Iso-belt

27.2.14 Matkapäivä

Reissu-Repe ottaa rennosti. Jos takaikkuna alkaa kyllästyttää,voi siirtyä vaihtelun vuoksi takapenkille.






Tänään siis heräsimme hotellista (kun emme ed. iltana uskaltaneet ihan minne tahansa yöpyä)  Ja söimme runsaan ja maittavan hotelliaamiaisen.
Sitten pörhälsimme läpi Tanskanmaan auringon paistaessa. Pitkät sillat olivat vaan harmiksemme sumun peitossa mutta eipähän käynyt tuuli, mikä olisi vaunua sillalla huojuttanut.

Iso-Beltin jälkeen ruokatauko ja Repellä "kirjeidenluku".











Hernekeiton voimin ajeltiinkin melkein Saksan rajalle. Huomasimme leiriytyvämme Tanskan suurimmalle leirintäalueelle: ( Kollund Frigård camping). Vaunupaikkoja 837. Vaunut on pääosin vakipaikoilla koko vuoden. Näyttää kyllä siltä, kuin jotkut asuisivat niissä kokonaan. Vaikka mikäs on asuessa, tunnelmallisempaahan tämä on kuin hotelliasuminen.

Isännän ottama panoraama-kuva leiripaikasta

Iltalenkillä jaksan ihmetellä pimeyttä. Tuntuu hullulta, että on näin pimeää, vaikka ihmisiä ja valoja on enemmän kuin meillä Suomessa. Eikä taivaallakaan ole valosaastetta, kun lumi ei sitä sinne heijasta. Melkein linnunrata näkyy.
TV:stä ainakin näkyy taas yhtä monta kanavaa kuin Suomessakin. Ruotsi se oli kitsas maa. Eihän ne nähneet siellä Olympialaisiakaan kuin maksetuilla kanavilla.

Huomenna mennään tutustumaan Flensburgin kaupunkiin.

Yhden pysähdyksen taktiikalla

27.2.14
Kerrankin kirjoitan tätä samana päivänä. Istun tällä hetkellä Tanskassa Ringstedissä hotellissa tätä kirjoittamassa.

Tämä aamu alkoi linnunlaululla Jönköpingissä, jossa linnut lauloivat Skånen kielellä. Tarkoituksena oli siirtyä leppoisasti seuraavaan kohteeseen eli Helsingborgiin seuraavaksi yöksi. Leppoisasti etenimme yhden pysähdyksen taktiikalla kuunnellen musiikkia, joka koostui melankolisista kappaleista, ettemme vain liikaa innostuisi tästä ruotsalaisesta hilpeästä Vikingarna-tyylistä.

Sitten kun pääsimme kahden navigaattorin turvin kohteeseen: ei Helsingborgin leirintäalue ollutkaan auki. Päätettiin lähteä ajamaan kohti Tanskaa. Ylitimme tyynessä säässä Malmön - Köpenhaminan sillan. Illan pimetessä ei vielä tiedetty, missä yövyttäisiin.

Oli kumman outo tunne ajella suurkaupungin 3 - 5 -kaistaista tietä kohti Odensea. Ihan oli korpitunnelma kun ei ollut suurilla teillä katuvaloja. Siellä säkkipimeässä vaan autot huristeli eteenpäin. Lopulta päädyimme sitten tänne Ringstediin, johon Repekin otettiin avosylin vastaan. Iltalenkki tehtiin leppeässä säässä.

Jönköpingin sauna

25.2.14
Ja taas heräsimme hävittäjäkoneen pöhinään. Moinen ääni taitaa kuulua Linköpingin kaupungin herätysääneen.

Tänään päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kaupungiin eli Lönköpingiin. Siellä on myös jonkintasoinen leirintäalue auki myös tähän aikaan vuodesta. Matkan kulku kun pitää nyt tässä vaiheessa valita näiden aukiolevien leirintäalueiden suhteen.

Kun aamutoimet oli hoidettu ja Repen rintakarvat ja pitkät karvakorvat (-> tuli ihan tytön näköinen) leikattu, olimme valmiit matkaan. Meillä oli oikein lähtöparaati huiskutusten kera katsomassa kun lähdimme.  Muutama 2 - 7 -vuotiasta poikaa (huom. 1 tyttö) tarkasteli silmät tarkkana, miten vaunu laitetaan auton perään kiinni.

Matkaa ei tänne ollut kuin 120 km, joka ajeltiin hissukseen Vätternin rantatietä. Koti tehtiin tällä kertaa Villa Björkhageniin, jossa isäntä pääsi myös saunaan.

TV-kanavia täällä Ruotsissa ei näy kuin 4, kaikki muut on maksullisia. Aatella, meitä suomalaisia lellitään. Kyllä meitä muutoinkin lellitään. Suomessa on parhaimmat huoltoasemavessat, on suihkut ja systeemit. Ja aina tulee myös lämmin vesi huoltoasemilla.
Muuten, Ruotsista ja Suomesta on tullut enemmän samanlaisia. TV:ssä pyörii ihan samat ohjelmat. (Farmi yms. ). Ja nyt on Mc Donalds'kin löytänyt tiensä tänne. Ennenhän täällä oli vaan ne Sybillat.  ABC:t ei vielä sentään ;)

God natt, sov gott !

Linköping

24.2.14
Heräsimme hävittäjäkoneen kiihdytyspöhinään.

Päätimmekin sitten jäädä tänne Linköpingiin toiseksikin yöksi, kun isäntää alkoi kiinnostaa paikallinen Saabin lentokonetehdas. Lisäksi ajateltiin käydä tutustumassa Vanhaan kaupunkiin ja Domkyrkaan. Ja muutenkin oli kiva ajatus olla hetki paikallaan.

Päivä oli keväinen, lämpötila 12 astetta. Vaatetusta piti jo alkaa keventää. Lentokonemuseo ei harmillisesti sattunut olemaan maanantaisin auki. Mutta Vanha kaupunki todettiin viehättäväksi ja kirkko suureksi, selkeäksi ja vaikuttavaksi, sanoisin että suomalaiseen makuun: ei liikoja koristeita.

Olipa kiva palata kaupungilta vaunulle. Se saikin minut miettimään sanan Koti merkitystä. Aikaisemmin kun meillä oli asunto-/retkiauto: ei voinut kokea sitä tunnetta, että palaa päivän retkeltä kotiin. Oli uskomattoman ihana tunne jo ajatella kaupungilta lähteissä, kuinka kohta palataan vaunulle ja keitetään kahvit, huilitaan ja katsellaan TV:tä, välillä lenkitetään Repe.  Ja mikä parasta:  10 neliön kämpässä ei ole turhan paljon kotitöitä.

Repe laivakoira

23.2.2014

Tänään olemme leiriytyneet tänne Linköpingiin. Tähän aikaan vuodesta ei vielä ole monikaan leirintäalue auki Ruotsissa, mutta tämä on ja paikka vaikuttaa hyvältä. 
Paitsi ettei täälläkään pääse nettiin. Mutta haittaakos tuo tekstintuottoa jos sitä on tullakseen. Voinhan kirjoittaa sitä talteen ja laittaa tekstin vaikka seuraavana päivänä blogiin sieltä, missä netti taas sattuu toimimaan.
Lämmintä oli tänään 9 astetta ja ilma on kuin Suomessa huhtikuun lopulla.

Niin, laivamatkasta sen verran, että yölaivalla tultiin ja varattiin lemmikkieläinhytti. Repe oli kuin vanha tekijä. Käveli hihnassa tomerasti nelivetopäällä suoraan hyttiin ja nukkui ihan kuin kotonaan.
Satamassa vain oli liian innokas. Koitin neuvoa herraa, että ei sitä ihan niin innokkaasti kannattaisi kiinnostustaan näyttää tyttökoirille, olkoonkin sitten kyseessä vaikka kuinka ponnaripäiset vaaleaveriköt. Pientä itsehillintää olisi syytä ainakin....... esittää.
Minäkin olin laivalla kuin vanha tekijä, siis en tuttuun tyylini nukkunut kuin pari tuntia. Yöunet vei TV:stä nonstoppina tuleva merikartta-ohjelma, jossa ajantasaisesti näkyy, missä laiva on menossa.  Ja kun siinä kulkevan laivan meno näytti ihan siltä, että laiva ei pysynyt kartalle merkatulla reitillään, teki mieli lähteä kurkkaamaan, että onko siellä laivanohjaus hereillä. Aamuyöstä kartan näkymä oli muutettu näkymään kauempaa, jolloin ainakin näytti siltä, että laiva pysyy paremmin sille merkatulle reitille eikä siinä enää näkynyt jokaista syvyyttä ja karia jne.... Ei siis tuommoisia ohjelmia ainakaan maallikoille näytille.

Ja taas on nukkumaan menon aika. Tutkin tuossa vielä Linköpingin esitettä. Täällähän näkyy olevan "Sveriges bäst bevarade medeltida katedral och näst största kyrkan i Norden". Oh hoh.

Toinen yö

22.2.14     Öistä jännitystä Aurassa   

Viime tekstissä jäätiinkin  Auran ABC:lle nukkumaan. No, se yö saikin sitten jännittäviä käänteitä. Juuri kun olin sulkemassa läppäriä, ja liittymässä kuorsaajien kerhoon, tapahtui vaunun peräosassa hirveä rämähdys. Isäntä oli tikkana pystyssä ja oli oikeastaan melko huvittavan näköinen siinä silmät ymmyrkäisinä puoliunessa sängystä hypätessään. Minä ampaisin ulos katsomaan, että mitä ihmettä tapahtui. Leikittyäni salapoliisia, huomasin vaunun luona hiljattain sataneessa lumessa yhdet ainoat vaunun nurkalle tulleet edestakaiset jäljet. Tarkemman tarkastelun tuloksena huomattiin, että vaunun takapään toinen jalka oli pudonnut alustaltaan. Ja tehtiin johtopäätös, että perjantaiyön eläjät olivat varmaan ABC:n ympärillä pyöriessään pitäneet perjantai-illan hupia kustannuksellamme, kun olimme uskaltautuneet siihen leiriytyä: siis heidän reviirilleen.  No  eihän siinä sitten enää uskaltanut uneen vaipua (ABC:kin vieressä meni kiinni puolen yön aikaan), aamuyöstähän saattavat saada vielä älyttömämmän hauskanpito-idean kustannuksellamme. No, ei muuta kun yön selkään noin kello kahden aikaan aamuyöstä ja pimeässä, tuulessa ja tuiskeessa ajettiin Naantaliin satama-alueelle rekkojen sekaan (onhan meilläkin pituutta 12 metriä) ja siellähän sitten nukuttiin kuin karhut syvää ihanaa unta ja pitkään aamusta.
 Aamulla  huomasin, että eipä ollut lunta Turun seudulla, joten siirryin kenkien puolesta kesäaikaan: Roksit villasukkien kanssa.
Eipä muuten ollut Auran ABC, niinkuin meidän Keljon ABC. 

Asennoitumiskysymys

Keskiyön toivotus täältä maan ääristä (Lounais-Suomesta) tai siltä tämä ainakin tuntuu, kun nettiyhteys on NIIN huono, että kesti puoli tuntia avata tämä blogi. Toivottavasti tämä tekstin teko nyt onnistuisi tällä pätkivällä nettiyhteydellä, mutta aion sitä yrittää.

Olihan se aikamoista se vaunun ja auton pakkaaminen. Ihmettelin suuresti esim.sellaista että jos ihminen käyttää silloin tällöin jotain lääkettä tarvittaessa, niin miksi sitten tarvitaan iso kassillinen lääkkeitä mukaan ja ihmettelin minä paljon muutakin.

Ette ikinä arvaa, missä viime yö vietettiin. Ajateltiin aloittaa varovasti läheltä eli oltiin Keljonkankaan ABC:llä yö ja todettiin (ihan mainosmielessä tiedoksi teille muillekkin) hyväksi ja edulliseksi.  ;)

No tuohon valintaan johti harmillisten sattumien ja teknisten vikojen summa. Kun kävi niin, että olimme luvanneet meidän päivystävälle talonmiehelle häipyä torstai-illaksi ja halusin pitää lupauksen ja sitten kun oli tarkoitus lähteä, ei vaunun jarruvalot toimineetkaan. Siinä kohtaa meinasi emännältä hihna katketa mutta totesin, että tämä koko hommahan on täysin asennoitumiskysymys. Eikös se ollutkin niin, että matkalla olo se on tärkeintä eikä matkan päämäärä. Siis siirtyminen lähimpään vaunupaikkaan matkailemaan ja aamulla auto huoltoon. Ja tällä asenteella nautiskelin sitten kotivaunun lämmöstä ihan tyytyväisenä. Paitsi, että harmittihan se tietysti hiukan, että saadaanko auto seuraavana päivänä huoltoon jne.

No saatiinhan se sitten huoltoon ja kerettiin vielä ennen myräkkää tänne meren lähelle laivapaikkaa varaamaan. Laskeskelin, että tällä matkavauhdilla saatetaan juuri ja juuri keretä ennen vuorotteluvapaan loppua kotiin ;)

Mutta nyt taidan käydä nukkumaan. Siellä isäntä ja koira vetää hirsiä jo stereona. Stemmat ei taida osua ihan nappiin (vai mitä ne nyt olivatkaan)

Matka alkaa

Aloitin tässä blogin teon harjoittelun. Saapi nähdä mitä siitä tulee..........

Perhe-Suoranta on nyt viittä vaille valmis matkaan. Lukemattomat valmistelut (joita välineurheilijat tarvitsevat) alkavat olla loppusuoralla. Repe kuulemma vielä saa kuljetuskorin mopon taakse, että näkee varmasti maisemat hyvin sitten siellä Etelässä, kun isäntä päästelee mopollaan emännän keitellessä kahvia.
Nyt on tammikuu huilittu luvan kanssa ja helmikuu valmisteltu matkaa. On tullut tutuksi asioiden hoidossa jos jonkinlaiset laitokset ja vallankin niiden nettisivut. Oppia on tullut enemmän kuin vuosiin. Olympialaiset on hiukan tahtia hidastaneet kun on niitä TV:stä non stoppina tullut. Ja kahvia on kulunut.

Mutta tästä se alkaa. Lähtekää matkaan mukaan ............