tiistai 28. huhtikuuta 2015

Sorsaherra

Pitäisi tässä lähteä kylläkin puskia raivaamaan, mutta miten vetääkin tämä paholaisen rakkine. Taas tuli avattua tämä kone. Ihan kuin ei sitä päiväsaikaan jo tarpeeksi tuijottaisi. Mutta kun täällä on kaikkea mielenkiintoista. Tuolla puskissa sen sijaan on punkkeja, niitä hirviöitä, jotka viattoman pieninä hyppää niskaan kiinni ja sitten niistä kasvaa pikku hiljaa inhottavia isoja sitkeästi kiinni pitäviä harmaita kovia palloja, jotka saa melkein sekoamaan isommankin ihmisen.

Kotiin ajellessa koin ihastuttavan hetken, kun itsevarma Sorsaherra oli päättänyt ylittää tien. Ylitys ei tapahtunut  sitten laisinkaan suojatietä pitkin, mutta hyvin itsetietoisesti se kuitenkin vaappui tien yli ja koko ajan suu kävi, jotain varmaan siellä selitti minulle, että pysyhän täti vaan siellä rattis' takana rauhassa. Mihis sulla kiire?
Ja samaan aikaan radiossa Pekka Pouta ennusti ääni innostuksesta täristen, kuinka hänen harvemmin tulee ennustettua moista myräkkää tähän aikaan vuodesta,. Ennustus oli, että huomenna tulisi ja olisi sen verran hurja, että Vappuilma olisi sitten siihen verratuna suurin piirtein Ihana. Tuommoiset tunteita ravisuttavat ennustushetket on varmaan meterologin tähtihetkiä.
Minä kun niin olisin halunnut olla meteorologi, tykkään niin kovasti katsella taivasta ja alasin-pilviä. Olenkin toivonut vanhuutta avaralle paikalle, ei siis mihinkään puskiin.

Mutta nyt kuitenkin on pakko siirtyä sinne puskiin töihin, kohta ei kerkiä kun alkaa taas jääkiekko-aikakausi ja Euroviisuhuumat, mutta sitä ennen syön vielä Pingviini-jäätelön, Suomen Pakastetuimman jäätelön, on muuten HYVÄÄ !
Illan hämyssä

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kesäkauden avajaiset

Ikkunalla kukkii kauniisti kasvattajansa taidonnäyte: Bougainvillea.
Nyt on kesäkausi avattu Tertun päivillä, joka on perinteisesti ollut  merkkinä kesärenkaisiin siirtymisestä ja valon määrän lisääntymisestä, mutta ei välttämättä vielä villahousuista luopumisesta. Semmoista se on elo Pohjolassa, "riippuu siitä mistä päin tuulee."



 

Repe hyppäsi sohvalle odottamaan, että eikös sitä soitto ala jo soida. Kuulijakunta on ainakin jo arvokkaana odottamassa. Kahveitten jälkeen sitten kuuluu Repen järjestyksen mukaan käydä tarkistamassa uuden jäähallin rakennustyömaan eteneminen ja hajujäljet.
Ja siitä reissusta Repe ei anna miesväelle armoa tälläkään kertaa. Sen jälkeen sitten vasta saa väki rupatella rauhassa.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Vaalipäivän tunnelmaa

Nyt se on sitten täytetty, meinaan se lappunen siellä kopissa. Mutta olikin tällä kertaa TODELLA vaikeata. Vaaligalleriaakin netistä pyöritin ja yritin kuulostella, puhuvatko asiaa ja löytyisikö samassa paketissa jopa karismaakin.
Teki kyllä mieli kirjoittaa siihen lappuun, että "Joulupukki": Sillehän voisi sitten kukin aina kirjoittaa toivomuslistansa ja pukki sitten jakaisi lahjat tasapuolisesti tarveharkinnan mukaan (tietysti vielä kuittia vastaan) ja vielä pitäisi olla kilttikin, että saa rahat/lahjat. Ja pukin kirjeeseen ei sitten saisi laittaa valokuvia, ettei kukaan pärstäkertoimilla keplottelisi.
  
Uusia naamojakaan ei oikein tahdo hirvetä lähettää sinne pääkallon paikalle, kun niillähän menee 4 vuotta pelkästään eduskuntatalon isoja pylväitä ihmetellessä ja vanhat elää vielä edellistä vuosituhatta. Mutta tulipahan väkerrettyä numero vaalilounas herkullisena mielessä. Ja se maistuikin tänään ihanalle. Aivan kotiruuan makuista, vaikkakaan ei meidän keittiön kotiruuan ;) Siis ihan oikeasti, se oli todella hyvää ruokaa.
Lihanpaloja pureskellessa kylläkin valitin Isännälle, kuinka minun mielestä lihaa on yleensäkkin hankala syödä, jota taas Isäntä suuresti ihmetteli, siltä kun löytyy tekniikka joka hommaan, kuten nyt tähän lihansyötiinkin.

Ennen vaalireissulle lähtöä, katselin nyt sitten näitten nykyajan vanhusten suosittamana TV:stä Sohvaperunoita, se kun on kuulemma ihan kiva ohjelma. Ja olihan se ihan omalla tavallaan hauska kurkata ihmisten sohville kuuntelemaan kaikenlaisten ihmisten leppoisaa arvostelua ohjelmista. Samaan aikaan Isäntä ihaili tietokoneelta tilaamansa paketin matkaa maailmalla. Teki vissiin virtuaalimatkaa paketissa, sillä hetkellä oli kuulemma Hampurissa paketti menossa. Ja ai että, kun oli jännää se, Isännän mielestä.

Kyseistä virtuaalimatkaajaa odotellessani, funtsasin edelleen  maailman menoa ja ihmettelin mm, että nykyään paljon mainostettu Kingis jäätelöpuikkokaan ei maistu entiseen verrattuna muuta kuin.....kylmältä.

Ja että, miten voi olla mahdollista, että suomalaisia ei enää TV:stä tunnista. Jotain amerikkaista gaalaa katsellessani, huomasin että HE käyttäytyvät hillitymmin kuin nykyään suomalaiset.
Miten tässä näin on päässyt käymään !!??!! Siinä sitä olikin ihmettelemistä ja sitähän maailmassa riittää.

Sitä Repekin tässä minun kanssa perin hartaana miettii. 

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Repen Rompepäivät

Repen muodikas aamuinen pulled hair


Isäntä katseli tuossa alueuutisia ja ihmetteli juontajan tukkalaitetta, että ovat näköjään muotia tuommoiset nyhtöhiuksetkin nykyään, eivätkä ainoastaan nyhtöporsaat lautasella. Sitten häipyi soitto-jameihinsa ja me Repukan kanssa retkelle. Todettiin retkellä, että kauniisti laulaa mustarastas ja hyvää oli vesi solisevasta purosta Repen mielestä, paljon parempaa kuin omasta vesikupista.

Kotiin saavuttuamme, Repelle iski Rompepäivät. Ei muuta kun koppa nurin ja kasan alimmainen tietysti oli se päivän paras lelu. Erityisen mielenkiintoinen oli vihreä pallo, joka puristellessa menee lyttyyn, mutta täyttyy sitten  aina itsestään puhinaa pitäen täyteen. Sekös saa Repen vaistot heräämään ja hyökkäämään pallon kimppuun, ja juoksemaan ympäri huushollia palloa ravistellen puolelta toiselle. Meinaa vaan koko koira lentää nurkkaan nurin ravistellessaan päätään.
Kyllä nyt kelpaa, kun on romppeet Repen mieleisessä järjestyksessä

Töistä tullessa poikkesin marketeilla ja ajattelin, että olenpa tänään jotenkin katseita keräävä ja ihmettelin sitä suuresti koko kotiintulomatkan, kunnes kotona astuin eteiseen peilin eteen ja huomasin, että minulla oli takki auki ja olin näköjään laittanut värikkään mustekynän T-paidan kauluksen keskelle kiinni roikkumaan. No just joo, ei ihme että hiukan hymyilivät. Siinä se hyvin silmiinpistävästi keikkui leuan alla. Harvemmin olen vielä semmoista muotia naisilla nähnyt. Muistin sitten, että päivällähän sen töissä siihen kulkeissani pistin roikkumaan, kun ei ollut taskuja. Voi hyvänen aika, mitähän sitä vielä unohtaa päälleen kun ihmisten ilmoille lähtee. Muistuupa mieleeni tapaus kouluvuosilta kun linja-autopysäkillä kaverit ihmetteli, että mitä ihmettä minun housunlahkeesta roikkuu. Aloin vetämään lahkeesta roikkunutta kummallisuutta ja kas, sitähän sai vetää metritolkulla, kun kyseessä  sattui olemaan nailon sukkahousut. Ei ihme, etten ollut sinä aamuna löytänyt niitä mistään, vaan olin kaivanut kaapista uudet tilalle.

ja tässä vielä:      Kaunista kuultavaa viikonlopuksi

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäis menu

Arkeen siirtymistä auttanee (ehkä) läppärin avaaminen. Mutta hiukan vaikeaa on, kun Isäntä vie koko kaistan. Työpäivän aattoillan lohduksi yritin katsoa TV:tä, mutta sieltäkin kun tuli vain ihan kummia ohjelmia: Naiset yrittää olla miehiä, muskelitkin on suuremmat kuin miehillä ja sillä välin miehet laittaa essu päällä ruokaa ja hoitaa kotia, EI riittänyt meikätytön ymmärrys sitten siihen laisinkaan, siis siihen, että miksi nainen haluaa olla mies. Saati sitten uutuus-ohjelmaan "Aatami etsii Eevaa", ei muuten, mutta luulis olevan mukavampi istua hiekassa housut jalassa.

Pääsiäisruokana oli yleisön pyynnöstä Pääsiäis-lasagnettea aurinkosalaatilla, (EI siis lammasta = perin sitkeätä -> siitä on huonot kokemukset). Ja Mämmit kyllä unohtuivat jääkaappiin, josta niitä voi ottaa viikolla vaikka työpaikka-evääksi. Mutta ONNEKSI suklaamunat tuli syötyä ja seura oli maailman parasta.
Sehän jo tiedetäänkin, että jostain syystä ruuan suunnittelun kohdalla minulla on joku mielikuvitusaukko. Emäntäkoulu tai Marttakerho olisi varmaan kohdallani ollut kyllä suotavaa, melkeinpä pakollista. Vallankin kun meillä ei Isäntä halua leikkiä Emäntää.




Mutta tällä kertaa kunnostauduin oikein herkullisella hedelmätarjottimella, vaikkakin aluksi luulivat hedelmiä muovikoristeiksi.

Tästä päättelin, että pitäisiköhän hiukan useammin hedelmiä tarjota. Jo ihan senkin vuoksi, että ovat niin kauniita tuossa lasikulhossa.