Repe luostarikoira

29.4.14

Tänään ajelimme katsastamaan Montserratin vuoret. Ne sijaitsevat Barcelonasta noin 40 kilometrin ajomatkan päässä.

Siellä ne vielä kaukaisuudessa häämöttävät

Isäntä höynäytti (taas) minut hurjalle ylösnousumatkalle "kaapelikärryllä". Kuulemma nopeampi tapa kuin esim. juna.

Siinähän hassuja ukkoja ja niitä kyllä riitti

Vuoret on noin kilometrin korkuisia, ylhäällä sijaitsee luostari ja kirkko

Ylhäällä sijaitsee myös kauppoja ja erilaisia hissejä vielä ylemmäs sekä muihin luostarirakennuksiin ympäri vuorta

Yksi luostarirakennuksista

Tämä kuva on siis vain vuoren yläosaa

Lisää vanhoja rakennuksia

Luostarin katedraali, joka oli todella kaunis

Varsin rauhoittuneet kaverukset luostarin sisäpihalla

Matkalla hyväksi todettu vedettävä reppu

Seikkailijat

29.4.14

Tuulisena päivänä oli hyvä pitää oikein kunnon pyykkipäivä ja pyykit levitettiinkin sitten koko "leirin" ympärille.

Ja sitäkös Repe ihmetteli.
Katso kuva alla. Sen naamasta kyllä näkee aina hyvin, mitä se ajattelee.

Siis MITÄ IHMETTÄ TÄMÄ NYT TAAS TARKOITTAA: Repe ihmettelee

Repen lempihommaa täällä on hakea heiteltyjä kiviä merenrannassa. Aina kun se haistaa meren tuoksun (minun mielestä hajun), niin sille tulee kiire päästä meren rantaan.
Isäntä lähti tänne tultaessa tutustumaan lähistöön Repen kanssa ja luki kartasta, että tuossa radanvartta pitkin meren rannassa kulkee yleinen kävelypolku kaupunkiin ja hämmästyi hiukan siellä seikkaillessa. Polku alitti asfalttitien ja radan tunnelilla.

Olen huomannut, että Espanjan rannikolla on ollut koko matkalta vähän väliä kivestä muurattuja vesiuomia vuoristosta tulevaa vettä varten. Ja tyhjillään ollessaan niitä käytetään monenlaisiin tarkoituksiin. Joissain kaupungeissa niihin on tehty sementtiluiskia ja niitä käytetään parkkipaikkoina.

Vaikkei ihan heti uskoisi, tämä on se yleinen kulkutie kaupunkiin.
Tässä kohtaa kulkureitti sukeltaa tien ja junaradan ali rantaan, josta se jatkaa matkaa kumpaankin suuntaan.

Ei ehkä yksin tulisi yöaikaan kuljettua

Tässä toinen merenpuolelle tulevista suuaukoista. Kuvassa näkyy sinne jemmattu patja.

Isäntä oli Repen kanssa yllättänyt suuaukon takaa meren puolelta vanhan parin ottamassa aurinkoa. Olivat vissiin sunnuntairetkellä siellä.

Kun heittää kiven mereen, niin Repehän menee sen aaltojakin uhmaten hakemaan =)

Seikkailijat, jotka löysivät tunnelin.

Isännän takaa lähtee kaupunkiin päin menevät portaat ja polku. Junatie kulkee heti tunnelin yläpuolella.

Sunnuntaipäivän viettoa

27.4.14 

Kävelylenkiltä otettu kuva

Tänään on vietetty sunnuntaipäivää laiskotellen ja minäkin otin jopa ehkä noin puoli tuntia puolelleen aurinkoa vaunun vieressä ja ihmettelin, kun naapurin rouva oli KOKO päivän auringossa ,minulla kun alkoi jo niin ihoa kuumottamaan pienessäkin ajassa. Repe oli vallan innoissaan kun "laskeuduin" sen tasolle ja oli naamaa heti nuolemassa.Ilma tuntuu täällä nyt suurin piirtein samalta kuin meillä Suomessa heinäkuussa. Merituuli viilentää kyllä mukavasti.

Tässä Barcelonan ympäristössä olisi paljonkin maisemateitä katseltavana. Illalla otimme yhden kohteen tästä läheltä. Leirintäalue sijaitsee Barcelonan vieressä olevassa Matarossa, jossa on 120 000 asukasta. Pitkät matkat on tässäkin tuota Välimeren rantaa, mutta tässä rannan "leikkaa" kaupungista koko matkalta junarata.
Ilta-ajelu ajeltiin ensin Canet de Mariin, josta ajelimme vuoren yli AP7 -tielle ja maisemat oli hienot ja vihreät katsella kaiken sen hiekkamäärän jälkeen, mitä etelämmässä oli nähty ja koettu. Vuoren päällä oli kirkonkylä nimeltään Llavaneres ja alue oli Natural Parkia. Vuoren takaa siinti joku melkein 2 km korkea vuori. Takaisin palatessamme rantaan, alkoi taas autovilinä, kun paikalliset tunkivat myöhäisruokailuille ravintoloihin.

Alla kuvia vuoren ylityksestä ja siellä olevasta vihreydestä:

 

Täällä autot on hyvin lommoisia ja rekisterikilvet litistyneitä vasten autoja. Eikä ihme, eilen näin kun parkissa oleva auto oli jäänyt todella tiukkaan väliin ja siellä ratin takana istuva nainen teki tilaa eteen ja taakse edestakaisin autoa peruuttaen ja välillä tökkien edellä olevaa autoa niin, että sai omalle autolleen tilaa ja ilme oli silti naurava ja ihan jokapäiväiseltä toiminnalta tuntuvan näköistä touhua. Onneksi meillä on sentään rekisterikilven takana

vetokoukku. Täällä onkin muuten naiset paljon röyhkeämpiä liikenteessä kuin miehet.



Ja noita oikealla olevia merkkejä täällä riittää

Nimpparionnittelut anopille

26.4.14
Nyt olemme täällä Camping Barcelonassa ja aamu tuntuikin jo taas mukavammalta, kun mittari näytti 20 astetta. Oikeastaan ihan suomalaiselle sopiva lämpötila.

Leirintäalue mainostaa itseään koiraystävällisenä ja tällä alueella saa koira mukana mennä melkein minne vain. Ovat järjestäneet oman ilmaisen bussikuljetuksenkin Barcelonaan ja lähistölle. Aamulla menot ja illalla tulokyydit. Isäntä saattaa lähteä etukäteen tiedustelumatkalle kaupunkiin kuten Pariisissakin. On sitten helpompi miettiä, voiko sinne Repen ottaa matkaan.

Aamuinen näkymä meren suuntaan vaunun ovelta

Välimeren risteilijöitä näkyy ulapalla menevän edestakaisin

En halua valittaa....mutta kuitenkin

25.4.14 Ja niin piti sitten taas jättää yksi leiripaikka taakse ja heittää hyvästit hauskalle papukaijalle, jolle opetin suomen alkeita.

Heräsin noin klo 6 aikaan siihen, kun naapurustossa kävi jumalaton kalke ja kolina, kun yks' jos toinen isäntämies hakkasi maapultteja kovaan maahan kiinnittääkseen etutelttojaan paremmin , kun kävi melkoinen tuulen puhuri mereltä.

Aamukahvin jälkeen suunta otettiin kohti Barcelonaa. Alcossebren leirintäalueelta moottoritielle meno otti koville. Ajeltiin ainakin kolme kertaa edestakaisin samaa tietä, että löydettiin viitta Barcelonaan menevälle moottoritielle. Espanjalaisten tieviitat ovat joskus hiukan epämääräisiä. Joskus nuoli on ennen kääntymistä ja joskus sen jälkeen. Ja toinen pulma tulee navigaattoreiden kanssa, kun niillä on taipumus ohjata aina perille suorinta tietä, ja ne tykkää kovasti myös pikkuteistä, johon ei sitten mahdu vaunulla. Viimeisen sanan sanookin sitten kartan kanssa itse emäntä.

Ihan kuinKeski-Suomesta

Sitten ajeltiinkin melkoisessa puuskittaisessa sivutuulessa koko matka.
Barcelonaa lähestyttäessä alkoi maisemat kummasti muistuttamaan kotipuolta. Vihreää oli ja puskia ojat täynnä. Tarragonassa käytyämme paikallisella ABC:llä jo sisäänastuessa oli sama tunne kuin Suomessa. Tähän asti etelämmissä vastaavissa paikoissa on suurin piirtein ovelta jo tullut sisäänheittäjä menunsa kanssa eikä puhettakaan, että olisi kehdannut marssia suoraan esim.vessaan vaan ensin piti alkaa ruokaa listalta valitsemaan. Nyt sai marssia kenenkään kyselemättä ja ruuankin sai valita ihan itse itsepalveluna, kunhan vaan maksoi.

Jos ei riitä iso matkailuauto, voi ottaa vielä pikkuautonkin mukaan (Smart-autot on suosittuja siihen tarkoitukseen)

Ja illalla vasta sitten Suomi-tunnelmissa oltiinkin. Isäntä valittaa sängyssä TV:tä katsellessaan, että lonkkaa palelee. Ja sitä ei kuulemma ole yli kuukauteen palellut. Ja vaunujen ovet on kaikilla tiukasti kiinni jo noin klo 8 illalla ja kaikki on omissa kämpissään, kun ulkona on 10 astetta lämmintä entisen 15 - 20 iltalämpötilan tilalla. Piti jo kaivaa villatakkia esiin ja tässähän pitää taas alkaa syömäänkin, kuukausi on pärjätty paljon vähemmällä ruualla. Sitten alan kyllä itkemään, jos joudun vielä ne villahousutkin kaivamaan. Ja  ollaan VASTA Pohjois-Espanjassa. No, kyllä sitä totutaan..... niinkuin rumaan akkaan, totes mies vaimostaan....sanoo vanha suomalainen sananlasku...ja kyllä kotimainen routa porsaat kotiin kutsuu....vai mites ne olikaan.

Taustalla Montserrat vuoret, vuorten väri oli ihan mystinen kaukaa katsottuna

Samoin tässä näkyy Montserrat-vuoristo, mutta puskat oli aina edessä (samoin tässä kts.vuorten väri)

Lämpöisen rajamailla

23.4.14
Kotimme sijaisee nyt Alcossebre nimisessä lomakylässä, joita tuntuu koko Aurinkorannat olevan vieri vieressä. Nyt ymmärrän sanan Aurinkorannat. Täällä kun tuntuu aina pävä paistavan. Olemmekin juuri nyt sillä rajalla kartassa, kun lämpötilat alkaa laskemaan. Ei tarvi mennä kuin parisataa kilometriä pohjoisemmaksi, niin ilmasto muuttuu oleellisesti. Mietitäänkin tässä, että viitsisikö ihan vielä shortseja vaihtaa villahousuihin. Yllättävästi se ihminen tottuu pienempään ja helpompaan vaatetukseen.

Tulimme eilen illalla tänne Playa Tropicanan leirintäalueelle. Oli oikein kelvollinen tervetuliaistoivotus, kun respan vieressä oleva papukaija toivotti: Hola!

Kovasti se pitää myös komentoa. Liekkö se syynä kun ensimmäisen kerran koko matkalla en herännyt niitten hullujen kyyhkyjen jatkuvaan huhuiluun. Varmaan papukaijat (täällä on niitä useampia) komentaneet ne matkoihinsa. Ei sen puoleen, on se tämänkin linnun rääkäisy aika herättävä.

Leirintäalueen sisäänkäynti

Tämä leirintäalue kuuluu palveluiltaan ykköskategoriaan mutta hinta on kuitenkin sama kuin on ollut kakkoskategorian leirintäalueillakin. Mutta onhan se kiva käydä tiskaamassa, kun voi huilia välillä keittiössä olevalla puistonpenkillä (kts.kuva alla) ja WC:ssä on kiva istua rauhoittavan musiikin soidessa. Portin pielessä on vartiokoppi, jossa yöllä päivystää muuten todella vartijan näköinen mies. Ihan tulee eräs TV-sarja mieleen.

Keittiö on todella pitkä ja siisti.
Sielläkin soi joku meditatiivinen musiikki.

(tarkoituksella yritän ottaa kuvat, niin että ei niissä näkyisi paljon ihmisiä. Siis reportteri iskee silloin kun tila sattuu olemaan tyhjänä)

WC-rakennuksenkin ulkonäköön on satsattu, kuten joka paikkaan alueella. Valkoisia patsaita ja suihkulähteitä yms. on alueella melkein joka mutkassa.

Supermarcadokin muistutti laivan kauppoja.

Leirintäalueen rantaa

Leirintäalueen ravintola

Kylmempi allas, jossa kyllä isäntä ui. Minä ja muut uitiin lämpöisessä altaassa. Kummassakin vesi oli suolaista.

Päivän arvuutus: missä isäntä luuraa ?

Kuvia matkalta Cartagena - Castello de la Plana

22.4.14 Päätimme pitää taas matkapäivän, että "paluumuutto" onnistuisi aikanaan.

Vaikka ajelimme tuttua reittiä Valencian yläpuolelle Pucoliin asti, en malttanut olla ottamatta muutamaa kuvaa matkan varrelta:

Valenciassa oli  metsäpalo. Moottoritie vei ihan tulipalon viereltä. Asunnot olivat vaarassa ja ilta-uutisissa näyttivät, että  ainakin yksi kerrostalollinen ihmisiä oli evakuoitu.

Tyypillinen espanjalaismaisema

Täytyyhän vuorihullun aina muutama kuva vuorista napata:
 

Pääsiäisajelu

21.4.14

Tienposkea ennen Cartagenaa

Terveiset tällä kertaa täältä La Mangasta, jossa ainakin tämä päivä oleskellaan. Olihan se sitten eilen lähdettävä Cabopinosta pois, kun isäntä meinas, että saan sieltä pian liikaa "huonoja" vaikutteita. Alan pian odottamaan meidänkin isännältä naisväen töitä ;).  Ei ole kyllä pelkoa, en minä tykkää autonrenkaita vastaavasti vaihdella tai rännejä puhdistella.

No, jos ihan totta puhutaan, niin eilen herättiin pilviseen säähän ja oli luvannut sadetta Marbellan seudulle, niin aateltiin sitten kuitenkin laittaa nokka kohti pohjoista ja edetä vauhdikkaammin siihen asti Espanjan rannikkoa, mistä alkaa taas uudet maisemat. Paljon jäi aiottuja seutuja katsastamatta kuten Granada ja Sierra Nevada, mutta ei sinne uskaltanut pääsiäisruuhkiin lähteä ajelemaan. Ja tulee pian matkailuähky, jos liikaa ahmii.

Yllä parkkeeraus meikäläisen mittapuulla 45 asteen mäessä (jos pystymäki on 90 astetta)

On muuten meidänkin isäntä oppinut jo tavoille, tööttäilee jo kuin espanjalaiset. Sillä ei ole mitään merkitystä, auttaako se mitenkään asiaa, kun esim. jos ollaan tiukassa jonossa ja töötätään, niin ei edeltävä pääse kuitenkaan mihinkään alta pois. Mutta pääasia.... se kuuluu kulttuuriin.










Vatsa täällä toimii paljon paremmin kuin koto-Suomessa. Ollaan epäilty, että josko se maito ei sittenkään ole niin terveellistä kuin väittävät. Heti kun sen juonnin vähentää, niin johan alkaa olla putkisto kunnossa. Vesi siis on meillä ruokajuomana. Maitoa lirautetaan vain kahviin ja paras maito kahvissa on tähän mennessä on ollut englantilaista.



Isäntä tuolla parhaillaan pesee vaunua ja autoa, kun tässä leiripaikassa on kätevästi oma vesipiste vaunun nurkalla. Jos on meillä Suomessa lumenluontia, niin on täällä kyllä vastaavasti pölyä. Ja se kun on vielä semmoista keltaisen oranssia, tunkee joka paikkaan ja aurinko vielä kaiken lisäksi polttaa sen kiinni pintoihin. Mutta vieläkin tykkään enemmän tästä pölystä kuin lumesta. Paitsi silmissä.

Ja nämä hajut. Espanjan haju on semmoinen imelän kukkainen, jossa on sekoittuneena palaneen käryä. Tykkäävät poltella täällä roskia. Ihailen sitä tuoksua monesti iltalenkillä kävellessä, mutta isännän nenä ei haista siinä kyllä mitään kukkaista.

Tästä aiheesta tulikin mieleen, että mitähän varten hajuvedet suunnitellaan niin, että miehillä on usein jotain kuusentuoksua, en minä ainakaan aina tykkää haistella metsätöitä. Ja kun naiset kerta tykkää kukkien hajuista, pitäisköhän se olla toistepäin. Naisille kuusenhajuiset tuoksut ja miehille kukkien hajuiset ;)





Alla lisää kuvia matkan varrelta

Kuvia tuli napsittua kun jonotettiin pääsiäisruuhkassa

Taustalla lomakohde muovin takana

Huomaa erityisesti vuoren päälläolevat talot