Karkkia ja kananmunia

Niin sitä sitten lamppu sammuu syksyä kohti, niin että tarvitaan tässä jo keinovaloa. Ehkäpä piristyspillereitäkin, suklaata yms. ihmekkös että Suomi on Euroopan eniten makeisia syövä maa Ruotsin kanssa täällä syksyn pimeydessä ja kylmyydessä. Kyllä tässä yhtenä päivänä kuitenkin oikein seisahduin ihmettelemään marketin kilometrin mittaista karkkiseinustaa, ja väkisin mieleen juolahti ajatus,  kuinka kaikki karkit olisi verollepantava................. ja miten on MAHDOLLISTA, että me tarvitaan niin paljon makeisia.

Yritä tässä nyt sitten nykästä sitä positiivisuutta syksyä kohti, kun alkaa vielä kaiken lisäksi nukuttamaan. Ilman päiväunia ei tahdo selvitä. Heräsin kyllä siinä kohtaa, kun kuulin tämän ikiaikaisen totuuden siitä, kuinka raaka kananmuna pysyy pystyssä syys- ja kevätpäivän tasauksen aikoihin. Ja kuulemma vielä kaiken lisäksi ihan sama, kummin päin pöydälle asettaa.
Minulta päivä meni ohi, mutta nyt innolla odottelemaan kevätpäivän tasausta ja sitten testaamaan.

Tässä linkki meille syysväsyneille uuteen talviharrastukseen:  >>>>>>   Ja vanhakin nuortuu             

                                  

Keski-ikä

Nyt se sitten alkoi, nimittäin keski-ikä. Uuden ajanlaskun mukaan nykyään se alkaa juuri minun ikäisilläni eli 53-vuotiaana. Ja vasta hiljattain luin tieteellisestä lehdestä, että sen määritelmä oli näin:

•  keski-ikä       35/40–55/65 v
• .vanhuus yli   60/65 v

Mutta pakkohan sekin oli muuttaa, kun kaikki kerta menee muutenkin uusiksi. Herää kysymys, että minkähän mukaan ne nuo ikämääritelmät keksii: biologian vai kulloisenkin tarpeen mukaan.


Niin no, tänään siis kuulin radiosta olevani päässyt siis (uudestaan jo) keski-ikäiseksi. Silloin kuulemma paikat alkaa kangistua, koko olemus kaikin puolin hidastua ja harmaantua. Vaatteet valitaan mieluusti mukavuuden mukaan, ei niinkään näköseikkojen. Karvankasvu lisääntyy ei toivotuissa paikoissa ja muistikin alkaa reistaamaan ja yhä enemmän tulee siunailtua maailman menoa, eikä pysy välttämättä enää mukana muotihiteissä yms.

Mutta onhan tässä asiassa ainakin se HYVÄ PUOLI, että jos ja kun pääsen tämänkin keski-iän yli, niin sitten tulee varmaankin TAAS uusi määritelmä keski-iälle.   65 - 85 -vuotiaat keski-ikäiset ja kolmannen kerranhan minä olen jo konkari siinä asiassa.

Syyskuu

Tätä pitääkin syventyä oikein miettimään

Varasuunnitelma

Olen pitänyt tässä itseni kanssa varmuuden vuoksi työaikaneuvottelut ja lyönyt raja-arvot aamuheräämiselle ja todennut ilokseni, että en joudu sittenkään nousemaan yhtään aikaisemmin kuin ennen. Nimittäin syöksymällä suurin piirtein tukka pystyssä yöpaita päällä auton rattiin ja siistiytymällä ja juomalla aamun ensimmäiset kahveet työpaikalla säästyy mokoma aika peiton alla. Ja kahviakin siinä säästyy verrattuna tuohon edelliseen työaikamalliini, kun työpaikalla juotiin jo aamun toiset kahvit.
Oikeastaan sitä tulee aamuisin tehtyä kaikenlaisia turhia kiemuroita kotona, kun sitä voisi aamun avata työpaikallakin.

Hyvää huomenta Suomi

Repen juhlaviikot

Passitettiin tuo Isäntä aamusella Repen kanssa töihinsä huiskutusten kera. Lähteissään ihaili itseään, kun kuulemma maha on pienentynyt. Ihmetteli sitä, että kumma, kun on tullut kuitenkin nykyään syötyä enemmän ja useimmin. Mutta tuli sitten siihen johtopäätökseen, että jos hän onkin ollut ennen nälkiintyneessä tilassa. Silloinhan vatsa pömpöttää. Me Repen kanssa siihen nyökyteltiin ja hiukan meitä nauratti.

Ja Ah tätä autuutta, kun saa nukkua niin kauan kuin nukuttaa ja kerrankin kuulla omat ajatuksensa. Ei sen puoleen, ei se Isäntä mikään jatkuva pulputtaja ole.

Kyllä on sitten hyviä nämä mustikat

Löydettiin eilen Repen kanssa metsästä aivan ihana "Repenkierros". Riemua kesti niin kauan kunnes eilen löydettiin polulta pari mustamakkaran näköistä pökälettä, joissa oli puolukatkin valmiina sisällä. Liekkö supikoiran, toivottavasti ei karhun. Repe ruukaa aina metsään mennessä jukimaan ja
uhoamaan ja ruopimaan miehekkäästi maata tassuillaan, niin että turpeet lentää. 

Siis jotain siellä ainakin Repeä pelottavaa on. Kumma kyllä, kun lapsena tuli hiihdeltyä hämärissä korvissa, eikä pelottanut yhtään ja nyt ei tarvitse mennä kuin kilometri tuonne metsään, niin alkaa jo mielikuvitus jyllätä.


Toivottavasti ilmat jatkuu pitkään näin lämpöisinä. Viime vuonnahan satoi lunta tähän aikaan, muistan sen siitä, kun samaisella lomaviikolla Kuusamosta kiireellä etelään päin suunnattiin kesärenkaissa. Ja samaten toissavuonna, kun lähdettiin Kuusamon sijasta Poriin lunta karkuun nauttimaan vielä merestä ja auringonpaisteesta. Sattui olemaan sillä lomaviikolla ainut paikka Suomesta, missä paistoi aurinko ja saattoi vielä haistaa menneen kesän.

.

Tykkään/En tykkää

     Yksi asia ainakin vanhenemisessa kirkastuu, nimittäin se, että tietää paremmin, MISTÄ         tykkää ja mistä ei.  Ja voi niitä onnellisia pikkuvanhoja vai voisiko  heitä nimittää vanhoina syntyneiksi, jotka jo nuorena tietää tasan tarkkaan, mitä haluavat.

Itse olen huomannut nimittäin tämän yllämainitun asian kirkastuneen päässäni esim. autossa radiota kuunnellessani. Nykyään menee radio vikkelästi kiinni tai toiselle kanavalle tiettyjen laulajien laulaessa ja päässä kuuluu vahvasti"en tykkää".
Liekkö tarttunut minuunkin tämä nykyajan "tykkää/en tykkää" -meininki. Ennen sitä piti vaikka vain olla tykkäävinään jostain asiasta, vaikka ei tykännytkään. Hitsi kun minäkin aikanaan esimerkiksi kansakoulun eka luokalla olisin uskaltanut sanoa suureen ääneen, että "EN TYKKÄÄ" kun opettaja juotti pakolla peltimukista maitoa joka ikinen päivä, vaikka minä niin inhosin sitä maitoa. Eihän sitä tiedä vielä, kuinka itsepäinen mummeli minusta vielä kehittynee.

Repen ryhtiryhmä

 Talvi lähestyy, oletko valmis, minä EN. Ei auta, nuttu niskaan ja näin lähti Repen ryhtiryhmä

Iloinen reippailija

reipastelemaan Naissaareen, jossa ei muita reippaita paljoakaan näkynyt. Ei laivoja, ei turistipaljoutta. Lähtijöistä reippain oli Repe Reipas, joka kävi reissulla myös uimassa, kun oli niin onnesta sekaisin. Viis veden viileydestä. Sillalla kyllä reipasta pelotti niin, että piti melkein maha maata pitkin hiipiä.

Repen iloisuutta katsellessa ja maisemien silmiä hivellessä pienryhmän askel muuttui kuitenkin keveäksi ja mieli pirteäksi. Joten perustettiin jatkoa varten viikonloppuryhmä (=Isäntä, Emäntä ja koira) tutustuen mielenkiintoisiin erilaisiin kohteiseen, jotta jatkossakin mielenkiinto säilyisi. Lenkin jälkeisenä palautusravintona ja kiihokkeena toimi pullakahvit Naissaaren kahvilassa.

 

Tuottavuushyppy

Tässähän menee ihan pää sekaisin, kun avaa television ja kuuntelee vähän aikaa tuutista tulevaa korkeampaa matematiikkaa. Eikö ne nyt siellä ymmärrä, että  lyhentäähän sitä työaikaa pitäisi, siis sama työ lyhyemmällä työajalla, sillä neuvonhan se tuottavuus kasvaisi ja tehokkuus lisääntyisi. Kyllä muuten askel nousisi ihan eri tahtiin ja jäisi kaikki turhat pois. Ja kerkiäisi työpäivän jälkeen kuluttamaan. Ja Suomi pelastuisi. Tuolla mokomalla pidennyksellähän tulee vaan semmoinen tunne, että on jäänyt jälki-istuntoon työpäivän jälkeen eikä jaksa enää kuin kotisohvalle raahautua.                                   >>>>   Tuottavuus ylös

Paljonkohan näillä ehdottajilla on ollut koulussa matematiikka, no ei sen puoleen, ei se paljon minullakaan ollut, mutta kaverilla oli, jolta sain tarvittaessa tukiopetusta. Kiitokset vaan vieläkin !
Erityisen vaikeita oli prosenttilaskut, aikayksiköiden laskeminen sekä omituista oli joukko-oppi,joka ei ole vielä tänä päivänäkään minulle auennut.

Huijausta

Minä kun NIIN tykkään jäätelöstä ja sitä teki mieli töistä tullessa. Kysyin Isännältä, että jos otettas. Isäntä esitti, että otetaan vaan, mutta jos tällä kertaa vain ohuet siivut, eihän sitä kuulemma tarvi niin paljoa kerralla ottaa. Mutta minä halusin kunnolla jäätelöä. No, otin sen puolen litran jäätelön pakkasesta, puolitin sen kahteen osaan ja ne kaksi juustopalan kokoista palasta jaoin sitten vielä juonisti kahteen sievään siivuun ja tarjoilin hiukan isommassa lasiastiassa Isännälle ja täydestä meni. Tai ainakin Isäntä antoi minun ymmärtää niin. Semmoista se on tämä yhteiselo: puolin ja toisin annetaan ymmärtää ja hyvältä silti maistui jäätelö.  

Talkoot, ne on päivän sana. Nyt kyllä meinaa tätä emäntää laiskottaa, ei meinaa jaksaa nyt alkaa ollenkaan mihinkään talkoisiin, kun kokemuksesta palkkiotkin on niin kehnot. Ja kuitenkin sitten vuoden päästä taas uutisissa hehkuttavat, että nyt tuli ENNÄTYS-BONUKSET !!  ja ohimennen huikkaavat olan yli, että kiitokset vaan kovasti talkooväelle !!! Ja antavat korkeintaan kahvia ja pullaa ja pakenevat paikalta.


Siinä sitä sitten ollaan kuivin suin, kun ryökäleet antoivat ymmärtää, että BONUS-jäätelöä olisi vähintäinkin talkoolaisille ollut luvassa !  Jäätelöhän kuuluu joka talkookahvituksiin tai ainakin kermakakku. Niin ainakin minun lapsuuteni heinätalkoisiin kuului.            

Luovuuspuuskia

 Juuri kun luulin, että työ ja sumuiset aamut on kokonaan tylsistänyt luovuuden,  niin tapahtui ihme,

Aamusumujen silta

joka lämmitti henkiin sammuneen luovuuden. Isäntä tuli töistä minulle mieluinen yllätys kainalossaan: Jo ainakin kuukauden haaveilemani autonistuimen lämmitin mukanaan.
Ja ai että, kun olin onnellinen! Asennus kuuluu kuulemma pakettiin ja siinä on kuulemma virtakytkin...kin, niin ei tarvitse aina pelata auton tupakansytyttimen kanssa.
Ajatella, mitä luksusta. Suuria ne on elämän pienet ilot, kun niikseen tulee.



Minulla on semmoinen kumma taipumus, että töihin ajellessa merkkaan usein jonkun asian ja se tuntuu toistuvan sitten vähän väliä. Tänään minua huvittanut seikka oli semmoinen, kun solkenaan tuolla teillä tulee vastaan isoja Citymaastureita, joiden ratin takana istuu aina pieni pää.  Taustapeilistäkin näyttää niin koomiselta kun on ISO auto ja pieni pää. Merkkasin, että paljon paremmalta näyttää rekka pienellä päällä. Kummallista. Voisivat kyllä vähän suhteuttaa autojen kokoa ohjaajan pään kokoon. Ihan jo tämmöisistä häiritsevistä ulkonäköseikoista lähtien.

Sitä on tässä jo kuukauden ajan ilmennyt kummaa kutinaa iltaisin käsissä TV:tä katsellessa ja onkin jo syntynyt jätelangoista jos jonkinlaista viritystä.

"Rallikaulaliinaa" ja sateenkaari-sääristymiä ym. ym.

En kyllä vielä tiedä, mihin ne aikanaan päätyvät, mutta kun on pakko heilutella niitä puikkoja. Ei mene iltaisin TV:n katselu ihan hukalle käsitöitä tehdessä.

Eilen innostuin tekemään ananaspiirakkaa, johon käytin
PIST ! Saksalaista vehnäjauhoa ja Huom ! Vapaan kananmunia. Syöty on jo koko piirakka. Oli NIIN Hyvää. Taikana varmaankin ....Vapaan kanan munat.

Sitten olen aloittanut omaehtoisen englanninopiskelun. Mutta jostain kumman syystä opiskelen kyllä englantia mutta ruotsia pukkaa tulemaan ?!!?!?!?!

Talvi turvattu, siis harrastuksia piisannee ihan omasta takaa.

Maalaismarkkinat

Tänään en voinut millään vastustaa näin hienosti tehtyä mainosta. Vaikka olin pyhästi vannonut siivoavani kotia koko päivän siedettävämpään kuntoon.
Mutta tuumasin sitten, että joutaahan sitä työtä tekemään kohta taas koko pitkän talven ja sittenkään siitä ei valmista tule.

Ongelmaksi muodostui se, että samaan aikaan toisaalla oli maalaismarkkinat ja toisaalla Veikkausjuhlat, jossa esiintyi Isännän lempparit: Pitkämö & Försti.

Ajateltiin sitten maksimoida markkinat ja jakaannuttiin kahteen ryhmään Repen kylläkin lähtiessä Emännän matkaan.

Ukkospilvet lähestyy

Kansaa oli käsittämätön määrä ja autoja tienposket täynnä. Sinne sitä pellolle Repen kanssa sitten parkkeerattiin ja autosta ulos astuttaessa olimme Repen nenän asennosta ja vetotahdista päätelleen astuttu perushajujen äärelle.

Repe olikin tohkeissaan, kun pääsi nuolemaan nukkuvan vasikan korvat, ihmettelemään jänöjussia oikein läheltä (iltalenkillähän skannataan asfaltilta vain pelkät jäljet), tutkimaan minihevosia, nuolemaan pikkulasten kädet ja maistelemaan mummojen paistettujen makkaroitten makupaloja. 

Taisi lukea tuossa kyltissä, että VANKAT KONEET

Siellä sitä käyskentelin lapsuusmaisemissa.

Hyvin on säilynyt Suojakallio, jossa lapsesta lähtien tuli käytyä monenlaisissa riennoissa.

Oli pikkujouluja, häitä, kesäjuhlia, urheilutapahtumia ja tansseja, joissa tanssinaskeleita ahkerasti harjoiteltiin.

Huutokauppa kohta alkamassa

Koti-ihminen

Hollantilainen koti

Kunhan tässä kuukausi päästään eteenpäin, kehkeytyy minusta taas armoton koti-ihminen. Oikein olen alkanut jo odottaa lokakuuta, kun eihän tätä jaksa kukaan, kun kesällä pitää tehdä KOKO vuoden asiat.

Koska lie julistavat kisan "Vuoden koti-ihminen". Pääpalkintona voisi olla : Vietä pimeän ajan kiireetön luxusloma kotona ilman pukeutumispaineita, äkkinäisiä liikkeelle lähtöjä, laittaen pimennysverhot kiinni ja haaveillen vaan kynttilänvalossa jo kaikesta siitä........................  mikä kuitenkin jää taas tekemättä.