maanantai 30. maaliskuuta 2015

Aamuvirkkujen ajanlasku

Nyt on siirrytty sitten taas tähän aamuvirkkujen aikaan. Kyllä tämä kellojen vekslaaminen on sitten höpöä hommaa. Kyllä suomalaiset voisivat olla sen verran itsepäisiä, että eläisivät ihan vaan omaa aikaansa, ei sitä joka asiassa tarvitsisi olla laumasielu. Voitaisiin olla vaikka ylpeänä ryhmä: "Oman Aikansa Kansalaiset".

Viikonlopun ajan totutellessa uuteen aikaan, aloitettiin lomaviikko-maanantai aamukahvilla Isännän kanssa pidetyllä aamupalaverilla, tuumattiin että onpa rämpsy keli. Että se niistä ulkohommista, ei paljon houkutellut. Ja mukamas kesäajassa. Siinä sitten siirryimme median äärelle Isännän todetessa, että " Ennen sitä halusi tietää kaiken mitä irti sai mediasta ja nykyään pitää tietää, mitä haluaa tietää mediasta" Niin se aika muuttuu.
Meilläkin päin lensi tämmöinen noita emännän lisäksi

Noitiakin kulki nurkissa sunnuntaina. Värikkäitä olivat ja pisamaisia. Kuulin, että sekin lysti olisi joittenkin mielestä kerjuuta tai jotain sinne päin ja pitäisi kuulemma lopettaa. Sehän on lasten hupia. Eri asia on, jos ovelle tulee 16-vuotias kerjäämään tai vanhemmat kuskaavat lapsiaan auton kanssa kilometrien säteellä tienaamassa itselleenkin iltanamit. Ovissa on lukot sitä varten, jos ei kestä lasten riemua. Voi sitä ilon päivää lapsilla, kun suunnittelevat ensin asunsa ja lähtevät pärekoriensa kanssa kiertämään ja ehkäpä jopa ilostuttamaan ovensa avaavia. 




tiistai 24. maaliskuuta 2015

Pakotetusti linja-autolla

Kokeilinpa tänään ns. pakotetusta syystä yleisiä kulkuneuvoja. Mielenkiintoista oli kokea, mitä tuntemuksia  linja-autokyyti toisi tullessaan. Monenlaisia toi: esim. kiireen tunnun käsittämättömästä syystä töissä sekä linjuriin juostessa. Melkein astmakohtauksen linja-autossa tyttöjen hajuvesistä. Pientä vaille oli etten joutunut poistumaan bussista alkumetreillä tukkatököttien ja tuoksujen takia, mutta onneksi  hajunlähteet poistuivat itse autosta melko pian poikien keskustellessa bussin takaosassa sivistyneesti matikasta ja fysiikasta. Keskusta-alueella pelotti kyydissä niin, että puristin rystyset valkoisina rautatankoa, kun kuski päästi mukulakatuja talla pohjassa niin, että päänikin tuntui sisältä päin tärisevän. Mutta onneksi keskustasta päästyään taajama-alueelle kuskin ajotyyli muuttuikin hartaammaksi ja aloin nukuttelemaan, melkeinpä hetkisen nautiskelemaan kyytistä (vallankin kun ei ollut liukasta).

Kokemuksesta rikastuneena tulin kuitenkin siihen päätelmään, että kannattaa ihan pelkästään jo siksi jaksaa vielä tienata, että voi ajella omalla "traktorilla" töihin ja kokea se huima vapaudentunne. Siinä sitä on kannustetta jo melkolailla meikätytölle tulevia työuravuosia varten odotellessa sitä karkaavaa eläkeiän päätä.

Meidän "Musta Lammas" nukkuu varpaitteni päällä tuolla pöydän alla niin että korina käy. Leikattiin sen talvitöppöset jaloista, ja siitä tuli ihan lampaan näköinen: ohuet jalat ja turpea kroppa, kun sillä on vielä
talviturkki niskassa


Nyt on pakko lopettaa tämä tarinointi, kun kone sanoo, ettei "komentosarjat vastaa kutsuihin" ja koko ajan taas tilttaa. Tätä Emäntää kun ei ole kyllä luotu "hitaille yhteyksille".

torstai 19. maaliskuuta 2015

Lahjontaa

Kissa kiitoksella elää, koira lahjomalla, samoin kuin Isäntä. Sain Isännän lahjottua koiran kanssa iltalenkille, kun lupasin kokata sille ruokaa. Kumma tuo hiuksen hieno ero miesten ja naisten välillä (huom. ei päde ihan kaikkiin yksilöihin), mutta noin yleensä ottaen miesväki ei tee mitään ilman, että hyötyvät siitä jotain. Naisväki saattaa jopa pelkästä kiitoksesta erehtyä tekemään monenlaista.


No, minä tein sillä aikaa sitten "Emännän Yllätystä", joka on semmoinen sörsseli, joka kulkee toisella nimellä "Mitä siitä sitten tulee". Odotukset oli suuret ja tippa kielellä sitä lautaselle kauhottiin, mutta ei siitä mitään hittituotetta tullut. Mutta yritys hyvä kymppi.

Kyllä minä sitten ihailen semmoisia ihmisiä, jotka osaa loihtia ruokia ja vielä sitä ilolla tekevät. Minä kun en viihdy sitten yhtään keittiössä.



Eikä mennyt kuin puoli tuntia, kun Isäntä tuli nälissään takaisin keittiöön ja valitti, että näkee nälkää kun sörsselissä ei ollut lihaa. Ei kuulemma pelkillä vihanneksilla raavas mies pärjää. Että se siitä ruuanlaitosta. Ei kehuja, ei kiitosta.          
Seuraavan kerran taidan kyllä loihtia ruokaa ...... vain lahjonnalla =).

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Tositapahtumiin perustuva

Oltiin muuten viime viikonloppuna Rakennusmessuilla. Niistä piti minun monenlaista kertoa, mutta on ollut tässä muuta tekemistä. Sen verran mainittakoon, että naisihmisen silmin siellä oli semmonen määrä samanlaisia esittelynurkkauksia perä jälkeen, että kierrellessä pää meni pyörälle. Ja ilman Isäntää en varmaan ulos olisi osannut, sen verran on huono tuo suuntavaisto.
Sinkkutytöille tiedoksi, että Rakennusmessuille sitä kannattaa suunnistaa, eikä mihinkään epämääräisiin meluisiin, savuisiin paikkoihin ;)

Tänään oli sitten IHANAN keväistä. Isännälle tuumailin, että kyllä siinä on niin täytynyt esi-isille käydä, kun ovat tänne Pohjolaan aikanaan tulleet, että juuri kun ovat suuntiman etelään päin ottaneet, niin onkin alkanut yllättäen aurinko paistaa ja tuntua elämä mukavammalta ja paluumatka unohtunut sitten taas lokakuulle asti. Tänään käväisi mielessä, että josko sitä kohta jo pääsisi leikkimään eräihmistä meidän "Mörskälle". Kummallinen polte  iski päästä Isännän kanssa sinne luonnonhelmaan noitumaan työnpaljoutta.  
           katso    ->     Mökille

Puun takaa pilkottaa ihan selvästi jo kevät


Isännälle pukkasi keikkaa ja tuossa stailasi itseään ja kyseli, että näyttääkö nyt hyvältä. Tuumasin, että muuten hyvä, mutta väriä olet vähän päästänyt. Meistä on tullut kumman harmaita/mustavalkoisia, ihan kuin vanhat elokuvat. Kateltiin tässä kerran passikuviamme ja ihmeteltiin, että ketkä niissä kuvissa on, onneksi oli ne ihmiset niissä kuvissa samassa suhteessa kulahtaneet.
Isännän soitellessa vietetään tässä Repukan kanssa taas laatuaikaa ihan kahestaan. Katselin juuri tositapahtumiin perustuvan elokuvan, minä kun NIIN tykkään tositapahtumiin perustuvista. Kaikenlaista keskeneräistä hommaakin tässä piti tehdä, mutta päätin ottaa sittenkin aatteella: siirrä kaiken minkä voit. Ja tee kaikkea kivaa. Kakun sentään pakkaseen väänsin ja siitä tuli niin kuohkea, etten moista ole aikoihin kokenut. Luulen, että syynä on Vapaan kananmunat.
Taidanpa katsoa vielä toisenkin Tositapahtumiin perustavan elokuvan ennen kuin se Isäntä saapuu.......

torstai 12. maaliskuuta 2015

Hymyn häivää torstai-iltaan

Tässä teille aivan IHANA kappale illan ratoksi     ->         "HYMYN HÄIVÄÄ"  

Äläkä hermostu ihan eka sekunnilla, kappale alkaa vasta 30 sekunnilla =)

torstai 5. maaliskuuta 2015

Älämölöä

Kävi sitten siniverisiäkin kylässä meillä täällä kotomaassa. Isäntä kertoi, mistä tuntee, että on semmoiset kyseessä. No, niillä on kuulemma sininen nenä. Ja kun katsoin sitä Ruotsin Kallea uutisissa, niin kas kummaa: kyllä se nenä ihan selvästi sinersi.

Töistä tullessa oli semmoinen älämölö päällä, että piti ihan jäätelöä käydä kaupasta tullessa hakemassa. Siellä oli pitkät jonot samanmoisia töistä palaavia tyhjäsilmäisiä/-päisiä väsähtäneitä, suurin piirtein samoja lohturuokia ostamassa. Tällä Emännällä ainakin oli tänään levyke ihan täysi, erroria koko ajan heitti eikä respondannut ollenkaan. Ei auttanut kuin sammuttaa hetkeksi kone ja syödä jäätelöä ja käynnistää sitten taas uudelleen.
Tällä Rento-Reiskalla näytti kyllä olevan kovalevy tyhjä, ei täynnä

Jäätelön syönnin lomassa pyysin Isäntää kysymään, että mitä minulle kuuluu ? Sain sitten oikein purkautua kunnolla, kun kerta kohteliaasti kysyi. Kerroin tästä suuresta nykyajan aivotyöskentelystä, josta tulee semmoinen älämölö päähän, että tuskin kotiaan ilman navigaattoria osaa.

Tässä vielä linkki siitä, kun mummo tietokoneen osti
  Tietokoneen osto

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kohti Wieniä

Sunnuntai päivän ratoksi yritin tuossa ottaa päivätorkkuja, mutta ei onnistunut. Ei tullut uni vaikka kuinka yritin. Sitten kohta alkaa kuitenkin väärään aikaan väsyttämään ja saa pakottaa itsensä pysymään hereillä iltaan saakka. Tässähän alkaa selvästikkin paluu lapsuuteen. Niinhän sitä pieniäkin nukutetaan ja valvotetaan vähän niinkuin ohjatusti, että nukkuisivat sitten yöllä. Onneksi pärjään vielä kuitenkin yksillä päikkäreillä, sitten alkaa jo vanhuus kolkuttaa kun alkaa kahdet tarvita ja varhaiseläke papereissa lausunto: Ei pysy enää työn ääressä hereillä.

Mutta hereillä pysyin erittäin hyvin eilen illalla, kun oli nämä Suomen Euroviisukarsinnat. Harvinaisen paljon oli hyvää musiikkia tarjolla. Johtunee varmaan siitä kun ei ollut välissä sitä iän ikuista arvovaltaista raatia ruotimassa. Siis kansa sai valita nämä finalistit.
Saapa nähdä toukokuussa, tekeekö Suomi "Lordit" kun Suomeamme edustaa nämä Veikot:
                                                                        ->     Pertti Kurikan nimipäivät



Isännälläkin on selkeästi kevättä rinnassa, kun jatkoi nyt syksyllä kesken jäänyttä kuistin stailaamisprojektiaan miehiseen makuun. Lupasin vissiin tuotoksesta kuvan laittaa.                                                
Mökkifiilistä omakotitalon kuistilla