Taivaalla ekan adventin kajastus

Neljättä päivää tässä ollaan oltu "ämpäripäisen" koiran kaverina. Hyvin se itse näyttää kestävän kovan

kaulurinsa, vaikka koko ajan törmäileekin kauluksistaan ahtaisiin paikkoihin, eikä osaa nostaa kauluria tarpeeksi korkealle hypätessään esim. rahin päälle. Mutta emännältä tässä meinaa hermot mennä, kun koko ajan tökitään sääreen kovalla kaulurilla, kun Repehän kulkee koko ajan perässä, meni minne tahansa. Ja säälistä meinaan sairastua, kun toinen niin nöyrästi se päässään elelee ja silmiin niin kauniisti katselee. Mutta säälihän onkin sairaus. 

Isäntä tuumas, että näköjään nykyään "Hosumalla hyvää tulee" katellessaan rakennus- ja tuunausohjelmia TV:stä. Ei ymmärretä me (Hämeen Hitaat), miksi koko ajan on joka hommassa niin kiire, on sitten kyse rakentamisesta, ruuanlaitosta tai mistä vaan. Ihan älytöntä touhua, kun alkaa oikein aatteleen.


Tuli sitten "Liitto-oravasta" putoushahmo. Taitaa ollakin sille käyttöä, kun näyttää tuo kehitys kulkevan niin perin juurin takaperin. Kohta pitää taas kuitenkin kaikki uudestaan keksiä.

Ai Niin, se kirja "Lavatähti ja kirjamies". Luin sen loppuun ja piti pureskella pari päivää. Siinä olisi ollut ainesta hienoon rakkauskertomukseen, mutta siitä paistaa läpi joku kumma kauna, joka jotenkin sen pilaa. Mutta kaippa sitä sitten voi hyväksikin sanoa, kun oli ihan pakko loppuun asti lukea ja jopa jäädä pohtimaan.

Enpä malta olla laittamatta tuohon linkkiä, jossa Katri on niin nättinä;   Katri nättinä

Toipilaan seuralaisena

 Englantilainen potilas (Repe King Charles Spaniel)

Siinäpä meidän "Päivänsäde".
Ei vaines, sehän on meidän Repe kauluri päässä, ettei pääse nuolemaan haavojaan. Raukkaparasta kun tehtiin "Ruuna". Sääliksi ihan on käynyt raukkaa, kun joutuu tuommoinen kova muovikauluri kaulassa olemaan peräti 10 päivää. Aika hyvin se on oppinut laskelmoimaan, mistä paikasta mahtuu ilman seiniin törmäystä.
Viime yönä oli vaan emännällä hiukan outo tilanne kun koira änkesi kauluri päässä viereen nukkumaan. No, kyllä sopu tilaa antoi. Ja pitihän sitä nyt hiukan lelliä, kun kerta kipeä oli. Haisi vaan NIIN HIRVEÄSTI.

Luin lehdestä, että suklaa ei olekkaan niin epäterveellistä, vaan monesta makeasta herkusta se paras vaihtoehto niitten GI-arvojensa suhteen ja suomalaisia ei kuulemma voi sanoa masentuneiksi vaan olemme melankolisia ja me kuulemma halutaankin olla semmoisia, joten ihanaa kun saa sittenkin ihan luvan kanssa syödä suklaata ja olla positiivisesti melankolinen. Sekin on suomalainen taitolaji. Niin, ja kuulemma hedelmäsokeri se vasta vaarallista on, rasvamaksa kuulemma tulee. Siis kait paras edelleen kulkea keskitietä noissa ruoka-asioissa.

Pääsi muuten niin myös käymään, että rikoin yhtä periaatettani vastaan (taas): olin päättänyt olla kajoamatta Panu Rajalan tuotantoon. Mutta sitten menin ostamaan pukinkonttiin sen Lavatähti ja kirjamiehen. Aikani sitä kirjaa itseltäni piilotettuani, en malttanut olla avaamatta kansia. Nyt olen puolessa välin. Se se vasta outo kirja on. Se on kirjoitettu muka rakkauskertomukseksi. Ensimmäinen kappale on todella outo. Heti meinasin siinä kohtaa lopettaa lukemisen kun se tuntui niin omituiselta: jotenkin ivaavalta ja halveksivalta, vaikka ihan itse oli kirjamies omasta halustaan hakeutunut Lavatähden seuraan. Oudosti kirja pakottaa kuitenkin lukemaan, saas nähdä, mikä on lopputulema koko kirjan luettuani. Mielenkiintoista !

Nuorekas olo

Repen villainen autoiluasu

Siinä se meidän Repukka kyyhöttää uusi lämmin autoiluasu niskassaan odotellessaan taas mukaan pääsyä. Lauantaina käytiin tutustumassa Keljonkankaan Tapiolaan, kun ovat tansseja yms. mainostaneet siellä pidettävän. Nenäpäivän tangokuninkaallisten esiintyminen meni vallan ohi. Mutta nyt oli luvassa lauantain iltapäivätanssit. Parempi ennen saunaa kuin saunan jälkeen, jolloin lämmin saunatakki vetää puoleensa, enkä millään viitsi enää kotoa lähteä kylmään maailmaan, nuorena oli asia erikseen, kun piti Isäntää katella=)

Tapiola iltapäivän hämärissä

Ja kylläpä tunsin itseni nuorekkaaksi kun kerrankin oltiin Isännän kanssa nuoremmasta päästä tanssiväkeä. Ei sen puoleen, paremmassa kunnossa taisi iäkkäämpi tanssiväki olla kuin me. Ja pilke näkyi olevan silmäkulmassa.

Musiikki oli jalkaankäypää, tanssisali happipitoinen ja lattia sopivan liukas. Kahvit ja pullat kuuluivat sisäänpääsymaksuun.

Tunkua Pelimannitalolla

Eilen ajeltiinkin Mänttässä. Se on siitä hauska kaupunki, että siellä virkistetään ihmisiä ylläreillä: koskaan ei tiedä, kummalta puolen rataa löytyy aina seuraavalla käynnillä mikäkin kauppa =). Hauskaa vaihtelua. Pimeässä kotiin ajellessa tien yli loikki joku musta, jolla oli heijastinnauhoja kuin seepralla. Ensin ajateltiin, että evoluutio olisi jo nyt kehittynyt niin pitkälle, että hirvilläkin olisi jo heijastimet turkissa, mutta se olikin hölkkääjä, joka pimeydessä halusi juoksennella illan pimeydessä liikenteen seassa.

Tänään sitten Huom ! Keskisuomalaisesta huomattiin, että Pelimannitalolla on esiintymässä Dixie Harlem solistinaan Jonna Ortju.

No, eipä muuta kuin suunta sinne sitten. Moni muukin oli merkannut asian ja siellähän olikin ruuhkaa. Autot ei pihaan mahtuneet.

Dixie-pojat pisti parastaan ja Jonna Ortju lauloi todella kauniisti ja hänessä oli karismaa. Esittivät joulu-shown mm.swingahtavasti. Ablodit !!
Tässä näyte Ortjulta: Pakko Pakko Pakko

Palokan Pelimannitaloon oli todella kiva tutustua. Taidamme käydä useamminkin.

Tajusin siellä tänään, että tässähän on Joulu tulossa.

Esittivät lopuksi myös sen aika monelle tutun  Espanjalaisen joululaulun:

Feliz Navidad

Yökyöpeli

Kesäyön kuva: Tuulikello

On yö, ja minä se vaan keittelen sitä kauan haaveilemaani riisipuuroa ja kirjoittelen tänne blogiini. Siis aika pahasti ollaan tässä yhteiskunnasta vieraannuttu =). Mutta pistetään nyt kunnolla risaiseksi, ennen kuin pitää olla taas ihmisiksi ja valvotaan vielä kun saadaan. Vaikka eipä ne kait työpaikalla ole aiemminkaan siihen tottuneet, että meikätyttö mikään aamuvirkku olisi ollut.
Onkohan ne vieneet jo tuolit pois työpaikoilta, kun nykyäänhän toitottavat joka tuutista, että enää ei saisi edes istua. Kyllä siinä alkaa kengänkoot loppua isojalkaisilta, jos pitää jalkojensa päällä päivä seistä. TV:ssäkin Ykkösellä eivät raukkaparat enää saa istuviltaan uutisia lukea, Kolmosella sentään on vielä varaa tuoleihin, vaikka vaaransa siinäkin,
katso vaikka -> Vaarallinen tuoli

Emäntä ihmettelee

Nyt on sitten ensimmäinen Keskisuomalaisen paperiversio tullut postitse. Ja kas, se ei ollutkaan mikään Tabloidi, vaan ohut iso paperikasa, ei siitä oikein jaettavaa ollut kahteen Pekkaan. Mutta Isäntä oli tyytyväinen ja sehän on aina Emännän ilo, jos Isäntä tykkää. Pekasta puheen ollen, eilen ihmeteltiin, että miksi ei tehty Repestä Viljoa. Olisi illalla aina kiva huudella "Onko Viljoa näkynyt". No, Repe on kyllä ihan nimensä näköinen, silmät kuin Repe-sorsalla.

Niin, eihän sitä nyt paljoa jäisi paitsi ilman tuota lehteäkään, uutisethan siinä ovat jo ns. ainakin päivän vanhoja. Mutta olihan se nyt kiva pitää sitä kädessään ja esim. paikkakunnan tapahtumat on siitä kiva lukea. kuten esim.päivätanssit Kivistöllä tai musiikkiesityksiä Siltasalissa ja yleisöluentoja yms. ajanvietettä niille, jotka sitä kaipaavat. Kun sen siitä oikein ääneen lukee, niin saattaa vaikka eksyä kulkeutumaan tapahtumapaikalle.

Katselin tuossa TV:stä uusintojen uusintoja. Unohduin katselemaan Trinnyä ja Susannaa stailaamassa Skandinaviassa. Kyllä minä kiertäisin ne linnunpelättimet kaukaa. Sen siitä saa kun asuu niin kaukaisilla saarilla eristäytyneenä kuten Englanti. Niiden vaatteethan sekä mallien päällä sekä henkareilla ja erityisesti niiden kahden stailaajan itsensä päällä näyttää ihan sen 'Pokkaa pitää' Hyasintin vaatevarastosta haetuilta. On se hyvä, että tekivät sen tunnelin Eurooppaan, niin saavat vähän vaikutteita muualtakin Euroopasta.

Sitten siirryin tuijottamaan lauantaista Possea. Sanonko mä mitä, että isot miehet jaksaa !!!! Juosta nyt pitkin kyliä ilkosenaan ylläri-suihkuissa. ONNEKSI pysyivät Jyväskylässä siellä opiskelijakämpissä säikyttelemässä ihmisiä. Täällä päin olisi kyllä tullut kylmä suihku tai olisin pistänyt Repen asialle oven suuhun. Ei hauskaa sanon minä, pelottavaa kun vanhat miehet riekkuu. Ei siis nyt riittänyt huumorintaju tällä emännällä.

Päikkäreiltä heräsin tämmöiseen jytkeeseen, kun oli Isännällä joku kajaritestaus menossa. Ei hullumpi kappale lievittämään moisia TV:n herättämiä ihmetyksen aiheita.  -->  Leijona Ritzi

Sanomalehti

Kauan kestikin se päätös, että "ei meille lehtiä, kiitos". Isäntä on kyllä jo moneen otteeseen nyt pimeiden tultua maininnut, että pitäsköhän sitä ottaa postilaatikosta "Ei mainoksia" -kyltti pois, että olisi kuulemma edes mainoksia luettavana. Joten hellyin tänään ja tilasin netin kautta sille yllärinä Keskisuomalaisen. Nyt se tuolla haltioituneena lukee silmät ristissä nettilehti-versiota. Onneksi tulee myös paperinen versio, ei sitä kenenkään silmät ja pää kestäisi netistä lukea. Vaikka on siinä nettiversiossa yksi ihanan hauska sivunkääntö-ominaisuus. Sivu kääntyy jotenkin niin tyylikkäästi, kun siitä kulmasta hiirellä kiinni ottaa. Ei käänny paperisessa niin tyylikkäästi rapisematta.
Sattui juuri nyt olemaan siitä myös hauska tarjous netissä, sama hinta, tilasiko lehden 3 kk vai puoli vuotta ja se puolen vuoden tilaus maksoi taas vain 1/4 -osan koko vuoden hinnasta. Ihan samanlaista matematiikkaa kuin meikäläisen matikkapää, siis ei ollenkaan täsmää. Mutta hyvä näin, mulle kyllä käy.

Lehden tilluun kunniaksi tekaisin sitten vielä kääretortun, jota sitten Tähtien Kanssa Tanssia -katsellessa syötiin. Isäntä kehui maistuvaksi. Muisteli siinä sitä syödessä, että on kuulemma 30 vuodessa kuulemma tuo Emännän ruuanlaittopuoli huomattavasti parantunut. Toista oli silloin, kun ainut ruokalaji oli nakit riisillä tai riisi tonnikalalla. Mutta eihän se Isäntä silloin niin merkannut, mitä se söi. Täytyy vissiin alkaa petrata tätä ruuanlaittopuolta vanhetessa, niin pysyy "kurssissa".

Marraskuu Päijänteellä

Ilman johtolankaa

Nyt ollaan Repukan kanssa ihan ilman johtolankaa. Kello on paljon ja nälkä kurnii mahassa. Jostain kumman syystä mieleni tekee kamalasti riisipuuroa (yhtä paljon kuin Isännän salmiakkia), mutta järki varoittaa keittämästä puuroa klo 12 yöllä. No, huomenna teen kattilallisen =).
Repe makoilee jaloissa ja haisee ihan pölynimurin pölypussille, joka on ihan sen ominaistuoksu. Juuri siistä syystä en ennen välittänyt koirista kun ne haisevat ja ovat liian innokkaita. Mutta kas, tämä innokas pölynimurin pussi haisee kuitenkin ihan siedettävälle.

Nälkää pidätellessä yritin äsken sovittaa yhteen apukeittiön pöydällä lojuvat vaatekasat kaappien lukumäärän kanssa, mutta jossakin kohtaa on tapahtunut matemaattinen virhe. Enkä osaa sitä nyt ratkaista, joten olkoon kasat edelleen pöydällä, josko vaikka laskutoimitus ratkeaisi sitten, kun saan sitä riisipuuroa. Tähän aikaan yöstä voisin tietysti harkita jo nukkumaan menoa, ihan jo senkin vuoksi kun pitää vuodenvaihteen jälkeen siirtyä päivävuoroon.
Pitääkin laittaa sitten navigaattoriin työpaikan osoite ja valita lyhyin reitti kohteeseen ja kuljettaa Repe laukussa työpöydän alle.       

   Katso:  Cavaljeerit kassissa

You are so beautiful

Kylläpä oli kaupunginkirkko kaunis pimeään aikaan, samoin kuin kaupungintalokin iltavalaistuksessaan.

Nuo kauniit kuvat nappasin käydessäni englanninkurssilla. Siihen siis tarvittiin osallistuminen englanninkielen kurssille, että yleensä merkkasin nämä kauniit kohteet (Harjun portaat, kaupungintalo ja kirkkonäkymä).
Muuten, on ollut yllättävän kivaa käydä siellä kurssilla. Oppikirja on tehty kiinnostavaksi ja ilmeisen naislogiikkaan sopivaksi. Ja opettaja on oikein kiva, samoin kuin kurssikaveritkin. Mitähän varten sitä ei voinut aikaisemmin kiinnostua enemmän englanninkielestä, sitä kun joka paikasta tyrkytetään. Oikein ihmettelen, että MITEN olen voinut koko ikäni kuunnella ja katsella englanninkielisiä tekstejä täysin piittamattomana.  No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.     

Jaan tässä teillekin linkin kappaleeseen, joka tuli läksyksi:     You are so beautiful

Ja voi noita aikoja, siis noita meikäläisen ajan Bondeja ->    70-luvun Bondit

Radioaalloilla

Pakko oli tarttua toimeen, "Eteenpäin, sano mummu ennen lumien tuloa" ja lykättiin vaunu arvoisalleen talvisäilytyspaikalle autokatokseen, kun Pekka Pouta niin varoitteli lumen tulosta. Hyvin on  Cabby jo reilun vuoden palvellut ja kiinnitty siihen yhtä paljon kuin vanhaan retkimersuumme. Me kun jo luultiin, ettemme enää yhtä rakasta menopeliä löydetä kuin aikanaan edellä mainittu Mese. Onneksi vaunuun pääsee myös talvella nukkumaan ja istuskelemaan, jos ikävä tulee.

On se kyllä oikeesti ihan mystinen juttu tuokin, kun jossain menopelissä ei viihdy ja toisessa viihtyy. Sinne kun menee käymään, niin tuntuu, että verenpainekin laskee.

Asiasta toiseen, minulla meinasi käämit kuumentua eilen ->(siis ihan sanan varsinaisessa merkityksessä) tämän läppärini kanssa. Yritin nuhrata näitten sivujeni kanssa ja mikään ei toiminut, junnasi vaan ja latasi  ja heitteli herjoja "not respondia" vai mitä lie mulle kone jutteli. Ja kaiken lisäksi minulle tuli huono olo, jonka olen aiemminkin huomannut tämän läppärini kanssa. Huutelin Isännälle, että miten minusta tuntuu, että kone menee hitaammalla kuin aivoni. Siihen Isäntä tuumasi, että niin nopeata konetta ei löydykkään, että se samassa rytmissä kuulemma minun kanssani menisi. Mutta totesi myös, että käännä nyt ihmeessä se pöytäsi niin päin, etten olisi niitten "radioaaltojen" tiellä. No, tein töitä käskettyä, Ja IHME tapahtui, huono olo loppui, nyt respondaa kone eikä takkuile. Kaikkea kanssa. Mikä lie radiovastaanotin lienee olinkaan. Ihme kun ei paikat hampaissa alkaneet vielä Paula Koivuniemeä soittamaan, no vitsi vitsi =)

Kuvasta puuttu takatassujen sukat

Tänään taas harjoiteltiin Repen kanssa kyläsukkien pitoa. Ja ihme ja kumma, se tuli kiltisti syliin ja antoi laittaa ne. Nukkui pitkät ajat sukat jalassa ja kun otin ne pois, se menikin mököttämään Isännän kirjoituspöydän alle. Ei tiedetty, oliko Herra loukkaantunut sukkien laitosta vai poisotosta.

Vai liekkö liian tyttömäisestä sukanväristä.

Luvan kanssa masentunut

Tässä sitä Isännän ulkoveranta stailausta

Tänään ei sitten huvittanut mikään. Aamulla herätessä olin jo valmiiksi väsynyt ja kaikki masensi. Paikkoja särki ja vaaka näytti viittäsataa. Repe katseli emäntäänsä pitkään, otti muutaman askeleen takaperin, meni hiirenhiljaa makuualustalleen, sieltä aukaisi toista silmäänsä varovasti ja päätti olla ihan hiljaa ja kiltisti.

Aamukahvia ryystäessäni päätin sitten pitää kunnon masennuksessa rypemispäivän, koska se on tunnetusti paras tapa päihittää se. Join kahviani ja ajattelin synkkiä: kuinka on märkää ja pimeää ja kuinka pöly ei pysy poissa vaikka kuinka siivoaa. Että voi olla sitten huono keksintö tuommoinenkin pölyn kerääntyminen maailmassa. Olen ihan vakuuttunut, ettei keksijä ole ollut ainakaan nainen. Sen verran paljon on muuten kiusaa naisihmisille keksinyt. Ihan kun tässä ei olisi muutakin tekemistä elämässä, kun pölyjä pyyhkiä.

Isännällekin ilmaisin, että tänään on Emännän masennuspäivä. Sekin häipyi taka-alalle ja kumpikin (koira ja mies) ovat olleet ihan hiljaa ilman mitään vaatimuksia.

Illalla kolasin kaappeja ja löysin sieltä Hedelmäcoctail-purkin ja tekaisin siitä piirakan. Hieman jo alkoi fiilis nousta sitä kahveen kanssa nautiskellessani  (kuten painokin). Eiköhän tämä tästä, kun antaa itselleen oikein luvan kanssa olla masentunut.