Luomistuskaa

Luomistuska meinaa iskeä väkisin, joten olenpa tässä talvi-iltojen iloksi ottanut puikot ja langat esiin ja katsonut, mitä siitä sitten tulee, kun heiluttelen puikkoja. Se kun kuulemma on aivoille hyvää jumppaa, siis se kutominen, pistää aivot järjestykseen ja siivoaa aivo-sopukat turhalta pölyltä. Voi kun se siivoisi samalla nurkatkin, paljon mieluummin heiluttelen puikkoja kuin pölynimuria.
No, syntyi aika pian yksi pipon tekele. Työnsin sen päähän ja näytin ihan...Star Warsin Darth Vader:lta, joten ehkä se tarvitsee vielä tuunausta, ennen kuin kehtaa sen yleisille paikoille päähänsä pistää. 

Istun keittiössä päivystyspaikallani läppärini kanssa. Siitä näkee ikkunasta hyvin kahteen suuntaan päivystää. Tuumin, että täytyy kahdesta kohtaa käydä harventamassa puskia, että näkee paremmin ohjata liikennettä. Päässäni on joskus lahjaksi Instrusta ostetut lasit, jotka viimeisen päälle mitattiin silmilleni sopiviksi, enkä

kuitenkaan näe niillä kuin kieron näköisen maailman ja kaiken lisäksi vielä esim. kun menee ne päässä ulos postia hakemaan, tulee ihan hauska efekti: tunnen itseni lyhyeksi, melkein maata viistäväksi ja leveäksi. Lasit näkyy leventävän ja madaltavan maailmaa. Kummasti on mitatut lasit. Onkohan optikko mitannut väärät mitat minulta. Esim. silmämittojen sijasta emännän pituuden ja painon.

Olen tässä muistellut vuoden takaisin tunnelmia, tähän aikaan oli paljonkin jännitystä ilmassa. Ohessa linkki yhdenlaisista unelmoijista =)   
                                                                               Unelmista totta


Tuossa oikealla on oikein hortonomin ihme. Ei lehden lehteä varressa, mutta jos se onkin kyseisen kukan ominaisuus. Kukkii kyllä komeasti.

Karvalakki silmieni tiellä

On taas se aika vuodesta, kun vilukissoja koitellaan. Sen lisäksi, että kiskotaan sängystä kesken unien, niin pitää vielä astua pakkaseen ilman pakkasrajoja. Kun tässä aamuna muutamana hinkkasin tuulilasia teräsjäästä, niin keksin lopulta hakea vanhan maton tuulilasin suojaksi. Että vasta tässä iässä senkin sitten hoksasin. Ei harmittanut ollenkaan niin paljon, kuin ehkä sitten olisi harmittanut, kun olisin sen tajunnut vasta eläkeiässä.

No, heitinpä sitten hienostelutkin lopulta nurkkaan ja karvalakki niin syvälle että olkapäät otti vastaan ja toppahousut jalkaan, niin että olo oli kuin Michelin ukolla, (tässä tapauksessa akalla). Ja sisulla puskin läpi pakkasen ja päässäni pyöri allaoleva kappale, joka ei voi paremmin kuvata tammikuisia aamuisia tunnelmiani.
Ja eihän sitä sitten lopulta voi autonrattia puristaessa muuta kuin hymyillä ja tuumata, että tämä on sitä paljon puhuttua Suomalaista Sisua.

Karvalakki silmieni tiellä  Sanat: "Minä hakkaan nyt näitä lumia, pois tästä pyyhkijän sulasta. Aion myöhästyä junasta. Minä seison nyt tässä lumessa, kengät housujen punteissa. Pitkät kalsarit jalassa. Karvalakki silmieni tiellä, jää eikä ote irtoa. Ja vaikka irtoaisikin, jäisin tätä sulkaa hakkaamaan..."

Seinäkello

Sekaisin kuin seinäkello, tai sanoisinko, että luovuus hukassa. Päässä ei kulje mitään. Se on tainnutettu nyt työnteolla...... mutta siitähän mulle maksetaan :)

No, hyvä se on, että on nyt rytmi elämässä, mutta hyvää teki tuo rytmittömyyskin. Jospa sitä näkisi nyt paremmin sen olennaisen. 

Ja vuosi toimi jonkinlaisena siirtymäaikana" uuteen aikakauteen". Johonkin varttuneempaan sekä viisaampaan, muttei älykkäämpään ja rumuus senkun lisääntyy. Toivottavasti jotensakkin armahtavasti.

Isäntä lähti päivällä kylään ison kassin kanssa kajareita testaamaan. Ehdotin, että josko alkaisi käyttää nimeä Doctor Kajander, kun on niin kovin ihastunut moiseen testaushommaan. Ehdotin sille myös uusiutumiskonseptiksi seuraavalle tanssikeikalle, että jos huutelisi yllättäen niille tanssaaville mummoille, että "Ootteko messissä ? tai vaikka "Mikä on meininki ?" Voisivat pian vaikka seota jalkoihinsa.

Ilmassa on selvästikkin taantumisen merkkejä. Etsiskelin päivällä vedettävää kelloani, johon olen kovin ihastunut ja niillä on kuulemma alkanut olla kysyntää muuallakin, kun ihmiset kyllästyy pattereihin. Ja TV:kin on sittenkin taas muodissa, vaikka välillä pelättiin sen jo katoavan käytöstä. Ihmiset taitaa alkaa kyllästymään kaiken maailman härpäkkeisiin, ja tiedon etsintään milloin mistäkin. TV tuntuu nykyään jo mukavan yksinkertaiselta: aatella, istahtaa sohvalle ja avata TV kaukosäätimellä ja yllättää itsensä jollain sieltä tulevalla peräti hyvälläkin ohjelmalla, (ovat meinaan parantaneet viime aikoina tarjontaa). Ja ajatella sitä päivää, kun sieltä löytyy kaikki tieto, siis samasta tuutista. Saati sitten, kun tulee se päivä, kun ruudusta pääsee astumaan (siis ihan kirjaimellisesti) maailmaan, sitten ei Isäntä saakkaan enää minua vaivautumaan reppureissaajaksi. Tervetuloa yksinkertaisempi elämä.




Viime päivinä on tuunattu vanhaa syöttötuolia uusiokäyttöön ja me Isännän kanssa saadaan olla lapsia jälleen. :)

Vuosi purkissa

Ja niin se on taas yksi vuosi purkissa ja uusi alussa. Ja vieläkin tälle blogilleni yleisön pyynnöstä tai siitä huolimatta :) jutustelen. Isäntä tuossa juuri alkoi haltioituneena katsomaan jotain vanhaa merirosvoelokuvaa.

Kalenteri, kuppi ja perkolaattori, siinä tärkeimmät

Viime aikoina se on "Kätevänä Isäntänä" rakentanut mielessään monta hirsimökkiä nöräten niitä Youtubesta: hyvin suunniteltu, puoliksi tehty, sanoisin.

Tänään minuunkin iski ihan yllättäen talven keskellä "EräJormailu-kuume" (nimitys tulee nuoremmalta sukupolvelta).
Siihen sisältyi kuvittelua järvituulesta, mullantuoksusta, patteriradion kuuntelusta, yöpymistä kynttilän valossa I-tähden parakkimökissä mökkitontilla yms. kivaa. Mutta koitin unohtaa asian nyt, kun pitää odottaa ainakin 3-4 kuukautta vielä.

Mutta vielä tuosta eletystä vuodesta. Nyt joulunpyhinä muisteltuna tuntuu siltä, että on semmoinen itsensä löytänyt olo. Jos ei joskus elä vain itselleen, voi vauhdissa hukata itsensä.

Jotenkin nyt Repen kanssa lenkillä ollessakin tuntuu siltä, että elämä on tässä ja nyt, ei jossain toisaalla, niin kuin ehkä joskus nuorempana tuntui. Ja se on aika hieno tunne, kun on ns. "kotona" itsessään. 
Eli päätelmä sapattivuodesta on, että suosittelen kaikille.

Tähän sopisi vaikka kappale :     Koneeseen kadonnut