoja reissuja heitetty ennen vaunun hankkimista. Muutaman kerran olen sinne mennyt istuskelemaan ja aina on tullut oikein haikea mieli muistellessa. Siinä sitä oli tunnelmaa.....
                                                                                                            Muistojen Meselle: Piste


torstai 22. lokakuuta 2015

Kokopäivä työtä

Innostuttiin Isännän kanssa eilen lauteilla oikein kunnolla päivittelemään tätä nykyihmisten suunnatonta ihonhoitoa, että missä vaiheessa se tämmöiseksi on mennyt. Muisteltiin, että kun me oltiin nuoria, niin yleensä monessa perheessä pari kertaa viikossa saunottiin (toinen kerta oli jo luksusta), yleensä keskiviikkona ja lauantaina, vaihdettiin vaatteet ja oltiin olevinamme putipuhtaita. Jo useammin olisi tukankin pessyt, niin hilse vaan olisi olkapäille pöllynnyt. Ja iho pysyi vallan hyvänä. No niin, nyt moni aattelee, että niin varmaan sata vuotta sitten, mutta moinen oli maantapa vielä 70-80 -luvulla.

JA NYT, oikein antaumuksella kuoritaan ihosta kaikki rasva ja vielä melkein orvaskettä (vai mikä lie) myöten, hinkataan ja hangataan ja tuusataan tunti tolkulla ja mikä tässä ihmetyttää, niin se että sitten tilalle pistetään samantein jos jonkinlaista rasvaa kerroksittain. Ja sama koko kropassa, parhaimmat käy suihkussa kaksi kertaa päivässä käyttäen hienoja saippuoita ja sitten pitää tietysti koko kroppa taas heti rasvata. Herran jestas, siinähän menee koko päivä. Ja kaikki turhan takia.  Ensin rasva pois ja sitten uusi tilalle. No, kauppiaat ainakin rikastuu.

Ei sen puoleen, kyllä se tämäkin emäntä kantaa niitä turhia purkkeja kaupasta vähän väliä, Isäntä on epäillyt sen olevan naisissa piilevä geenivirhe ja leviämässä myös miehiin.

Mutta tämänkin hyllyn ainut käypä tuote on kuitenkin tuo vanhanajan Nivea (tuo sininen). Luin jostain sen olevan yhtä hyvän rasvan kuin kalleimmat huipputuotteet.

Ja myönnettävähän sitä on, että en kyllä minäkään siitä suihkusta luopuisi.  Vaikka siellä kastuukin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Seikkailijat arkkitehdin aidan vieressä





                       
Jo aikaisemmin tehty päätös retkeillä Repen kanssa aina viikonloppuisin mielenkiintoisiin luontokohteisiin,  sai tänään päätöksen laskeutua alas rantaan Aallon huvilan aidan vierttä.

Rannan haistettuaan, oli Repellä semmoinen veto päällä, että oli täysi työ olla lentämättä nenälleen vaikeakulkuisessa maastossa.

Rantaan päästyämme, löi Emännän jalat jo niin zetsuuria, että...mietinkin miten sen kotiin palaavan polun saisi jotenkin muutettua alamäeksi.
MISSÄ ihmeen vaiheessa ylämäet alkoi tuntua niin kovasti ylämäiltä. En minä joskus aikanaan huomannutkaan niitä.

Repelle ei oikeastaan rantaa ja vettä pitäisi näyttää ollenkaan, se tulee aina hulluksi sen haistettuaan, ja saa vetojuhdan voimat. Sen mielestä kun on kaikkein hauskin leikki, kun joku heittelee veteen kiviä.
Kyllä kannatti mennä vaan perässä sinne, minne Repen nenä näytti. Kaunista oli ja lämmintä. 10 metrin päässä oli vene, jolla Aalto on näitä vesiä seilannut. Mutta moinen pursi oli muovien alla piilossa, niin eipä saatu kuvaa tähän. Kiva olisi uimapaikka tässä, kun vain polku olisi parempi ja oikeastaan gabiinihissi kuljettamaan emännän mäen päälle. Repestäkään kun ei ollut vetämään kotia päin.
Päästiinpäs sitten lopulta mäen päälle, hikisinä mutta onnellisina. Repelle odotti lihaisat palat ja Emännälle Kismet suklaata huiman urheilusuorituksen jälkeiseen palautukseen.


lauantai 17. lokakuuta 2015

Harvinaista herkkua

Harvemmin on ihan näin kaunista ja erikoista auringonlaskua tarjolla, mutta nyt osui mummulasta kotiin ajellessa. Ja kuvat otettu kännykällä. Minkälaisia lie olisivat tulleet jollain hyvällä kameralla.


torstai 15. lokakuuta 2015

Iltapuhteita

Kylläpä oli kiva ilma iltakävelyllä. Ei palellut vielä nenänpäätäkään. Kaunistakin oli katulamppujen alla keltaiset lehdet askeleittemme alla. Ja taivaalla tuikki muutama tähti ja ties monettako iltaa pörräsi lentokone edestakaisin järven päällä.Ja näköjään ihan runolliseksi emännän heitti.
Hiljaista oli nukkumalähiössä, ei ketään, ei edes 'ristinsieluakaan'...onneksi. Mutta ei se meitä Repen kanssa haitannut. Fakseja oli silti tienposket ja ruohonvarret täynnä Repelle luettavaksi ja minulla meinasi ihan niskat nyrjähtää taivasta tiiratessani.

Ihmettelin ihan, että missä kaikki ihmiset. Liekkö TV:stä tulossa jotain mielenkiintoista. TV:stä puheenollen, sen kun nykyään avaa ja pyörittää kanavia, niin meinaa meikäläisenkin ymmärrys olla jo joskus koetuksella, (vaikka perin ymmärtäväinen yritän ollakkin) että eikö enää mitään rotia...........  kaikenlaista Bimbo Oy:tä yms. vastaavaa. Lojutaan altaissa ja puhutaan potaskaa päivät pitkät. Ei muuta kun töihin sieltä ja mielellään vielä kuuden vuoroon. Ja kaiken lisäksi miehet vaikuttaa nykyään paljon fiksummilta kuin naiset. Minäkö vanhanaikainen...ei pidä paikkaansa. Vaikka näinhän ne juuri yli 50:t minunkin nuoruudessa päivittelivät maailman menoa.

Eräs ystäväni oli löytänyt kivoja persoonallisuustestejä netistä ja niin me Isännän kanssa tehtiin myös niitä innolla iltapuhteena. Löytyi perheestä mm.löytöretkeilijää ja diplomaattia. Ja ihan selvästi oltiin juuri kuvausten mukaisia, paitsi että ei se kyllä kummassakaan paljon ulospäin näkynyt.
Mutta päänsisäisesti ihan selvästi oltiin.

Ennen pimeää
                                        Ja nyt nukkumaan ja sassiin...            Sininen uni


maanantai 12. lokakuuta 2015

Iän tuomaa helpotusta

Vanhoja koneita

Olen huomannut ilokseni, että ikähän tuokin helpotusta moneen asiaan.

On jotenkin paljon tasaisempi olo, kun ei ole koko ajan vauhti päällä. Ihan voi vain välillä rauhassa istua ja tuumata asioita. Ihaillakin näkemäänsä.
Ei tarvi märehtiä menneitä, kun ei edes muista kunnolla edellistä päivää. Ei tarvitse päteä, kuunnella vain sivusta tyynenä. Elellä vain luomuna ja aatella, että jos ei kelpaa, niin ollaan ilman taikka toisin päin: olkoot ilman.



Antaa vaan maailman mennä menojaan ja kattella sivusta ja tuumata väliin itseensä perin tyytyväisenä"että mitäs minä sanoin". Otattaa hammas kerrallaan suusta pois ja tuumata, että eipähän enää särje ja rahatkin säästyy. Mennä illalla nukkumaan väsyneenä ja tajuta vihdoin viimein, että mitkä on ne asiat, joita kannattaa tosiaan illalla miettiä. Viettää vieraitten kanssa rennosti aikaa murehtimatta, miltä se huusholli tosiaan näyttää. Seisoskella koiran kanssa tienposkessa äimänkäkenä ihan luvan kanssa ja tajuta vihdoin, että elämä on tässä eikä muualla. Ja ottaa välillä ihanat päikkärit.


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Väriä päästävät

Rusketuksen kaikotessa satuin vilkaisemaan vähän pitempään peiliin ja sus' siunakkoon, ihan säikähdin ja vetäydyin takaviistoon ja varovasti kurkistin uudestaan. Päivittelin Isännälle, että pitäsköhän tuolle naamalle tehdä jotain, kun alkaa näyttää ihan siniveriseltä. Ainakin silmänaluset. Siihen Isäntä tuumasi, että pitääkö hänen nyt sekin alkaa repareeraamaan, kun sentään jo hiuksetkin leikkaa. Rajansa kuulemma kaikella. No, aatelin, että netistähän siihenkin vissiin ohjeet löytyy ja asiansa osaavilta alan harrastajilta saanee tukea.
Pois on väri lähtenyt emännästä ja vihreä lehdistä
Ja käytyäni tässä muutaman netin pika-meikkikoulun, opinkin jo teoria-alkeet.  Ensimmäiseksi tarvitsisi vissiinkin ostaa ainakin 5 kertaa suurentava peili. Ja ei muuta kun valokynää ostamaan, kulmat kuntoon ja eyelineriä silmien muotoa korostamaan, pienet siivet ulkoreunoihin Huom ! ylöspäin, ettei tule raskas katse, mutta ei mielellään tässä iässä silmien alapuolelle. Ja lisänä vielä ripsinkääntäjä ja sipaisu ripsiväriä, niin johan ilme kirkastuu. Paitsi, että aamuisin töihin lähteissä on huomattavasti helpompi pistää silmälasit vain nenälle, sama se näkeekö niillä vai ei. Mutta paremmalta näyttää.

Monta suunniteltua työtä jäi tekemättä viikonloppuna, kun oli tätä meikkikoulua, Isännällä keikkaa ja kotonamme kun asuu yksi hyvä aikatauluttaja ja yksi suunnittelija, mutta se työntekijä puuttuu.

Ja Isännän lempihousuista oli väri päässyt kulahtamaan ja kaivoi kaapista vuosia sitten ostamansa vaatevärin. Tuumasin, että peseppä nyt ihan ite ne housusi. No, siitä tapahtumasta tulikin ihan tekniikan ihmisen pitkäkestoinen mielenkiintoinen prosessi. Siinä se Isäntä sitten tutki oikein tarkemmin tämän pesuprosessin: veden tulon ja määrän ja suhteen, käyttöohjeen yms. tekniset asiat. Tuumasin, että kyllä koneet on luotu naisia varten..... 
                                                    Syysmusaa >>>>   Myrskyluodon Maija 

lauantai 3. lokakuuta 2015

Lauantai-tanssit

                     Tänään la. 3.10.15 Tanssit Saakosken Suojakalliolla.
                                       Musiikista vastaa Metsound.