Hikevän kuun pähkäilyä

30.7.14 Voi hurja, miten kamalaa vauhtia tämä vuorotteluvapaa-vuosi huristaa. Viikot mennä suhahtaa ohi kuin itsestään, eikä tule mietittyä, ollaanko nyt viikolla vai eletäänkö viikonloppua (saati sitten, mikä viikonpäivä), kun kaikki aika tuntuu viikonlopulta.
Paljon on puoleen vuoteen mahtunut ja viimeinen kuukausi ollaan oltu ihan sekaisin uudesta pienestä ihanasta ihmisenalusta. Hyvä ettei tässä ole itsekkin alkanut jo maitoa tuottamaan jo pelkästä ajatuksesta. Olen kyllä kuullut paljon juttuja sekaisin menneistä mummoista, mutta nyt osaan kuvitella ne jutut todeksi.

Sen verran on tämäkin mummo sekaisin, ettei oikein ole nähnyt viime aikoina ympärillään blogiin kuvattavaa eikä ole huomannut ihmeteltäviä asioita. Paitsi tänään, kun pyörähdettiin kävelykadulla, jossa olikin rallimarkkinat meneillään, alkoi taas loksahtaa vanha ihmettelypyörä päässä käytiin.

Käytiin siinä sitten nälän tultua syömässä kebabit ja herran jestas ! ei mulle kukaan ollut kertonut, että se kebab-rulla onkin kääretortun kokoinen ja painoa ainakin kilo. Kellä semmonen vatsalaukku on. Ei ole ihme, että mahat kasvaa ihmisillä. Pitäs kyllä vähän miettiä noita annoskokoja.
Ja ihmettelin myös laukkujen hintoja. Tarttis saada uusi laukku, semmoinen oikein iso, mihin mahtuu koko tarvittava omaisuus (kamera, lompakko, kampa, koirankakkapussit, vetovaljaat, aurinkolasit, vesipullo, peili, meikkejä + hygieniavälineitä, kännykkä, joskus jopa läppäri, kynä, sateenvarjo, lukulasit, migreenilääkkeet ym, ym, mitä nyt nainen vähintäinkin mukaansa tarvitsee),
No, ei semmoista kassia niin vaan löytynyt ja jos löytyi, niin HINTA on 200 - 300 euroa. En mä nyt mistään merkistä ala maksaa !!!! Mulle riittäs, että se laukku toimii.

Niin ja kolmas asia, mitä olen kerennyt ihmettelemään, niin tätä uutta TV:n viljelemää muotisanaa: värimaailma. En tiedä, miksi se kuullostaa korvaan jotenkin niin hassulta ja saa välillä niskakarvatkin nousemaan pystyyn.

Meikäläisen maailma on ollut viime aikoina aika hikinen. Ja niin on ollut vahtikoirani Repenkin, joka ei nykyään mielellään poistu viereltä metriä kauemmas. On siinä minulla uskollinen vahti.

Kuiviin puristettu ruoho sekä koira

Suven ihanuutta

24.7.14



Nyt on meikätyttökin heittänyt talviturkin vähän ennen Jaakon päivää. Syyllinen siihen on siskolikka, joka  juonitellen houkutteli =) minut rantaan, savusaunan ihanaan lämpöön ja siitä sitten hivutellen pikku hiljaa veteen.
Ja veden lämpötila oli ennätykselliset 24 astetta !!!

Uidessa vettä ainakin oli riittävästi

Savusaunan nurkalta löytyi tämäkin ihana pikku rakennus.









                                              Seuraavana päivänä se (siis se siskolikka) sitten juksasi minut vielä hyväkulkuiseen veneeseen, jolla hurruutettiin pitkin Päijännettä tukka putkella. Yritin olla luottavaisella mielellä ja täytyy tunnustaa, että nautin matkasta.

Tämä kuva on kotisaaresta. Kuvasta oikein aistii helteen ja kesän lämmön.

Nämä kuvat ovat Kärkisten sillalta Päijännepurjehduksesta

Helsinki - Pohjolan Barcelona

18.7.14 Tänään teimme taas sellaisen metromatkan Helsingin keskustaan. Tällä kertaa kamera mukana. Ja kyllä täytyy todeta, että ihan tuli mieleen Barcelona. Ilmakin sattui olemaan välimerellinen. Erona ainoastaan se, ettei ollut kadut täynnä skoottereita eikä ihan niin paljon ihmisiä.Niin ja vaeltavan kansan askeleet olivat rauhallisempia.

Siinähän ne on Helsingin ukot leuka tanassa ja remontin alla.

Teatterirakennus (vauhdissa kuvattuna siis vinossa)

Kaunis ja tyylikäs kaupungintalo

Kun lähestyy Tuomiokirkkoa satamasta käsin pikkukatua pitkin, kirkko hohtaa rakennusten välistä jotenkin ihan epätodellisen näköisenä. Ihan laittaa pysähtymään ja ihailemaan näkymää.

On se vaan komea

Urut oli  myös komiat, mutta soittamassa taisi olla meidän käyntihetkellä suntio tai ehkä kirkon siivooja tuuraamassa kanttoria, sen verran erikoista musisointia tuli. Ihan kuin pölyjä olisi koskettimilta pyyhitty.
Tai sitten me olimme epämusikaalisia, kun japanilaiset istuivat ihan silmät kiinni keskittyneenä kuuntelemassa.

Hienoja vaikuttavan näköisiä katuja ja rakennuksia

Mainio Espan lava odottamassa seuraavaa esiintyjää.

Vierellään lasipalatsi, kahviloita ym.
kuten ryöstöhintaiset laukku- ja mekkokaupat. Ei ihme, että ulkomailla moittivat suomea kalliiksi maaksi. Tällä alueella näkyivät juuri turistit pyörivän kun saapuivat rantaan laivoistaan. Eihän niillä raukkaparoilla riitä raha kulkemaan kauemmaksi rannasta.

Hanskat kouraan ja rahankerjuuseen

Sipulikirkko

Ihania puistoja ja viheralueita sekä patsaita ja istutuksia

Porttikongeista avautuvia yllätyksiä uteliaalle kurkkijalle

Utuinen satama

Ja tässähän oli vain pieni osa Helsinkiä, joko kaupunki on melko suuri tai me todella hitaita seikkailijoita.

Koe-eteinen

17.7.14

Repe ihmettelemässä, että miksi ihmeessä sen vapaa liikkuminen vaunun oven edessä on nyt estetty  moisella muovikammotuksella.

Täytyypä tässä hiukan tutkailla tarkemmin tätä uutta eteistä.

No, oikeastaan ei hassumpi koirankoppi, vallankaan sadekuuron yllättäessä.

Repen kanssa lenkillä otettuja kuvia Rastilasta:

Rannassa oleva saunarakennus

Metrotie meren yllä Rastilan rannassa

Taustalla näkyy citikka ja meidän vaunu

Jotenkin NIIN IHANAN vastakohtaista asumista rinta rinnan

Rastila mielessäin

15.7.14 Enpä tässä enää oikein tiedä, kumpi asunto on nykyään ykkösasunto ja kumpi kakkosasunto, kun vaunu on alkanut tuntua kodikkaammalta. Niinpä otimme vaunu autonjatkeena suunnan kohti Rastilaa, joka olikin näin heinäkuussa niin kysytty paikka, että ensin pääsimme vain jonotuslistalle. Onneksi sitten vapautui kuitenkin paikka ja pääsimme sielukkaan Rastilan asukiksi.
Repe on selvästi onnellinen, makoilee pöydän alla tyytyväisenä, kun emäntäkin pysyy taas tässä yksiössä enemmän aloillaan. On tällöin koiranunikin syvempää.

Rastilan kartta "huoneentauluna"

Ei muuten ole ihme, että kaupunki hamuaa tätäkin aluetta, onhan tuota merenranta viheriöitä ihanan paljon tuossa alueen ympäristössä. Pitäisi vaan heidänkin ajatella, että mikä parasta Helsinki-mainosta ulkomaalaisillekin kuin tämä ihana leirintäalue.

Yksitoikkoiselta tuntuvalla ajomatkalla moottoriteillä tänne isäntä totesi, että on se kuulemma hienoo, kuinka sielu ihan lepää, kun ei tartte katsella nähtävyyksiä eikä maisemia.=)

Päivän urakka oli eka kertaa koota vaunun sivuteltta, joka olikin oikein idioottitehtävä ja hikinen homma helteisessä ja kosteassa heinäkuun helteessä. Mutta tulipahan tehtyä ja harjoiteltua. Ehkä seuraavalla kerralla sujuu jo paremmin. Vaikka on ne meidän iloiset värilliset etelän nähneet aurinkosuojaressutkin aika kivat ja todella HELPOT asentaa.

Repe mukana vaunun etuteltan kokoamispuuhassa pomona.

Iloinen Mänttä

4.7.14
Kyllä NYT kelpaa olla entinen Mänttäläinen, kun on katukuvakin niin iloinen. Kivasti toivottaa eri väriset liput taiteenkatsojat tervetulleiksi eikä ole ryppyotsaista seurakuntaa Mäntässä.

Harmi, kun juuri tuli heitettyä vanhoja puseroita ihan hukalle roskiin.

           
                    Löytyy myös ruokapaikkoja moneen makuun sekä tilpehööveri-sekä taidekauppoja:

Myllyrannasta löytyi mm. nämä myymälät.

Mäntän klubi

KLUBILTA saimme Pehtoorin lihapataa oikein isoon saliin katettuna.

Vilppulasta löytyi ihana luonnonkaunis vaunuparkki vierassataman caravanalueelta. Matkaa Mänttään vaivaiset 7 km. Mäntässä kylläkin saisi olla jossain tienviitta ko.alueelle matkailijoita varten, niin osaisivat alueelle.

Hauskaa oli huomata nyt suomalaisten ero käytöksessä leirintäalueella muuhun eurooppaan verrattuna. Ollaan me vaan aika jöröä kansaa. Vaunut ja autot sijoitetaan mahdollisimman kauaksi naapureista ja tervehtimiset ei oikein kuulu asiaan. MUTTA jos ulkomailla törmäsi suomalaiseen, niin johan tulivat juttelemaan ihan kuin olisivat aina tunteneet.

Euroopasta tulikin mieleen, että Mäntän taiteen välissä kävimmekin kuuntelemassa Espanjan kieltä Argentiinalaisen tangon muodossa, kun Orivedellä esiintyi Buenos Aeresilainen laulaja (asuu nyt Barcelonassa). Ja ensimmäisen kerran erotin espanjan kielestä sanoja toisistaan.=)

Alla minun mielestä AIVAN IHANA kuva Vilppulan koskesta:

Paljon jäi katsomista seuraavaan kertaan. On kaiken maailman museoita ja uusi paviljonki sekä musiikkiviikkoja ym.ym. MUTTA nythän meillä on tiedossa tämä ihana vaunuparkki Vilppulassa.